Yleisesti NHL:stä

[Rocket Richard]

Toskala?!

The Hockey News on julkaissut kausiopuksessaan perinteisen NHL:n TOP50-listan.

Jaahas, vai että Toskala on sitten paras suomalainen maalivahti? Ei oikein täsmää mielestäni. No, ilmeisesti Torontossa pelaaminen tekee kenestä tahansa todellisen jumalan, kai siinä niin on päässyt käymään. Nicklas Lidströmin olis voinu mielestäni nostaa vieläkin korkeammalle ja tuo Morrow on aivan liian korkealla.

No, miltei mahdotontahan tälläisiä listoja on vääntää, joten olkoon menneeksi.

 

[dana77]

Tästä vahvasti eri mieltä. B. Richards ei ole edes joukkueensa paras sentteri ja muutoinkin ura on menossa aikalailla vastakkaiseen suuntaan kuin Team Canadan tulevalla (vara)kapteenilla.

Ensinnäkään myöskään M.Richars ei ole edes joukkueensa paras sentteri sillä Briere sitä on ja toisekseen ei Starsissa muita Bradia parempia ole kuin mahdollisesti Ribeiro ja tuota paremmuutta nimenomaan juuri kyseenalaistin. Joka tapauksessa Stars on selvästi Flyersia kovempi joukkue ja se että Brad EI olisi Starsin paras sentteri ei tarkoita sitä, etteikö hän sitä Flyersissa voisi olla.

Jos Ribeiron ja Richarsin keskinäistä paremmuutta mitataan, niin molemmat ovat samanikäisiä, 28 vuotiaita eli parhaassa peli-iässään. Ribeiro pelasi uransa selvästi parhaan kauden viime kaudella ja teki 83 pistettä kun taas B.Richards ennätys on parin vuoden takaa 91 pistettä. Hän on mies joka on aina pelannut parhaat pelinsä pudotuspeleistä, mistä todisteena Conn Smythe. Mike Richards on viisi vuotta nuorempi näitä herroja nuorempi, joten selvä on että hänellä on parhaat pelinsä vielä edessä, mutta tähän asti esitetyillä näitöillä hän on vielä kaksikkoa perässä.

 

[cottonmouth]

Ensinnäkään myöskään M.Richars ei ole edes joukkueensa paras sentteri sillä Briere sitä on

Mielipidekysymyksiä toki, mutta viimeistään pudotuspeleissä Richards nousi Phillyn todelliseksi ykkössentteriksi IMO. Runkosarjassakin pelaajana paljon kokonaisvaltaisempi Richards takoi pistetilastossa paremmat lukemat kuin puhtaaksi taitohyökkääjäksi ja pisteidentekijäksi profiloitunut Briere, keräten lisäksi tehopörssissä 36(!) yksikköä paremman lukeman (Briere -22 & Richards +14). Niin, ja on toki kahdeksan vuotta Briereä nuorempi.

Joka tapauksessa Stars on selvästi Flyersia kovempi joukkue ja se että Brad EI olisi Starsin paras sentteri ei tarkoita sitä, etteikö hän sitä Flyersissa voisi olla.

Selvän kovemmuutensa joukkueena Stars osoitti ilmeisesti etenemällä myös pudotuspeleissä selvästi pidemmälle...

Mike Richards on viisi vuotta nuorempi näitä herroja nuorempi, joten selvä on että hänellä on parhaat pelinsä vielä edessä, mutta tähän asti esitetyillä näitöillä hän on vielä kaksikkoa perässä.

Toki M. Richards on jo nuoresta iästään johtuen uravertailussa mainittua kaksikkoa jäljessä, mutta ilmeisesti THN:n listauksessa on tarkoitus tarkastella ainoastaan pelaajien tämän hetkistä tasoa. Edelleen osin mielipidekysymyksiä, mutta uskoisin useimpien GM:n valitsevan tällä hetkellä Mike Richardsin joukkueeseensa ennen Ribeiro tai Brad Richardsia.

 

[Wing]

The Hockey News on julkaissut kausiopuksessaan perinteisen NHL:n TOP50-listan.[

Suurin epäkohta listalla on mielestäni Joe Thorntonin sijoittaminen vasta sijalle 21. Kyllä Joen kuuluisi olla kirkkaasti top 10:ssä, vaikka herran playoff-historia tiedetäänkin. Kuinka moni ottaisi esimerkiksi Heatleyn (10) ennen Jumbo-Joeta??

Lecavalierin pitäisi olla mielestäni lähempänä sijaa 15 kuin sijaa 5. Myöskin Gaborikin sijoitus (13) on ainakin kymmenellä liian korkea. Lisäksi ainakin Morrowta, Parisea, Toewsia, Royta ja Statsnya on arvostettu liikaa. Toskalan mukanaolo listalla nyt onkin kai täydelliseksi läpäksi tarkoitettu.

