Molemmat erittäin viihdyttäviä otteluita, ja mahdollisia samassa lajissa.
Toisaalta jos asiaa miettii rivikatsojan näkökulmasta, ei tilanne ole täysin yksiselitteinen.
Lähtökohtaisesti "ruma" torjunta on yhtä arvokas lopputuloksen kannalta kuin highlight materiaali. Kummankin vaikutus lopputulokselle on siinä, että vastustaja ei tee maalia. Samoin "ruma räkämaali" on yhtä arvokas kuin vuosisadan kaunein yksilösuoritus, kummastakin kun joukkueen maalisarake nousee tasan yhtä paljon.
Lajiin enemmän perehtynyt osaa antaa arvoa hyvälle yksilö- tai joukkuesuoritukselle, riippumatta sen vaikutuksesta lopputulokseen. Jos jätetään laskuista pos Jokerien matsit, niin käytännössä mulle 0-1 lopputulema ensimmäisen minuutin vahinkomaalilla voi olla huomattavasti viihdyttävämpi kuin 7-6 jatkoaikavoitto. Lajiin vähemmän perehtyneelle kuitenkin se 7-6 voi tarjota kuusi tai seitsemän syytä "juhlia", ja omalla tavallaan rajun lopetuksen joko hyvässä tai pahassa, riippuen pelaavista joukkueista. Itse esimerkiksi tunnistan tämän ilmiön omassa suhtautumisessani esimerkiksi futiksen osalta: mulla riittää näkemys arvioimaan peliä isossa kuvassa, mutta pienessä kuvassa lukemattomista nähdyistä otteluista huolimatta en ole enää niin kartalla. Ymmärrän hyvän harhautuksen, perusharhautuksen ja huonon yrityksen välisen eron. Ymmärrän upean torjunnan, torjunnan ja imaisun eron. Sen sijaan mulla ei riitä kompetenssi tai kiinnostus kiinnittämään huomiota esimerkiksi ManUn ja Arsenalin ottelun analysoimiseen pelikirjatasolla. Mulle riittää se, että ottelussa on tunnetta, hyviä yksilösuorituksia ja mielellään dramaattinen loppu.
Maalien tai "maalien" merkitys urheilutapahtuman suoritukseen on lopulta hyvin pitkälti lajisidonnainen. Yhden maalin merkitys futiksessa on huomattavasti kiekon vastaavaa suurempi, jolloin myös ns. tunneryöppy on futiksessa suurempi. Toisaalta jos futiksessa tehtaisiin maaleja kuin koriksessa koreja, ei tilanne enää olisikaan sama. Oleellisempaa on mielestäni löytää kultainen keskitie näissä tilanteissa: joku 56-54 tulos lätkässä ei houkuttele, vaikka ottelussa maalien määrä olisi laskennallisesti yhtenevä koripallon korien kanssa. Samoin ei houkuttele ajatus siitä, että 1-0 olisi joku new normal lätkässä, ja 2-1 jo melkein isomaalinen ottelu futiksen tyyliin. Puhumattakaan, että NHL:n neljä maalia yhdessä ottelussa tehneiden lukumäärä mukautusi paremmin MLB:n neljän home runin pelaajien lukumäärään.
Isossa kuvassa ns. rivikatsojat tekevät sen lopullisen tulon joukkueelle. 1 000 HC fania tuo 10 kertaa vähemmän katetta kuin 10 000 tuulipukua, näin yksinkertaisesti asiaa laskien. Toki se 1 000 HC fania on ns. varmaa rahaa ja yksi "tuotetta" parantava aspekti parantuvan tunnelman kautta, mutta lähtökohtaisesti asiaa ei voi miettiä puhtaasti pienen marginaalin kautta. Joku Chicago, Toronto tai Montreal myy säädyllisesti vaikka jokainen kotiottelu päättyisi 0-0. Jos jokainen kotiottelu päättyy 1-0 voittoon, niin viimeistään sen 15. peräkkäisen voiton jälkeen jokainen seuraava kotiottelu on loppuunmyyty niin kauan, kuin tuo putki jatkuu. North Carolina, Arizona ja vastaavat puolestaan vaativat enemmän "valtavirtaviihdettä" kiinnostaakseen paikallisia katsojia. Kun fanien lukumäärä, perehtyminen lajiin, potentiaalisten fanien määrä, satunnaiskatsojat ja vastaavat huomioidaan, ei NHL ole homogeeninen markkina-alue osavaltiotasolla mitattuna.
