Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
-
Saija Tarkin paita kohosi Raksilan hallin kattoon tunteikkaassa seremoniassaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Tappara käveli Sportin yli – kirvesrintojen debytantti osui välittömästiLue lisää »
Yleisesti NHL:stä
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 4 140 699
- 14 649
Varmaan yksi kautta aikojen kovimpia kuitenkin Mark Howe. Kuitenkin nimetty vielä Hall of Fameen. Pätkä tuosta hyvin pitkästä jutusta:
But defense wasn’t his first position as a player. It wasn’t where he skated when he represented Team USA at the 1972 Olympics (taking home a silver medal). It wasn’t where he began his professional career with Houston Aeros (winning two WHA championships in the process). It wasn’t even where he played when he first made the jump to the NHL in the wake of the WHA/NHL merger in 1979. He was a left winger who grew up watching and modeling his game after players like Frank Mahovlich, Bobby Hull, Nick Libett and Johnny Bucyk.
It wasn’t until he was 24 — six years into his professional career — that he switched positions from wing to defense. With little warning, Howe was asked to learn a new set of duties and responsibilities. And he did it so successfully that he made the Hockey Hall of Fame largely because of his work on the blue line — work that all began on Oct. 17, 1979, when Howe walked into the visitor’s locker room in Buffalo ready to take up his usual spot at left wing for the Hartford Whalers, just four games into the club’s first season in the NHL.
“I skated the morning skate on left wing and came in for the game, and the lineup was on the board and they had my name on defense. So I went up and erased it, put it back on left wing on my line,” Howe recalled with a laugh.
He wasn’t about to get off that easy.
“And then the coach, he said, ‘Who’s screwing with the lineup?’ I went, ‘God, so I’m playing defense tonight?’ I wish they had given me a little heads up.”
History tells us that Howe chipped in with no goals and no assists in that game, a humble beginning for a season that would end with 80 points in 71 games as a blueliner, and finishing fifth in the Norris Trophy voting.
theathletic.com
But defense wasn’t his first position as a player. It wasn’t where he skated when he represented Team USA at the 1972 Olympics (taking home a silver medal). It wasn’t where he began his professional career with Houston Aeros (winning two WHA championships in the process). It wasn’t even where he played when he first made the jump to the NHL in the wake of the WHA/NHL merger in 1979. He was a left winger who grew up watching and modeling his game after players like Frank Mahovlich, Bobby Hull, Nick Libett and Johnny Bucyk.
It wasn’t until he was 24 — six years into his professional career — that he switched positions from wing to defense. With little warning, Howe was asked to learn a new set of duties and responsibilities. And he did it so successfully that he made the Hockey Hall of Fame largely because of his work on the blue line — work that all began on Oct. 17, 1979, when Howe walked into the visitor’s locker room in Buffalo ready to take up his usual spot at left wing for the Hartford Whalers, just four games into the club’s first season in the NHL.
“I skated the morning skate on left wing and came in for the game, and the lineup was on the board and they had my name on defense. So I went up and erased it, put it back on left wing on my line,” Howe recalled with a laugh.
He wasn’t about to get off that easy.
“And then the coach, he said, ‘Who’s screwing with the lineup?’ I went, ‘God, so I’m playing defense tonight?’ I wish they had given me a little heads up.”
History tells us that Howe chipped in with no goals and no assists in that game, a humble beginning for a season that would end with 80 points in 71 games as a blueliner, and finishing fifth in the Norris Trophy voting.
NHL99: How a change in position put Mark Howe on a path to the Hockey Hall of Fame
It took awhile for Mark Howe (and others) to recognize the traits that made him special on the blue line.
theathletic.com
Viimeksi muokattu:
Wendel Clark (Big E hyvänä kakkosena) oli kyllä NHL täydellisin pelaaja. Pakko näin kommentoida vähän aiheen ohi. Tuossa pelaajassa oli kaikki ominaisuudet mitä täydellisellä pelaajalla voi olla. Harmi kun loukkaantumiset pilasivat/lyhensivät miehen uraa. Aivan jäätävä soturi aikoinaan.