Selkeästi korkeammalle listalla olisin Thorntonin lisäksi nostanut ainakin Mike Richardsia, Ryan Getzlafia ja ehkäpä myöskin Miikka Kiprusoffia. Lisäksi moni kokonaan listalta ulos jäänyt pelaaja olisi omalla listallani. Mainittakoon esimerkkinä ainakin Sergei Zubov, Brian Campbell ja Niklas Kronwall. Ylipäätään listauksessa on jälleen arvostettu aivan liikaa hyökkääjiä kun puolustajia ei koko listalta löydy kuin 8 kappaletta.

 

[TML]

Pelkkää jankkaamista ja mielipiteiden heittelyä mutta ettäkö Mike Richards heikompi kun Brad Richards ja vielä Briere??? Iso LOL tähän.

Richardsia parempaa johtajatyyppiä tuon ikäisenä saa hakea. Aivan loistava pakkaus kentän jokaisella osa-alueella. Siinä missä nuo kaksi muuta pelaajaa puhaltelevat muniin, on Richards valmis tappelemaan ketä vastaan tahansa ja taistelemaan viimeiseen asti.
Taitopuolella jää noista kahdesta mutta ei pidä käsittää että se olisi heikko osa-alue. Mike Richardsissa näen paljon Keith Primeaun kaltaista tyyppiä. Se on kova vertaus, tiedän, mutta mitä muutakaan tuosta kaverista tulee mieleen.

 

[Pontus Toikka]

Ihan mukavaa luettavaa THN:n listaukset kuitenkin ovat. Onko kausikirja muuten jo ilmestynyt Suomessa kirjakauppoihin? Aikaisempina vuosina on ainakin saanut odotella syyskuun alkupuolelle.

Itse tilasin oman kappaleeni eilen sähköpostiini, hintaa alle 5 dollaria ja oli saman tien luettavissa. Vuositilauksen uusimista mietin vielä.

 

[dana77]

Mielipidekysymyksiä toki, mutta viimeistään pudotuspeleissä Richards nousi Phillyn todelliseksi ykkössentteriksi IMO. Runkosarjassakin pelaajana paljon kokonaisvaltaisempi Richards takoi pistetilastossa paremmat lukemat kuin puhtaaksi taitohyökkääjäksi ja pisteidentekijäksi profiloitunut Briere, keräten lisäksi tehopörssissä 36(!) yksikköä paremman lukeman (Briere -22 & Richards +14). Niin, ja on toki kahdeksan vuotta Briereä nuorempi.

Mielipidekysymys toki, mutta minä en kuitenkaan jonkun Brieren tapaisen yli 500 NHL-pelin veteraanin kohdalla liikaa tuijattaisi jotain 17 pelin pätkää. Toki jos noita pudotuspelejä tuijotetaan, niin muistetaan sitten että Briere keräsi niissäkin 16 pistettä kun Richards jäi 14 (plus miinuksen ollessa +/- 0). Brieren viime kauden heikkoon plus-miinukseen ei ole selityksiä, vaikka toki tiedossa onkin että miehen suurimmat vahvuudet ovat YV:llä josta ei plussia saa.

Ymmärrän toki että jokainen fani tykkää ylikorostaa oman suosikkijoukkueen nuoria ja nousevia tähtiä ja etsiä syylliset huonoon menestykseen ja tappioihin mieluummin laiskoista, muualta isolla rahalla ostetuista veteraaneista, mutta tuosta iästä ei nyt tässä keskustelussa tasoitusta saa.

Selvän kovemmuutensa joukkueena Stars osoitti ilmeisesti etenemällä myös pudotuspeleissä selvästi pidemmälle...

Stars keräsi selvästi kovemmassa konfrenssissa paremman sijoituksen ja enemmän pisteitä kuin Flyers. Ja mitä pudotuspeleihin tulee, niin kyllä niissäkin oli ero nähtävissä. Siinä missä Flyers pääsi ensimmäisellä kierroksella pelaamaan liigan 15. parasta runkosarjajoukkuetta eli yhden tähden Capitalsia vastaan ja toisella kierroksella paremman maalivahtinsa ansiosta voitti Canadiensin vaikka oli suurimman osan ajasta altavastaajana, peittosi Stars puolestaan ekalla kierroksella koko NHL:n nelosen Ducksin ja toisella kierroksella koko liigan kakkosen eli Sharksin.

 

[dana77]

Richardsia parempaa johtajatyyppiä tuon ikäisenä saa hakea. Aivan loistava pakkaus kentän jokaisella osa-alueella. Siinä missä nuo kaksi muuta pelaajaa puhaltelevat muniin, on Richards valmis tappelemaan ketä vastaan tahansa ja taistelemaan viimeiseen asti.
Taitopuolella jää noista kahdesta mutta ei pidä käsittää että se olisi heikko osa-alue. Mike Richardsissa näen paljon Keith Primeaun kaltaista tyyppiä. Se on kova vertaus, tiedän, mutta mitä muutakaan tuosta kaverista tulee mieleen.

