Hyvää pohdintaa Finnish Islesiltä edellä kapteeniudesta NHL:ssä. Kyllähän tuo kapteeniuden korostaminen johtuu varmaan suurilta osin kulttuurillisista ja yhteiskunnallisista eroista. Ei liene sattuma että Suomessa valtion johtohenkilö on lähinnä kulissi ja Yhdysvalloissa hän on johtaja sekä esimerkillään että määräysvallalla.
Totta on myös että kapteenilta odotetaan tehoja ja hänen odotetaan olevan kiekollisesti joukkueen paras - tai vähintään parhaimmistoa. Esimerkkinä vaikka Kovalchuk, jota en ole ikinä pitänyt henkisiltä ominaisuuksiltaan kovinkaan johtajamaisena, vastuuntuntoisena, tai hard-working tyyppinä. Mutta 40 maalia kompensoi! Tokikaan Kovalchuk ei enää ole joukkueensa kapteeni, mutta Atlantassa näin oli.
Toki se, että pelaajalla on tähti-status, tuo hänelle tiettyä arvovaltaa sekä median, joukkueenjohdon että kanssapelaajien silmissä. Siltikään, se ei mielestäni pidä olla edellytys. Hyvä johtaja ei mielestäni tarvitse niin suuria pelillisiä meriittejä saadakseen arvostusta. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös karisma, peräänantamattomuus, eli "sisu", kommunikointitaidot, "psykologinen silmä", kyky käsitellä ihmisiä ja saada joukkue taistelemaan. Jäällä on tärkeintä se, että kapteeni antaa kaikkensa joukkueen eteen.
Toki nämä pointit ovat tämmöisiä suomalaismenttaliteetti-ajatuksia. Tämän tyyppisiä kapteeneja taitaa varsin vähän NHL:ssä olla, ensimmäisenä tulee mieleen Buffalon Craig Rivet,