Lisäksi huomioiden vähän assimilaatioasteesta riippuen ns. seka-avioliittojen, eli pariutumisten kantaväestön kanssa olevan sukupolvi sukupolvelta yleisempää, en kantaisi suurinta huolta, etteivätkö nykyisten maahanmuuttajien jälkeläiset olisi integroituneet yhteiskuntaan erinomaisesti. Haasteellisimmat tapaukset ovatkin luonnollisesti ensimmäinen ja toinen sukupolvi, joskin toisen sukupolven osalta pitää luonnollisesti huomioida valtaenemmistön olevan hyvinkin suomalaistuneita ja elävän arkeaan siinä missä ns. kantasuomalaiset.
Minusta näyttää siltä, että integroituminen yhteiskuntaan ei ole kovin hyvin sujunut, ja toiveajattelusi siitä, miten maahanmuuttajien jälkeläiset integroituvat jatkossa erinomaisesti ei nojaa mihinkään, mitä historia opettaa. Romanit ovat olleet tässä maassa jo 500 vuotta. Integroitumisesta yhteiskuntaan voidaan perustellusti sanoa, ettei se ole sujunut kovin hyvin. Ruotsissa on paljon maahanmuuttajia, ja pahimmat maahanmuuttajien kansoittamat lähiöt ovat selkeitä esimerkkejä huonosta integroitumisesta. Teemmekö mitään toisin, mitä Ruotsi on tehnyt, vai olemmeko Ruotsin viitoittamalla polulla?
Ongelma on se, että ongelmaa ei haluta tunnustaa. Tälle on jossain määrin validi peruste, siis se, ettei maahanmuuttajia haluta leimata. Fakta on kuitenkin se, että ongelmia piilottelemalla ne eivät vähene, vaan usein jopa pahenevat, sillä jos ongelmaa "ei ole", niin korjaavia toimenpiteitä tehdään aivan liian vähän.
Esimerkkinä koulut: white flight -ilmiö on jo Helsingin kouluissa. Keskituloisten perheiden asuinpaikan valintaan vaikuttaa huomattavasti lähikoulujen maine. Ongelmakouluista ei julkaista tilastoja, koska näiden julkaisemisella ilmiön odotetaan kiihtyvän. Yhteiskuntamme perusrakenteisiin kuuluvat avoimuus ja läpinäkyvyys uhrataan, koska ongelmia piilottelemalla "niitä ei ole". Tämä on surullista, ja tähän tulisi puuttua. Ns. hyvän koulun rehtorilla on varaa valita pätevistä opettajista, koska opettajille tietyt koulut ovat työympäristönä mukavampia. Ns huonojen koulujen rehtoreilla on vastaavasti vaikeuksia saada päteviä opettajia ylipäätään, ja vaikka saisivat, niin vaihtuvuus on suurta, kun kokemuksen myötä on mahdollista siirtyä parempiin kouluihin.
Yksi kaverini kävi koulunsa Itä-Helsingissä, alueella, jonka maine ei ole kovin hyvä. Sanoi, että hän tuntee koulukavereistaan itsensä lisäksi vain yhden, joka jatkoi yliopistoon / korkeakouluopintoihin. Toisista kouluista selkeä enemmistö opiskelijoista jatkaa yliopistoon / korkeakouluun. Seurauksia asuinalueiden kehittymiseen voi kukin laskea.
Edit: pari typoa