Mike voi olla johtajaominaisuuksiltaan erinomainen mies, mutta koska sen arvioiminen täältä internetistä on lähinnä naurattavaa, niin jos kuitenkin arvoissa pysyttäisiin vain sellaisissa ominaisuuksissa, jotka ovat nähtävissä ja arvioitavissa? Siinä missä maailmassa on pelaajia jotka eivät puhaltele muniin satoja, niin taitojen puolesta huippuja on vain muutama. Siksi he ansaisevat ne 10 miljoonansa kaudesta.

Minä voi vielä listata tähän Keith Primeaun pitkän ja loisteliaan uran saavutukset:





1989-90 Eddie Powers Memorial Trophy (junnuliigan paras pistemies)





kiitoksia kun jaksoitte lukea.

 

[Rocket Richard]

Tälläisen listan laatiminen on lähes mahdotonta, sillä pelaajat ovat niin erilaisia jo tyyleiltään, ettei vertaileminen ole oikein mahdollista. Olisi järkevämpää arvioida pelaajia vaikka pelipaikoittain, jolloin näistä arvioista kiisteleminenkin järkevöityisi huomattavasti.

Tuossa listassa on nyt maalivahteja, puolustajia ja hyökkääjiä sekaisin, eikä se ole mielestäni järkevä lähtökohta vertailulle. Jos kriteerinä on käytetty sitä, kuinka tärkeä pelaaja on joukkuelleen, voin vielä ymmärtää tälläisen listauksen.

Eipä siinä mitään, onhan nämä aina mielenkiintoista luettavaa ja mukavia väitteilyitä näistä aina syntyy.

 

[Hard8]

Lecavalierin pitäisi olla mielestäni lähempänä sijaa 15 kuin sijaa 5.

Ketäs siitä listalta sitten kuuluisi Lecavalierin edelle? Mies on pelaajana parhaassa iässään ja kasvanut johtajaksi. Mielipiteitä on monenlaisia, mutta itse ottaisin Lecavalierin sentteriksi ennemmin kuin listalla ylempänä olevat Zetterbergin tai Datsyukin (he tosin eivät pelaa aina pelkkää sentteriä käsittääkseni). Mielestäni Vincent on liigassa tällä hetkellä kakkossentteri vain Crosby edellään.

 

[Rocket Richard]

Ketäs siitä listalta sitten kuuluisi Lecavalierin edelle? Mies on pelaajana parhaassa iässään ja kasvanut johtajaksi. Mielipiteitä on monenlaisia, mutta itse ottaisin Lecavalierin sentteriksi ennemmin kuin listalla ylempänä olevat Zetterbergin tai Datsyukin

Niin minäkin koska tahansa. Kyllä Lecavalierin paikka tuossa listassa on mielestäni täysin oikeutettu, vaikka itse ottaisin mielummin hänet joukkueeseeni kuin Zetan tai Datsjukin.

Lecavalier on huippusentteri, jonka taidot johtajana ovat lähes tulkoon Crosbyn luokkaa.

 

[Wing]

Ketäs siitä listalta sitten kuuluisi Lecavalierin edelle?

Mielipideasioitahan nämä ovat, joten ei näistä sen enempää kannata alkaa vänkäämään. Sanonpa nyt kuitenkin, että omassa arvostuksessani Lecavalierin edelle tällä hetkellä menevät ainakin Crosby, Ovechkin, Zetterberg, Datsjuk, Lidström, Iginla, Thornton, Malkin, Pronger, Luongo, Phaneuf.. Siinä nyt joitakin keitä tuli mieleeni. Lecavalier on kiistatta hyvä pelaaja. Minä en vain ole ikinä nähnyt hänessä "sitä jotain", mitä terävimmällä kärjellä nään.

 

[Henkka]

Viime kaudella Lecavalieria hehkutettiin miehen johtaessa pistepörssiä ja sitten joku kaivoi esiin tilaston, että helkutin iso osa pinnoista oli syntynyt "avoimien ovien päivä" -otteluissa Souhteastin heikkoja puolustuksia vastaan. Esim. Ovechkin oli tehnyt tehonsa paljon tasaisemmin oli sitten vastassa heikko tai vahva puolustus.

Siinä ja siinä mahtuisiko Lecavalier omaan top-kymppiini. Huippusenttereitä toki ei siinä mitään.

 

[Snaipperi #16]

Viime kaudella Lecavalieria hehkutettiin miehen johtaessa pistepörssiä ja sitten joku kaivoi esiin tilaston, että helkutin iso osa pinnoista oli syntynyt "avoimien ovien päivä" -otteluissa Souhteastin heikkoja puolustuksia vastaan. Esim. Ovechkin oli tehnyt tehonsa paljon tasaisemmin oli sitten vastassa heikko tai vahva puolustus.

Siinä ja siinä mahtuisiko Lecavalier omaan top-kymppiini. Huippusenttereitä toki ei siinä mitään.

Niin totta, mutta myös Lecavalier pelasi itse siinä NHL:n yhdestä huonoimmista joukkueista. Nämä on näitä nämä pelaajavertailut, aina löytyy argumentteja jotka sopivat niin miten niitä haluaa katsoa.