Marty McSorley pelasi myös sekä hyökkääjänä että pakkina. Scott Walker niin ikään. AHL:n tähdistöpeli meni pakkina ja vähän muitakin pelejä, mutta NHL:ssä Walker oli pääosin hyökkääjänä. Mike Peluso oli myös mielenkiintoinen tapaus, kun yliopistossa hän oli kiekollinen pakki ja NHL:ssä nelosketjun rymistelijä/tappelija. Steve Staios tulee myös mieleen, joka pelasi niin hyökkääjänä kuin pakkina.
Nyt Snow on kuollut. Athleticissa oli isompi juttu hänestä. Hänellä oli perinnöllistyyppinen ALS. Häneltä oli aiemmin kuollut ALS:iin ainakin kaksi setää ja isä, eli ei sairaus tainnut täysin puskista tulla.
Flames AGM Chris Snow remains on life support as organ donation is arranged | TSN
Calgary Flames assistant general manager Chris Snow remains on life support while organ donation is arranged, his wife Kelsie announced Thursday.www.tsn.ca
Päivitystä Chris Snown tilanteeseen.
Ehkä sairaskohtaus on armollisempi tapa lähteä kuin se miten ALS:iin yleensä kuollaan, eli hitaasti tukehtumalla hengityslihasten lopettaessa toimintansa, tai hengityskonehoidossa oman kroppansa vankina esim. keuhkokuumeeseen.
hulkster19
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Washington Capitals, SaiPa
Ja oli muuten kaiken lisäksi vielä puolustaja, vaikka pelipaikat olivatkin vähän nykyajasta poikkeavia tuolloin 120 vuotta sitten.
Art Ross lahjoitti tuon omaa nimeänsä kantavan palkinnon liigalle. Lisäksi Art Ross oli ensimmäinen pelaaja, joka otti NHL:ssä jäähyn. Ja "hauskinta" on tuossa syy minkä takia Art Ross lopetti uransa - Montreal Arena paloi mukanaan mailat ja pelipaidat. Siihen loppui Art Rossin uran lisäksi Montreal Wanderersin taru NHL:ssä.
Voisikohan tämänkin palkinnon joskus uudelleennimetä, vaikka Wayne Gretzky trophyksi, että oikeasti kuvaisi kunnolla pistepörssivoittajaa?
Aika harva noista palkinnoista nimeltään kuvaa palkintokategoriaa.
Eikös todella moni noista palkinnoista viittaa lahjoittajaan.
Jack DiBiase
Jäsen
Montako kertaa joku Lord Stanley voitti Stanley Cupin urallaan? Voisikohan senkin palkinnon nimetä vaikka Esa Tikkasen Kupiksi, jotta se kuvaisi paremmin jääkiekon arvostetuinta pystiä.
Niin tekee joo
En tiedä koititko kettuilla vai et, mutta onhan se jotenkin surkuhupaisan kuuloistakin jo itsessään faktana että NHL:n pistepörssivoittajalle jaettavan palkinnon nimen alkulähde teki urallaan vain yhden hassun tehopisteen. Onhan esmes kotoisassa liigassakin joku Veli-Pekka Ketola palkinto runkkarin parhaalle pisteiden tekijälle jaettava ja se kaveri sentään osas niitä pisteitä oikeasti tehdä ja kunnolla.
Mutta kuten tuossa Danforthikin totes niin moni näistä palkinnoista viittaa lahjoittajan nimeen, ei niiden ansioihin.
Sitä paitsi mielipiteen ilmaus on näköjään tällä palstalla synti niin jätämpä tuomatta ilmi moiset ehotukset jatkossa.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Kiinnostava juttu NHL-pelaajien ja yhden valmentajan AHL-kokemuksista. Ei ole aina herkkua, etenkään Stocktonissa (joka ei tosin taida olla enää AHL-kaupunki). Jossain podcastissa tuli just tarina vastaan entisestä (?) suomalaispelaajasta, joka oli pelannut siellä. Aika samanlainen tarina kuin The Athleticin jutun alussa.
