Nyt, kun konstaapeli Pakkanen vihdoin on ollut muutaman viikon töissä, on kaikenlainen partiointi ollut varsin tarpeetonta. Turvapaikan lämpö on kelvannut Hamuileville Apolloille aivan mainiosti.
Muutama Eino Leinon säkeistö "Hymyilevästä Apollosta", 118 vuoden takaa:
"Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! - ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin."
Onkohan tämä otettu kotoutuksessa liian tosissaan?