Huikeat taidot, iso ja myös fyysinen ja kapteeni jo nuorena. Voittanut jo Stanley Cupin niin menestymättömyys ei ole riippakivenä, kun mennään poffeihin niin ei heti aleta odottamaan pientäkin epäonnistumista niinkuin Thorntonin tapauksessa.

Leca ei ole koskaan myöskään pelannut huippuunsa organisoidussa joukkueessa vrt Detroit jne.

 

[Amerikanihme]

Jaahas, vai että Toskala on sitten paras suomalainen maalivahti? Ei oikein täsmää mielestäni. No, ilmeisesti Torontossa pelaaminen tekee kenestä tahansa todellisen jumalan, kai siinä niin on päässyt käymään.

Ja Toskalasta vielä parin sivun juttu jossa miestä ylistetään ja kerrotaan hänen oleva todella hauska persoona. En Toskalaa tunne, onko todella näin? Kyllä omasta mielestänikin Toskala oli yllättävän korkealla näissä rankingeissa.

 

[cottonmouth]

Brieren viime kauden heikkoon plus-miinukseen ei ole selityksiä, vaikka toki tiedossa onkin että miehen suurimmat vahvuudet ovat YV:llä josta ei plussia saa.

Toki noin Brieren osalta on, mutta Briere ja Richards pelasivat 2007-2008 käytännössä samanverran ylivoimaa (Briere 4.51/ottelu ja Richards 4.52) ja tällä suurimmalla vahvuusalueellaan Briere dominoi iskemällä täydet kuusi pistettä enemmän (Briere 37 ja Richards 31) pelaten toki myös kuutisen peliä enemmän. Eli vaikka ylivoimavastuuta tuli molemmille käytönnössä saman verran ja tehotkin olivat samankaltaiset jäi plus/miinus-saldoon silti eroa se 36 pinnaa.

Lisäksi on hyvä huomata, että pistenikkariksi profiloitunut Briere on kymmenen pelaamansa NHL-kauden aikana yltänyt tasan kerran (1) Richardsin, jonka arvo joukkueelleen määritellään paljon laajemmalla skaalalla, viime vuoden pistesaldoon.

Ymmärrän toki että jokainen fani tykkää ylikorostaa oman suosikkijoukkueen nuoria ja nousevia tähtiä ja etsiä syylliset huonoon menestykseen ja tappioihin mieluummin laiskoista, muualta isolla rahalla ostetuista veteraaneista, mutta tuosta iästä ei nyt tässä keskustelussa tasoitusta saa.

Philly ylisuoritti huimasti viime kaudella, joten siinä mielessä tarvetta millekään syyllisten etsinnälle ei ole. Täysin erilaisten ja eri rooleissa pelaavien pelaajien vertaileminen ja asettaminen paremmuusjärjestykseen on aina vähän niin ja näin, mutta siinä missä Richards mahdollisesti mahtuu jo nyt Team Canadan ykköskokoonpanoon, ei Brieren kohdalla tästä tarvitse edes keskustella, koska hänen rooliinsa riittää huomattavasti tasokkaampiakin kavereita.

Stars keräsi selvästi kovemmassa konfrenssissa paremman sijoituksen ja enemmän pisteitä kuin Flyers. Ja mitä pudotuspeleihin tulee, niin kyllä niissäkin oli ero nähtävissä.

Stars ylisuoritti huomattavasti viime kaudella aivan kuten kuin Phillykin. Molempien uskottiin ennen kauden alkua taistelevan pudotuspelipaikasta ja mahdollisesti jäävän loppupelien ulkopuolelle, mutta molemmat etenivät konferensiensa finaaleihin. Runkosarjassa eroa oli kaksi pistettä. Loppupeleissä pudotuspelimenestys ratkaisee ja vaikka konferenseissa onkin eroa, niin se mitä viivan alle jäi oli molemmilla joukkueilla sama.

 

[dana77]

Toki noin Brieren osalta on, mutta Briere ja Richards pelasivat 2007-2008 käytännössä samanverran ylivoimaa (Briere 4.51/ottelu ja Richards 4.52) ja tällä suurimmalla vahvuusalueellaan Briere dominoi iskemällä täydet kuusi pistettä enemmän (Briere 37 ja Richards 31) pelaten toki myös kuutisen peliä enemmän. Eli vaikka ylivoimavastuuta tuli molemmille käytönnössä saman verran ja tehotkin olivat samankaltaiset jäi plus/miinus-saldoon silti eroa se 36 pinnaa.

Flyersin yv oli toissakaudella surkea, mutta viime kaudella jo hyvä. Toki sinne Brieren lisäksi tuli myös Timonen, mutta selvää on että tuo on joukkueen menestyksen kannalta ollut oleellista.

Lisäksi on hyvä huomata, että pistenikkariksi profiloitunut Briere on kymmenen pelaamansa NHL-kauden aikana yltänyt tasan kerran (1) Richardsin, jonka arvo joukkueelleen määritellään paljon laajemmalla skaalalla, viime vuoden pistesaldoon.

Täysin erilaisten ja eri rooleissa pelaavien pelaajien vertaileminen ja asettaminen paremmuusjärjestykseen on aina vähän niin ja näin, mutta siinä missä Richards mahdollisesti mahtuu jo nyt Team Canadan ykköskokoonpanoon, ei Brieren kohdalla tästä tarvitse edes keskustella, koska hänen rooliinsa riittää huomattavasti tasokkaampiakin kavereita.

Eiköhän me molemmat tiedetä että Brieren fyysikalla ei vanhassa NHL:ssä pärjätty, joten tämä kommentti oli aika turha. Ei ole sattumaa että Briere olisi kaikilla kolmella uuden NHL:n kaudellaan rikkonut vanhan NHL:n piste-ennätyksensä vaikka ikää on ollut 28-30 vuotta. Pistekeskiarvon mukaan tuo ensimmäinen lakon jälkeinen kausi olisi itseasiassa ollut paras (pelasi 99 pisteen tahtia). Sillä tahdilla hän olisi ollut pisteissä viidenneksi paras kanukki, kun taas vuosi sitten hän oli Kanadalaisten pistepörssissä kahdeksas. Eli ei niitä huomattavasti tasokkaampia kavereita niin hirveästi ole.

Stars ylisuoritti huomattavasti viime kaudella aivan kuten kuin Phillykin. Molempien uskottiin ennen kauden alkua taistelevan pudotuspelipaikasta ja mahdollisesti jäävän loppupelien ulkopuolelle, mutta molemmat etenivät konferensiensa finaaleihin.

Philadephia oli kaudella 2006-07 liigan jumbo 56 pisteellään kun taas Stars keräsi 107 pistettä, joka oli viidenneksi eniten, joten en ihan yhtäneisyysmerkkejä joukkueiden yli/alisuorittamisen suhteen vetäisi.

 

[M10]

Mitä M10 olet mieltä Ribeiron ja Brad Richardsin keskinäisestä paremmuudesta? Minun mielestäni Brad on ainakin paras tuolla sukunimellä varustettu pelaaja, vaikka listalta löytyi ihan toinen nimi.

Aika vaikea kysymyshän tuo on. Ribeiro on taitavampi, mutta Richards on monipuolisempi ja dynaamisempi. Hänellä myös parempi laukaus, kuin Mikellä. Viime kaudella pleijareissa pelasivat aika tasaväkisesti, vaikka Ribeiro paremmat tehot tekikin (pelasi toki parempien pelaajien kanssa, vrt. Lehtinen/Morrow ja Eriksson/Lundqvist). Richards oli Detroitia vastaan parempi. Vaikea sanoa, kummasta luopuisin, jos olisi pakko. Ehkä sittenkin Ribeirosta, vaikka mies huomattavasti Richardsia kuumempi viime kaudella olikin.

Mike Richardsin pelejä olen nähnyt ehkä 7-8, joten suurta mielikuvaa hänestä ei ole muodostunut. Epäilemättä erinomainen tulevaisuuden pelaaja. Sellainen köyhän miehen Morrow puolipistehymiö

Selvän kovemmuutensa joukkueena Stars osoitti ilmeisesti etenemällä myös pudotuspeleissä selvästi pidemmälle...

Chris Drury ja Tommi Santala ovat yhtä hyviä pelaajia, kun tekivät molemmat viime kaudella 58 pistettä.

 

[nuck]

Lisäksi on hyvä huomata, että pistenikkariksi profiloitunut Briere on kymmenen pelaamansa NHL-kauden aikana yltänyt tasan kerran (1) Richardsin, jonka arvo joukkueelleen määritellään paljon laajemmalla skaalalla, viime vuoden pistesaldoon.

Kyllähän minäkin Richardsin ottaisin noiden kahden väliltä, vaikka jätettäisiin tulevaisuus kokonaan huomioimatta. Omasta mielestäni pelaajien välillä suurin ero tulee siinä, että Richards on paljon monipuolisempi pelaaja kuin Briere. Hän on myös tasaisempi pisteiden tekijä ja tekee töitä kiekottomana laajemmalla säteellä (pelaajat pelaavat ottelusta n. 95% kiekottomana, joten tuo ei ole mikään pikkujuttu).

Viime kaudella Richards oli alkukaudesta selvästi Flyersin tehokkain pelaaja. Hän oli jopa vain parin pisteen päässä pistepörssin TOP10 sakista ja menossa hyvin lähelle 100 pisteen kautta (44 pelin jälkeen 50 pistettä, 1.14pts/peli - n. 93 pistettä), kun kautta oli pelattu puoleen väliin. Sittemmin tahti heikkeni mm. Flyersin surkean helmikuun vuoksi (10 peräkkäistä tappiota) ja tätä seuranneen loukkaantumisen vuoksi.

Kokonaisuutena Richards pelasi kauden kuitenkin päälle piste/ottelu-tahdilla. Hän oli Hartnellin kanssa Flyersin hyökkäyksen ahkerin taklaaja, hänellä oli joukkueen hyökkäyksen selvästi paras tehopörssi, hän oli hyökkääjistä joukkueensa alivoiman ehdoton ykkösnimi ja hän sai koko joukkueesta kaikki pelaajat huomioiden toiseksi eniten peliaikaa ottelua kohden (vain Kimmo Timonen pelasi enemmän).