Andrew Mangiapane was given a set of instructions when he landed in Stockton, Calif., home of the Calgary Flames’ AHL affiliate at the time.
They weren’t instructions about fitting into his new team’s system and playing style. They weren’t instructions about handling the mental grind of a demotion, his new role, or adjusting to a totally new league.
They were instructions from Stockton police officials, who had been invited to give the team a presentation on how to stay safe in the city.
Rule No. 1: Don’t venture anywhere besides the rink, the hotel across the street where some of the players lived, and the movie theater next door.
Rule No. 2: Don’t wear blue or red clothes because the colors are associated with gangs.
Rule No. 3: “If you’re driving at night and you’re at a stop light and you see people coming up to you, just run the red,” Mangiapane said. (...)
Lazar: It was a hard-fought game, you’re busing home, it’s late at night in a not-so-pleasant area (near Stockton) and your bus pulls up and there’s a (dead) body on the road. There’s more motivation to put your head down and work to get out of that place.
Että tervetuloa Stocktoniin!
theathletic.com
Andrew Mangiapane was given a set of instructions when he landed in Stockton, Calif., home of the Calgary Flames’ AHL affiliate at the time.
They weren’t instructions about fitting into his new team’s system and playing style. They weren’t instructions about handling the mental grind of a demotion, his new role, or adjusting to a totally new league.
They were instructions from Stockton police officials, who had been invited to give the team a presentation on how to stay safe in the city.
Rule No. 1: Don’t venture anywhere besides the rink, the hotel across the street where some of the players lived, and the movie theater next door.
Rule No. 2: Don’t wear blue or red clothes because the colors are associated with gangs.
Rule No. 3: “If you’re driving at night and you’re at a stop light and you see people coming up to you, just run the red,” Mangiapane said. (...)
Lazar: It was a hard-fought game, you’re busing home, it’s late at night in a not-so-pleasant area (near Stockton) and your bus pulls up and there’s a (dead) body on the road. There’s more motivation to put your head down and work to get out of that place.
Että tervetuloa Stocktoniin!
From steak to chicken fingers, the crushing reality of being demoted
Some NHL players see a demotion as a chance to work on their game. For others: 'You're thinking this is the end'
theathletic.com
Ei mikään ihme että Flames siirsi farminsa pois Kalifornian vaarallisimmasta kaupungista turvaan Kanadaan. Toinen syy luonnollisesti se, ettei Heat vetänyt juurikaan katsojia otteluihinsa. Stocktonin kaupunki meni konkurssiin vuonna 2012 ja se näkyy luonnollisesti monella taholla.Kiinnostava juttu NHL-pelaajien ja yhden valmentajan AHL-kokemuksista. Ei ole aina herkkua, etenkään Stocktonissa (joka ei tosin taida olla enää AHL-kaupunki). Jossain podcastissa tuli just tarina vastaan entisestä (?) suomalaispelaajasta, joka oli pelannut siellä. Aika samanlainen tarina kuin The Athleticin jutun alussa.
Andrew Mangiapane was given a set of instructions when he landed in Stockton, Calif., home of the Calgary Flames’ AHL affiliate at the time.
They weren’t instructions about fitting into his new team’s system and playing style. They weren’t instructions about handling the mental grind of a demotion, his new role, or adjusting to a totally new league.
They were instructions from Stockton police officials, who had been invited to give the team a presentation on how to stay safe in the city.
Rule No. 1: Don’t venture anywhere besides the rink, the hotel across the street where some of the players lived, and the movie theater next door.
Rule No. 2: Don’t wear blue or red clothes because the colors are associated with gangs.
Rule No. 3: “If you’re driving at night and you’re at a stop light and you see people coming up to you, just run the red,” Mangiapane said. (...)
Lazar: It was a hard-fought game, you’re busing home, it’s late at night in a not-so-pleasant area (near Stockton) and your bus pulls up and there’s a (dead) body on the road. There’s more motivation to put your head down and work to get out of that place.
Että tervetuloa Stocktoniin!