Filosofisesti miettien eri lajit ovat eri lähtötilanteista liikenteessä. Koripallo on muovautunut sellaiseksi, että ottelussa voi hyvin tulla 100 maalia (=koria). Noiden määrää voisi hyvin pienentää lisäämällä kentälle pari pelaajaa ja/tai muuttamalla pallon ja korin kokosuhdetta. Samoin korien määrää voisi lisätä vähentällä pelaajien lukumäärää, lisäämällä rangaistusheittojen määrää ja/tai muuttamalla korin ja pallon kokosuhdetta .Futiksessa 1-0 on kohtuullisen normaali tulos. Maalien määrää voisi kasvattaa esimerkiksi tiputtamalla puolet pelaajista kokoonpanosta ja/tai muuttamalla pallon ja maalin kokoa. Tiedättekin miten tämä sitten jaktuu. Maalien määrää voisi futiksessa myös kasvattaa vastaavin menetelmin, eikä kiekko eroa tuosta niiltä osin. Kuintekin pelaajien lukumäärä kentällä normaalitilanteessa, pelivälineen kokosuhde maaliin (tai koriin) on periaatteessa lyöty lukkoon ja "normaali maalimäärä" on lajisidonnainen. Isot muutokset noissa lajeissa merkitsisivät lähes eri lajin syntymistä, eikä vanha fanikanta varmasti pysyisi sellaisenaan mukana, jos isoja muutoksia lähdetään tekemään. Mua ei inspiroisi joku 56-52 lätkämatsi, eikä korismiestä varmasti joku 4-2 korein päättynyt korismatsi.
Maalivahtien varusteiden pienentäminen on mielestäni vain laastaria haavoille. Lyhyellä aikajänteellä se varmasti nostaisi maalimääriä, mutta 10 vuoden säteellä joukkueet todennäköisesti olisivat täynnä pienempiin varusteisiin sopeutuneita pelaajia. Siis niillä torjuvia maalivahteja ja niiden vaikutukseen sopeutuneita kenttäpelaajia. Lajifilosofia voisi muuttua nopeasti kahden (tai jopa yhden) hyökkääjän peluuttamiseen puolustusta vahvistaen, jolloin lopulta maalimäärä saattaisi vajota entiselle tasolleen. Jos puolustaminen on hyökkäystä helpompaa, menestyvä joukkue on valmis leikkaamaan hyökkäyksestä osan puolustusta vahvistaakseen.
Jos maalimääriä pitää pitkässä juoksussa parantaa, niin mielestäni ainoa vaihtoehto on muuttaa peliä enemmän hyökkäysvoittoiseksi. Maalivahtien varusteita voidaan pienentää vain tiettyyn pisteeseen asti, samoin kuin vain tiettyyn pisteeseen asti mailoja voidaan parantaa. Peli itsessään pystyy noihin pitkässä juoksussa muovautumaan, eikä noiden osalta ratkaisu ole kauaskantoinen. Radikaalimpi ja kestävämpi ratkaisu olisi esimerkiksi muuttaa sääntöjä sen suhteen, miten monta pelaajaa voi kerrallaan ryhmittäytyä kentälle (vrt. baseball ja miesten määrä per pesä) ja/tai kiekkoa palauttaa alaspäin. Se on sitten toinen kysymys, olisiko tuo enää kiinnostavaa lätkää.
Pähkinänkuoressa, en itse näe ongelmaa vähämaalisessa jääkiekossa, mutta ymmärrän bisnesnäkökulmasta pienimaalisten jääkiekko-otteluiden ongelman. Lyhytaikaisia ratkaisuja en myöskään näe minään oikotienä onneen, vaan enemmänkin väliaikaisena ratkaisuna ennen uuden ongelman ilmaantumista.