Briere pelasi Richardsin tavoin hyvän alkukauden, mutta hyytyi kauden jälkimmäisellä puolikkaalla ja sai jossain välissä jopa paljon kritiikkiä faneilta. Kun en ole itse Flyersin intohimoinen seuraaja, niin en pysty yksilöimään Brieren peliä sen tarkemmin, mutta onhan se ainakin tilastojen valossa aika hälyttävää, että mies nappaa tehopörssiin lukeman -22 ja joukkueen toiseksi heikoin lukema on -12 (Rory Fitzpatrick ja Sami Kapanen).

Kun hänen uraansa on tullut seurattua, niin kokonaisuutena Briere on ollut minun silmään lähes aina epätasainen pelaaja ja epätasainen pisteiden tekijä. Viime kaudella hän oli epätasainen, kaudella 2005-06 hän teki Olympiatauon jälkeen 35 pistettä (oli tuolla koko NHL:n toiseksi tehokkain pelaaja runkosarjan lopun) ja tätä samaa epätasaisuutta esiintyi aika paljon jo Phoenixin vuosina.

Parhaimmillaan Briere pystyy olemaan kuitenkin mielestäni tehokkaampi kuin Richards. Richards pelaa enemmän kovan työmoraalin kautta tasaista peliä, Briere sen sijaan nostaa tasoaan välillä hyvinkin korkealle ja putoaa sen jälkeen alas. Briere pystyy tekemään kiekolla myös näyttävämpiä liikkeitä, mikä tuo viihdearvoa peliin.

Jos saisin kuitenkin valita näiden kahden väliltä yhden kauden sopimuksen, ottaisin ehdottomasti monipuolisemman Richardsin.

 

[dana77]

Aika monista mainituista jutuista olen samaa mieltä. Se mikä on vielä jäänyt mainitsematta on, että syy miksi Brierelle maksetaan 10 miljoonaa kaudessa on se, että hän on todistanut että pystyy johtamaan menestyvän joukkueen ykkösketjua. Sellaiseksi Buffalon 06-07 kauden runkosarjan joukkueen lasken. Briere oli joukkueen pistepörssin voiton lisäksi joukkueen kapteeni ja plus-miinuskin oli +17 (joka ei nyt mikään ihan erinomainen ollut). Tuota Richards ei ole tehnyt ja saa nähdä että tuleeko tekemäänkään.

 

[nuck]

Aika monista mainituista jutuista olen samaa mieltä. Se mikä on vielä jäänyt mainitsematta on, että syy miksi Brierelle maksetaan 10 miljoonaa kaudessa on se, että hän on todistanut että pystyy johtamaan menestyvän joukkueen ykkösketjua.

Tämä on kyllä totta. Vaikka minä uskon vakaasti Richardsin nousevan tulevaisuudessa vielä paremmin esiin ja vaikka pidän häntä jo nyt kokonaisuutena parempana pelaajana kuin Brierea, Brieren enemmistä pelivuosista tullut kokemus ja ikä on hänen etunaan Richardsiin nähden. Hän on kokemuksensa vuoksi ehkä varmempi kovien pisteiden tekijä kuin Richards, sillä hän on näyttänyt tasoaan kauemmin.

Sitä paitsi, Richards ei tule pitkään aikaan pääsemään Brieren sopimuksen hinnoille, vaikka pelaisi miten tahansa. Siitä pitää tämä viime kauden aikana tehty 12-vuotinen sopimus huolen (oli muuten loistava sopimus Flyersilta).

 

[cottonmouth]

Pistekeskiarvon mukaan tuo ensimmäinen lakon jälkeinen kausi olisi itseasiassa ollut paras (pelasi 99 pisteen tahtia). Sillä tahdilla hän olisi ollut pisteissä viidenneksi paras kanukki

No, kuten sanottua niin tämä ei poista sitä faktaa, että Briere on pelannut kymmenvuotisella urallaan, vanhassa tai uudessa NHL:ssä, yhden kokonaisen huippukauden. Syyt, ovat ne sitten loukkaantumiset, henkinen puoli tms, ovat loppupeleissä melko yhdentekeviä. Aina voi myös jossitella noilla pistekerkiarvoilla eli olihan Foppakin 2007-2008 matkalla kohti uransa tehokkainta (128 pisteen) kautta, mutta mitään kovin hyödyllistä ei niistä irti saa.

vuosi sitten hän oli Kanadalaisten pistepörssissä kahdeksas. Eli ei niitä huomattavasti tasokkaampia kavereita niin hirveästi ole.

Toisaalta viime kaudella Briere oli kanadalaisista senttereistä 12:sta pistepörsissä ja vaikea nähdä, että ajaisi edes Buffalon aikojensa kunnossa Team Canadan ylempiin kentiin ja ylivoimiin pyrkiessään esimerkiksi Crosbyn, Thorntonin, Lecavalierin, Staalin, Getzlafin tai Spezzan ohitse. Mike Richardsin mahdollisuudet esimerkiksi nelossentteriksi ovat jo nyt aivan toisenlaiset.