From steak to chicken fingers, the crushing reality of being demoted
Some NHL players see a demotion as a chance to work on their game. For others: 'You're thinking this is the end'
Adirondack Flamesin AHL-joukkue siirtyi Stocktoniin 2015 kun Pacific-divisioona perustettiin. ECHL:n Stockton Thunder muutti silloin toiseen suuntaa, jossa se pelaa edelleen Adirondack Thunder-nimellä nykyään New Jerseyn ECHL-joukkueena.
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
No niin. Kuka myöntää, että joka päivä on ensimmäisenä tehtävänä käydä laittamassa kaikki mahdolliset suomalaiset ruudukkoon?
Puckdoku
Guess NHL players based on team, season, and stats. Choose wisely, as you only get 9 shots to fill the board.www.puckdoku.com
Hauska tietäjät tietää -tyyppinen peli
Pois se minusta. Yleensä vasta 10.05 olen täyttämässä ruudukkoa.
PetriVaris
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit
Kiinnostava juttu NHL-pelaajien ja yhden valmentajan AHL-kokemuksista. Ei ole aina herkkua, etenkään Stocktonissa (joka ei tosin taida olla enää AHL-kaupunki). Jossain podcastissa tuli just tarina vastaan entisestä (?) suomalaispelaajasta, joka oli pelannut siellä. Aika samanlainen tarina kuin The Athleticin jutun alussa.
Andrew Mangiapane was given a set of instructions when he landed in Stockton, Calif., home of the Calgary Flames’ AHL affiliate at the time.
They weren’t instructions about fitting into his new team’s system and playing style. They weren’t instructions about handling the mental grind of a demotion, his new role, or adjusting to a totally new league.
They were instructions from Stockton police officials, who had been invited to give the team a presentation on how to stay safe in the city.
Rule No. 1: Don’t venture anywhere besides the rink, the hotel across the street where some of the players lived, and the movie theater next door.
Rule No. 2: Don’t wear blue or red clothes because the colors are associated with gangs.
Rule No. 3: “If you’re driving at night and you’re at a stop light and you see people coming up to you, just run the red,” Mangiapane said. (...)
Lazar: It was a hard-fought game, you’re busing home, it’s late at night in a not-so-pleasant area (near Stockton) and your bus pulls up and there’s a (dead) body on the road. There’s more motivation to put your head down and work to get out of that place.
Että tervetuloa Stocktoniin!
From steak to chicken fingers, the crushing reality of being demoted
Some NHL players see a demotion as a chance to work on their game. For others: 'You're thinking this is the end'
Sama juttuhan oli aikanaan mm Detroitissa. Valtteri Filppulakin jutteli siitä, että heitä oli opastettu ajamaan punaisia päin mieluummin kuin pysähtymään liikennevaloihin kun ovat matsin jälkeen myöhään liikkeellä...
Denverin Munasyndi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Aina jaksaa naurattaa, kun esimerkiksi Janne Laukkasen heittäminen Colorado-Tampa -yhdistelmään tuo joskus jopa 3-4%. Tätä pelataan näillä seuduilla ihan perkeleesti.
NHL:n pistepörssin 10 kärjessä oli viime kaudella 7 eri maan pelaajia. Kyseessä on koko NHL:n historian ennätys.
Ihan helposti ennätystä ei rikota sillä todennäköisin skenaario siihen on että samat 7 maata toteutuu ja lisäksi Anze Kopitarin, Nico Hischierin/Kevin Fialan/Timo Meierin tai Mats Zuccarellon pitää pelata yli 100 pisteen kausi joka top10-sijoitukseen varmastikin vaaditaan.
Ihan helposti ennätystä ei rikota sillä todennäköisin skenaario siihen on että samat 7 maata toteutuu ja lisäksi Anze Kopitarin, Nico Hischierin/Kevin Fialan/Timo Meierin tai Mats Zuccarellon pitää pelata yli 100 pisteen kausi joka top10-sijoitukseen varmastikin vaaditaan.
Petri Skriko oli jossain 30+30 kategoriassa kahden prosentin pelaaja. Ehkä Suomessa tätä pelataan aika paljon tosiaan.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy