Kotouttamisen tavoite on kaikille sama, siitä ei ole kysymys. Sen sijaan kaikessa inhimillisessä toiminnassa ja sen onnistumisen arvioinnissa tulee mielestäni ottaa myös lähtökohdat huomioon, eihän koko arvioinnissa ole muuten mitään järkeä. Onhan se nyt selvä että esimerkiksi englantia taitava turvapaikanhakija sopeutuu Suomeen todennäköisesti nopeammin kuin englantia taitamaton.
Tuollaisille kulttuuriasioille en itse pistäisi suurta painoarvoa, kysymys on yksilöistä. Emmehän me kaikki suomalaisetkaan toteuta yhteiskuntamme arvoja ja kulttuuria täsmälleen samalla tavalla.
Minä en osaa tulkita tätä muuna kuin myönteisenä vastaksena. Mitä kauempana henkilö on kultturiselta taustaltaan meidän arvoistamme ja kulttuuristamme, sitä alemmas kotoutumisen ja sopeutumisen tavoitteet tulee siis asettaa.
Mihin oikein perustat kyseisen tulkinnan? Minähän selvällä suomella kirjoitin että a) kotouttamisen tavoite on kaikille sama ja b) kulttuuriasioilla ei ole merkitystä vaan yksilöllä. Mikä kohta tässä oli noin vaikea ymmärtää?
Tässä tietysti myös vähän unohtuu/on unohtunut se, että maahantulijat eivät ole kotouttamisprosessin ainoa osapuoli vaan kyse on myös yhteiskunnasta ja siitä paikkakunnasta mihin itse kukin satuu asettumaan. Onko paikkakunnalla x tarpeeksi kotoutumista tukevia palveluita, onko resursseja, työpaikkoja, jne. ja yms. Myös ympäristötekijöillä on iso merkitys siihen kuinka nopeasti ja miten ihminen sopeutuu.
Nyt taisin ymmärtää. Kotoutumisella tai sen onnistumisella ei ole mitään tekemistä suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisen kanssa ja siksi tuo uusi sana on ilmeisesti keksittykin.
Tästä on tosiaankin hyvä muistuttaa, jotta syy kotoutumattomuudesta ja sopeutumattumuudesta voidaan tarvittaessa sälyttää yhteiskunnan niskoille.
Onko kotouttaminen onnistunut koskaan ikinä missään, sanotaanko nyt vaikka viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana?
Olen kyllä itse miettinyt että ehkä kesän kauhujen odottamisen sijaan jotain toivoa voisi olla nähtävissä siitä että jos tulijamäärä ei nyt olennaisesti kasva samassa mittakaavassa kuin syksynä, tämä puolisen vuotta kylmää ja pimeää on toisaalta ehkä myös tavallaan mahdollisuus oikeasti yrittää kotouttaa tulijoita siltä osin että tietyt vallitsevat tavat olisivat tulleet selväksi. Ehkä vähän toiveikasta ja ei edes tilastojen valossa perusteltua mutta haluaisin miettiä että ehkä pahimmat uhkaskenaariot ovat osin liioiteltuja johtuen juuri siitä että kyse on kuitenkin sikäli isona joukkona samasta porukasta joka on jo ollut maassa, toki jos rajat repeävät uudestaan kevään tultua niin tilanne on hyvin erilainen.
Toisaalta kyllä olisi varsin perinpohjainen peiliinkatsomisen paikka jos maassa yli 1kk olleet syyllistyvät suuressa määrin mahdollisiin seksuaalisiin häirintöihin, peiliinkatsomista siis niille järjestelmään uskoville "kotouttajille". On nyt aika itsestäänselvää että täysijärkinen ihminen pystyy omaksumaan mitä tahansa ohjeistusta varsin lyhyessä ajassa, jos kokee ohjeistukset seuraamisen arvoisiksi, niin ollen siis jos näin ei tapahdu, kertoo se aika suoraan ihmisen kyvystä ja halusta sopeutua. Ei tässä kuitenkaan nyt puhuta johdannaisanalyysin teorioista tai ydinreaktorin palamalaskentojen optimoinnista vaan käytössäännöistä, joten kenen tahansa lukutaidottoman vuohipaimenenkin pitäisi kyetä omaksumaan perusteet "naisen katse ei ole kutsu seksiin" ja jos tämä ei tapahdu yli 1kk ajassa niin on mielestäni täysin perusteltua olettaa ettei sellaisella oppimuskyvyllä/halulla ole mitään sijaa tuottavana ihmisyksilönä modernissa liikemaailmassa.