Philadephia oli kaudella 2006-07 liigan jumbo 56 pisteellään kun taas Stars keräsi 107 pistettä, joka oli viidenneksi eniten, joten en ihan yhtäneisyysmerkkejä joukkueiden yli/alisuorittamisen suhteen vetäisi.

Lähinnä hain sitä minkälaisia odotuksia joukkueille nähtiin ennen kauden 2007-2008 alkua ja ne olivat sijoitusten suhteen melko yhtäläiset eli playoff-viivan tuntumaan. Molemmat esiintyivät selvästi niitä paremmin.

Mutta joo, alkaa mennä hieman jauhamiseksi tämä.

 

[dana77]

Oikeastaan tästä keskustelusta tuli taas mieleeni sellainen filosofinen pohdiskelu, jota olen monta kertaa mielessäni pyöritellyt: kumpi on parempi pelaaja; liigan huonoin ykkössentteri vai samassa joukkueessa pelaava liigan paras kakkosketjun sentteri? (kysymyksenasettelu toki toimii millä muulla pelipaikalla tahansa).

Olen lähtökohtaisesti ollut aina sitä mieltä, että ne pelaajat jotka pelaavat eniten ja tärkeimpinä hetkinä ovat joukkueensa parhaita pelaajia. Kuitenkin jos tuota ajattelee alempien sarjojen kuten SM-liigan näkökulmasta, niin joku oikein hyvä alempien ketjujen roolipelaaja (eli SM-liigan tapauksessa puolustava hyökkääjä...) voi olla paljon lähempänä NHL tai maajoukkuepaikkaa kuin liigan paras ykkösketjun pelaaja.

Yleisesti ottaen olen kuitenkin myös sitä mieltä, että jääkiekkoilijat ovat ammattilaisia ja heidän tavoitteensa on lähes poikkeuksetta ansaita mahdollisimman paljon rahaa. Pelaajien paremmuusjärjestys onkin siis lähes yksi yhteen heidän palkkansa mukaan. Jos se tarkoittaa sitä että NHL:ssä pelaava Sami Helenius on parempi jääkiekkoilija kuin MM-kisoissa ihastuttava Petu Nummelin, niin sitten se tarkoittaa sitä. tai jos se tarkoittaa sitä että Jarkko Ruutu on parempi jääkiekkoilija kuin kiekon kanssa 10 kertaa taitavampi Ville Peltonen, niin so be it (käytännössä nämä mainitut sankarit ovat kuitenkin tainneet Sveitsissä ansaita enemmän kuin marginaalipelaajat NHL:ssä). Pihapelejen ja höntsyjen hienoimpien kikkojen tekijät eivät ole parhaita pelaajia, vaan ne jotka pärjäävät kovimpia vastaan edes jotenkuten.

Tästä ammattilais-asiasta johdettuna myös NHL:n sisällä pelaajien arvo/paremmuus menee pitkälti palkkapussin mukaan. Niinpä niin kauan kuin ykkösketjun pelaajille maksetaan lähtökohtaisesti enemmän kuin kakkosen pelaajille, niin ykkösketjuissa pelaavat ne parhaat pelaajat.

 

[dana77]

Toisaalta viime kaudella Briere oli kanadalaisista senttereistä 12:sta pistepörsissä ja vaikea nähdä, että ajaisi edes Buffalon aikojensa kunnossa Team Canadan ylempiin kentiin ja ylivoimiin pyrkiessään esimerkiksi Crosbyn, Thorntonin, Lecavalierin, Staalin, Getzlafin tai Spezzan ohitse. Mike Richardsin mahdollisuudet esimerkiksi nelossentteriksi ovat jo nyt aivan toisenlaiset.

Brieren kausi oli heikko, mutta mielenkiinnolla odotan että miten toinen kausi kulkee kun joukkue on tullut tutummaksi.

Buffalon aikojen kunnossa olevan Brieren mahtuminen Team Canadan ylempiin ketjuihin pidän muuten täysin mahdollisena. Crosby, Thonton ja Lecavalier ovat tavallaan selviä valintoja, mutta loput listan pelaajat ovat ihan samalla listalla kuin Brierekin. Lisäksi kun muistetaan että Kanadalla on usein joukkueessa ollut 6-7 sentteriä, joista osa pelaa laidassa (esim Staal ja Getzlaf hyvinkin, miksei myös Briere itsekin) niin hyvinkin se on mahdollista. Olen joskus aikaisemminkin sanonut, että minun mielestäni Brierellä on NHL:n pehmein kosketus kiekkoon Crosbyn jälkeen (Datsyuk on siinä hollilla kanssa).

Toki hänellä on jonkinlainen pehmeän pelaajan maine, mutta niin on Spezzalla ja Thorntonillakin. Tilastot kertovat että Briere on jokaisena uuden NHL:n vuodellaan pelannut plejareissa about piste / peli tahtia. Tämän vuoden pudotuspeleissä mies teki kolme gamewinneriä.

