En nyt erillistä topikkia halunnut kehitellä niin mietiskelin tuossa eilen "puolen kauden" palkintoja NHL:ssä. Omaan vihkoon muutamalla sanalla palkinnonsaajat ja onko ollut yllätys.
Art Ross Trophy: Nikita Kucherov 49 GP, 22+56=78 (Tampa Bay)
Jälleen kerran tämä kaveri pyörii pistepörssin kärkikahinoissa ja tekee vakuuttavaa jälkeä olemalla jo valmiiksi stackatun joukkueen arvokkain pelaaja. Tämänkaltainen pistevolyymi on viemässä Kucherovia 130 pisteen rajalle. Tahti kyllä tulee varmasti rauhoittumaan, mutta hattu pois päästä! On tällä hetkellä pistepörssin toisena kaudesta 2015-2016 lähtien, edellään vain Patrick Kane. Olisi ollut mukavaa kirjoittaa tähän Rantasen nimi, mutta kyllä Nikita jälleen kerran syttyi liekkeihin ja otti niskalenkin tähän puolen kauden titteliin. Vertailun vuoksi pistetehokkuudelleen voisi sanoa, että Aleksander Barkov teki viime kaudella saman verran pisteitä 79 otteluun. Merkityksetön näkökulma, mutta puhuu numeroina.
Maurice Richard Trophy: Alexander Ovechkin 50 GP, 37+20=57 (Washington)
Ei ole pitkä aika, kun uumoiltiin, että Ovechkin ei ehkä voitakaan sitä himoituinta palkintoa ja tahti olisi jo hiipumaan päin. Kurssi on kuitenkin kääntynyt aivan eri suuntaan ja tällä hetkellä OV pelaa uransa yhtä tehokkaimmista kausista. Tällä hetkellä niin sanotusti "kaikki menee" ja jokainen sijoittuminen ja laukaus näyttäisi olevan oikein ajoitettu. Toinen mestaruus näyttäisi jo siintävän katseessa, eikä ainakaan OV:n rankka kesä näy muutakuin kohta 40:n maalin rajapyykin rikkomisella. Hätyyttelee 60 maalia, enkä näe että tähän tulee olemaan kevään mittaan haastaajaa taaskaan. Gretzkyn maaliennätys on teoriassa mahdollinen rikkoa ja sen seuraaminen historiallisesti on suuri asia.
Calder Memorial Trophy: Elias Pettersson 39 GP, 23+21=43 (Vancouver)
Vancouverin laariin putosi viidentenä varauksena toissa kesänä semmoinen pommi, että oksat pois. Pelasi Ruotsissa samanlaisilla tehoilla, kuin muuaan Peter Forsberg ennen NHL:ään lähtöä. Sai sekalaista palautetta sen suhteen, että peilautuuko tehokkuus myös NHL:ään asti. No sehän peilautui ja tällä hetkellä yhden loukkaantumisen jälkeen Pettersson on edelleen kilometritolkulla edellä muita tulokkaita tämän palkinnon saamiseen ja on Vancouverin kasvot seuraavat vuosikymmenet, jos Canucks pelaa oikein. Uskomaton lahjakkuus kerta kaikkiaan.
William M. Jennings Trophy: Robin Lehner 27 GP, 15-7-0, 2,02 GAA, 93.1 SV%
Ehkä tämän kauden yllätysnimi. Barry Trotz on muuttanut Islandersin suunnan totaalisesti, kun ennen tätä kautta puhuttin että Isles tulee vajoamaan pohjalle John Tavaresin jätettyä joukkueen kesän isossa signauksessa. Systeemi on kuitenkin toiminut loistavasti ja Isles pelaa puolustusvoittoista kiekkoa. Lisäksi tolppien väliin hankittiin Buffalosta heikon kauden pelanneen Lehner, joka on sopinut kalastajien maalille. Thomas Greiss on hyvin jakanut torjuntavastuun hänen kanssaan ja tällä hetkellä Islanders on koko NHL:n sarjataulukon kuudes.
Hart Memorial Trophy: Sebastian Aho 49 GP, 22+33=55 (Carolina)
Tiedetään että Kucherov on absoluuttisesti ollut taianomainen pelaaja, mutta nyt katsotaan suomilasit silmillä. Carolina on playoffkisassa ja siihen suurin yksittäinen syy löytyy numerolla 20 pelaavan ykkössenterin tuotannosta ja impactista Canesin peliin. Ilman Ahoa tuo joukkue ei olisi anastanut voittoja läheskään noin paljon. "Proffan" tietokone on taas saanut uuden päivityksen ja nyt yli PPG -tahti on totta. Jos Canes yltää playoffeihin asti keväällä - on Aho oikeastikin mukana tässä keskustelussa.