Esim. Malmön Rosengårdissa se on onnistunut. Helsingin Sanomien Maria Pettersson vietti siellä viime kesänä kokonaisen vuorokauden eikä nähnyt minkäänlaisia ongelmia.
Sinänsä kyllä huvittaa tuo toistuva vaatimus sopeutumisesta suomalaiseen kulttuuriin, kiinnostaisi tietää että mitä se sitten yksityiskohtien tasolla tarkoittaa. Mitä on suomalainen kulttuuri johon pitäisi sopeutua, noin niin kuin esimerkiksi?
Esim. Malmön Rosengårdissa se on onnistunut. Helsingin Sanomien Maria Pettersson vietti siellä viime kesänä kokonaisen vuorokauden eikä nähnyt minkäänlaisia ongelmia.
Otetaan nyt vaikka naisen asema suomalaisessa yhteiskunnassa eli suomalaisessa kulttuurissa. Tästä kulttuurierosta puhuminen ja siihen kotouttamisessa panostaminen on yksi tällainen huvittavuus. No, ehkä olen ymmärtänyt väärin, eikä kyse ole kulttuurieroista, vaan tämän suuntaista valistusta tehdään siltä varalta, että turvapaikanhakijoiden joukossa saattaa olla yksilöitä, joille naisten oikeudet maassamme ovat huvittavia tai vastenmielisiä.
Esim. Malmön Rosengårdissa se on onnistunut. Helsingin Sanomien Maria Pettersson vietti siellä viime kesänä kokonaisen vuorokauden eikä nähnyt minkäänlaisia ongelmia.
Miksei voida viheltää peliä vain poikki ja sanoa ei kiitos näille pakolaisille?
Kaikki rikollisuus, rahanmeno ja kantasuomalaisten riitely olisi poissa kuten ennen invaasiota.
Niinkö, entäs hallituksen pakkolakiesitykset? Kyllä täällä riidanaiheita on ilman pakolaisiakin.
Niin, kysymys on aina yksilöistä, joillekin asiat menevät jakeluun, joillekin ei, joillekin suomalaiset naiset ovat liikaa, joillekin ei. Tuossa on väistämättä paljon ikään, statukseen, koulutukseen ym. tekijöihin liittyviä eroja.
Hauska sinänsä että otit tuon asian esiin ja ilmeisesti vielä negatiivisena juttuna vaikka juuri vähän aikaa sitten olit sitä mieltä ettei kotoutumisella ole mitään tekemistä suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisen kanssa.
Toisaalta suomalainen kulttuuri on paljon muutakin kuin naisen asema. Sopeutumista ja kotoutumista voidaan arvioida monella mittarilla, jos päähuomio on raiskauksissa jää näkökulma väistämättä ohueksi.
Tai ehkä olisi aika vain herätä?
Täytyy sanoa, olet kyllä ensimmäinen nimimerkki ja henkilö, johoan törmään missään olosuhteissa, joka sivuuttaa kulttuurien, tapojen ja uskontojen vaikutuksen henkilöihin ja näkee heidän vain yksilöinä. Harvinainen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi näkemys.
Minulla on se käsitys, että 80-luvulla tulleet vietnamilaiset pakolaiset ovat kotiutuneet hyvin Suomeen. Taitavat myös olla yritteliäämpiä ihmisiä kuin keskiverto persujen äänestäjä.Taidanpa uudestaan esittää tuon kysymykseni, että onko kotouttaminen onnistut koskaan ikinä missään?
Minulla on se käsitys, että 80-luvulla tulleet vietnamilaiset pakolaiset ovat kotiutuneet hyvin Suomeen. Taitavat myös olla yritteliäämpiä ihmisiä kuin keskiverto persujen äänestäjä.
80-luvulla ei tunnettu termiä kotoutus, mutta tietenkin heitä tuettiin Suomeen sopeutumisessa. En tiedä, miten se oli erilaista silloin kuin nyt.Kotoutettiinko heitä, ja jos, niin millä tavalla? Miksi tämä ei toimi muiden kohdalla?
80-luvulla ei tunnettu termiä kotoutus, mutta tietenkin heitä tuettiin Suomeen sopeutumisessa. En tiedä, miten se oli erilaista silloin kuin nyt.