 

[Osmo Rapeli]

Otetaanpa hieman kommenttikatsausta...

1. Sidney Crosby, Pittsburgh
2. Alexander Ovechkin, Washington
3. Henrik Zetterberg, Detroit
4. Pavel Datsyuk, Detroit
5. Vincent Lecavalier, Tampa Bay
6. Nicklas Lidstrom, Detroit
7. Roberto Luongo, Vancouver
8. Jarome Iginla, Calgary
9. Evgeni Malkin, Pittsburgh

Sijat 1-10 melko näppärä lista, ehkä Hockey Newsin asiantuntijat ovat sitäpaitsi pätevämpiä kuin minä, ainakin vielä toistaiseksi. Ulkonäöstä en tiedä. Ovechkinin nostan ykköseksi heti kun Ove johdattaa Capsit edes suunnilleen yhtä pitkälle kuin Crosby viime kaudella. Muuten en Ihmepoikaa niin selkeänä ykkösenä pidäkään.

10. Dany Heatley, Ottawa
11. Chris Pronger, Anaheim
12. Daniel Alfredsson, Ottawa
13. Marian Gaborik, Minnesota
14. Henrik Lundqvist, NY Rangers
15. Brenden Morrow, Dallas
16. Evgeni Nabokov, San Jose
17. Marian Hossa, Detroit
18. Ilya Kovalchuk, Atlanta
19. Eric Staal, Carolina
20. Zdeno Chara, Boston

Sijat 11-20: Gaborik selkein pommi tässä joukossa. Maaginen pelaaja, mutta joukkueensa toistaiseksi heikon playoffmenestyksen ja loukkaantumisten takia pitäisi olla parikymmentä sijaa alempana.

Morrow esitti etenkin viime kauden playoffseissa jo lähes "yzermanmaisia" elkeitä parhaimmillaan, ja on todella, todella tärkeä joukkueelleen, mutta silti, liian korkealla.

Kovalchuk - hänkin elintärkeä joukkueelleen, mutta playoff-pelaajana arvoitus. Siinä ja siinä.

Nabokovin sijoittaminen Brodeurin yläpuolelle on kaikesta huolimatta vitsi. Lundqvist siinä ja siinä, päihitti tosin viime keväänä Brodeurin. Samoin mainittu Chara vs. Niedermayer.

Eniten tuosta joukosta puskisi Top10:een Heatley.

21. Joe Thornton, San Jose
22. Dion Phaneuf, Calgary
23. Martin Brodeur, New Jersey
24. J-S Giguere, Anaheim
25. Martin St. Louis, Tampa Bay
26. Scott Niedermayer, Anaheim
27. Brian Rafalski, Detroit
28. Sergei Gonchar, Pittsburgh
29. Marty Turco, Dallas
30. Ryan Getzlaf, Anaheim

Täältä ylöspäin pyrkivät Brodeur, Niedermayer ja Getzlaf, alaspäin nyt ei montaa pykälää menisi kukaan pl. keskenäiset paikanvaihdot. Giguerella nyt on mestaruus ja Conn Smythe jo takataskussa joten on tuo sijoitus aika perusteltu.

31. Andrei Markov, Montreal
32. Zach Parise, New Jersey
33. Ales Hemsky, Edmonton
34. Jason Spezza, Ottawa
35. Vesa Toskala, Toronto
36. Rick Nash, Columbus
37. Joe Sakic, Colorado
38. Scott Gomez, NY Rangers
39. Ryan Miller, Buffalo
40. Jonathan Toews, Chicago

Vaikka kyse on vain tämänhetkisestä tilanteesta, Toewsia voisi työntää tässä sarakkeessa monen kaverin ohi. Sitä mitä Vesa Toskala tekee tuolla, en täysin ymmärrä. Millä lailla hän on paras suomalaismaalivahti, tai parempi kuin Miller tai vaikkapa Biron joka nyt kuitenkin pelasi jo pudotuspelejäkin? Lopetusuhan alla olevan Sakicin vertailu johonkin Hemskyyn nyt on varsin vaikeaa.

41. Daniel Sedin, Vancouver
42. Daniel Briere, Philadelphia
43. Anze Kopitar, Los Angeles
44. Miikka Kiprusoff, Calgary
45. Paul Stastny, Colorado
46. Shane Doan, Phoenix
47. Derek Roy, Buffalo
48. Marc Savard, Boston
49. Mike Richards, Philadelphia
50. Patrick Kane, Chicago

Tämä setti herättää lähinnä mietinnän siitä miksi kokonaisuutena listalla on niin vähän pakkeja? Zubov, Timonen, Kaberle, Kronwall...ensi kauden näytöillä mahdollisesti taas Boyle, Campbell. Tulollaan hyökkääjistä ainakin Dustin Brown, vittumaisuutta ei voi ostaa.

Kokonaisuutena silti ansiokas 50 pelaajan setti. "Vain pakki puuttuu".