Minusta olennaista on kohdentaa resurssit sinne, missä niitä tarvitaan, eikä tehdä päätöksiä tunteella. Okei, Suomeen jää joku määrä paperittomia, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä. Olennaista on tehdä analyysi heidän tilanteesta ja sen perusteella päättää kuinka paljon heihin käytetään resurssia.
Resurssit tulee todellakin kohdistaa oikein, eikä päätöksiä tule tehdä tunteella, vaan järkiperäisesti. Edellä olevan vuoksi on joskus vaikea ymmärtää, miksi laittomasti maassa olevien määrää halutaan tietoisesti vääristellä puhumalla tuhannesta paperittomasta.
Esimerkiksi tämän asian olettaakseni hyvin tunteva Diakonissalaitos toistaa raportissaan
Suojattomat arvion, jonka mukaan Suomessa oli jo ennen vuotta 2015 noin 2 500 laittomasti maassa olevaa henkilöä ja määrä kasvoi vuoden 2016 aikana noin 4 000 henkilöön ja että luku on nyt huhtikuussa 2017 arviolta 5 000 - 6 500 henkilöä, jotka oleskelevat maassa laittomasti. Kyse ei siis ole yksin turvapaikanhakijoista, vaan myös monista muista ryhmistä, joista osa oli laittomasti maassa jo ennen vuotta 2015.
En ota kantaa Diakonissalaitoksen esittämiin lukuihin kuin sen verran, että he tuntevat todennäköisesti kentän hyvin, koska he pyrkivät työssään rakentamaan omien sanojensa mukaan jokaiselle mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään. Saattaa olla, että heille on edullista esittää suuria lukuja, mutta kun lukee heidän Suojattomat raporttinsa
tästä, Diakonissalaitoksesta jää varsin ammattitaitoinen kuva. En ole kaikista heidän esityksistään ja johtopäätöksistään - kuten tilapäisestä oleskeluluvasta - samaa mieltä, mutta onhan se surullista, että Diakonissalaitoksen raportti pesee laadussa mennen tullen mm. Suomen halltuksen ja ministeriöiden vastaavat.