Vezina Trophy: Marc-Andre Fleury 45 GP, 27-14-4, 2,49 GAA, 91.1 SV%
Oli viime kaudella jo Vezina -kilpailussa, mutta muuan Pekka Rinne sitten vei tuon tittelin Vegasin ykköskassarin tieltä. Jos alkukaudesta olisi kysytty, että kuka tämän tittelin vie, niin olisin kylmän viileästi antanut John Gibsonille, mutta loukkaantumiset ja tason putoaminen kauden edetessä vie ikävä kyllä hänet pois tästä kilpailusta. Yleisesti ottaen tämä titteli on kolikonheitto tässä vaiheessa Rinteen, Vasin, MAFin ja Lehnerin kanssa, mutta näen Fleuryn torjuntavastuun ja anastettujen pisteiden vievän tämän hänen edukseen, vaikka torjuntaprosentti ei ole Vezina -kaliberia, mutta tämä kausi on ollut poikkeuksellinen maalikeskiarvojen suhteen.
Ted Lindsay Trophy: Nikita Kucherov (Tampa Bay)
Jos ei Hart Trophy tippunut Nikitan laariin, niin tämä titteli kyllä sitten menee. Vaikka McDavid on nyt ollut tämän tittelin uudet kasvot niin tällä kaudella rahkeet eivät kyllä riitä Kucherovin tehokkuudelle.
Jack Adams Trophy: Barry Trotz (New York Islanders)
Tuotuaan Capsille historian ensimmäisen Stanley Cupin loppui myös Barry Trotzin palvelukset USA:n pääkaupungissa. Kesällä Islandersiin siirtynyt Trotz on sammuttanut palavan laivan ja kääntänyt kurssin kohti tyynempiä vesiä. Tällä hetkellä sarjataulukon pohjalle ennustettu Isles porskuttaa kuudennella sijalla koko sarjataulukossa tilastoilla 27-15-5 ja isoja päänahkoja on saalistettu useampaan otteeseen. Mikä on myös mielenkiintoista, että Isles on koko sarjan vähiten maaleja päästänyt joukkue: 118 maalia. Ei olisi moni tätä uskonut ennen kauden alkua.
Frank J. Selke Trophy: Mark Stone 50 GP, 22+28=50 (Ottawa)
Mainepalkinto olisi puolen kauden perusteella suuntaamassa Ottawaan. Olisi liian tylsää laittaa Bergeron ja todeta, että on se seppä. Stone on kuitenkin umpisurkeassa joukkueessa pystynyt pitäämään liigaan huippuun vertailukelpoisia advanced statseja ja se on kova suoritus. Tämän piti olla Barkovin palkinto tänä vuonna, mutta yhden miehen bändi ei yleensä auta, kun kentällä on myös muitakin.
Lady Byng Memorial Trophy: Aleksander Barkov 48 GP, 17+30=47 (Florida)
Jos aikaisempaan tittelin ei riittänyt enää, niin sitten tämä palkinto on jo automaatio. Keskimäärin lähemmän 24 minuuttia iltaa kohden pelaava Barkov on tällä kaudella valtavalla puolustusvastuulla ja hyvillä kiekonriistotilastoilla kerännyt itselleen yhden kokonaisen jäähyn. Sekin tuli ehkä jopa tulkinnanvaraisesti Dylan Larkinin kustannuksella. Datsyukin mantteliperijä suuremissa määrin.
James Norris Memorial Trophy: Mark Giordano 49GP, 11+41=52 (Calgary)
Jälleen ehkä hieman vaikeammin arvioitava titteli, mutta Giordano on ollut johtava puolustaja isoja harppauksia tehneen Flamesin takalinjoilla. Vielä veteraanipäivillään Gio on onnistunut tuomaan tehokkuuta hyökkäyspäähän ja takoo isoja minuutteja illasta toiseen. Morgan Rielly on myös vahva ehdokas tällä kaudella tähän, mutta annetaan tämä nyt Giordanolle.
Varmasti näkemykset poikkeavat paljon ihmisillä varsinkin äänestyspohjaisissa palkinnoissa. Tämä on vain puolen kauden palkintoseremonia, joka tulee varmasti olemaan erilainen keväällä.