Sanoisin että varsin naiivia ajatella että jostain ihmeestä löytyisi kansallisvaltion etua ajavaa tahtotilaa, kun poliittinen ilmapiiri on (persujen natsi-siipeä lukuunottamatta) ollut jo vuodet täysin kansallisvaltiota vähättelevä. Hyvin ovat harvalukuisia ne päätökset milloin Suomi on oikeasti tehnyt jotain Suomen etua varjellen eikä peesaillen. Nytkin pitkään vielä puhuttiin ettei oikeastaan mitään voida tehdä, kunnes kaikki muut maat alkoivat tekemään jotain ja sitten Suomikin nilkuttaen perässä, hitaasti asioita valmistellen. Osin kyse on rohkeuden puutteesta, osin tahtotilan puutteesta, mutta seuraukset ovat budjettileikkaukset huomioiden aika surulliset, jos nyt hallitus aikoo pitää kiinni siitä ettei lainoitusta lisätä, niin lisäleikkauksiahan on vain tulossa jos maahanmuuton kulut jatkuvat nykytasolla. Siinä sitten alkaa varmaan huumori loppumaan yhdellä jos toisella kun saavutetut edut katoavat, kyllähän siitä toki suurimman poliittisen hinnan maksaa nykyhallitus (ja erityisesti PS) mutta tietyllä lailla se siemenhän näihin ongelmiin on kylvetty aiempien hallitusten aikana.
Täyttä kyvyttömyyttähän tämä on hallituksilta, mutta siihen on ymmärrettävät syyt joka juontaa juurensa siitä ettei kansallismielisyys ole valtavirtaa poliittisissa piireissä. Jo aiemmin mainittu Rajamäen ilmaisen terveydenhuolto-lounaan torppauksen käsittämätön irrationaalinen vastustus aika hyvin alleviivasi tätä ajattelumaailmaa missä ihan oikeasti päätöksiä ei voisi tehdä Suomen edun nimissä, jos tällainen päätös on ristiriidassa ideologisten utopioiden kanssa. Vähän pelkään että tosiaan osin kyse on myös ihan oikeasti "sähkö töpselistä"-ilmiöstä missä merkittävä osa poliitikoista ei joko kykene tai halua ajatella sitä kokonaiskuvaa mitä ne ikävät tilastot, joita ei tietenkään vuosiin ole saanut käyttää minkäänlaisena argumentaatiota mihinkään (koska sosioekonominen vääristymä), tarkoittavat lähivuosikymmenten julkissektorin kulujen perspektiivistä sitä maagista kotoutumista odotellessa. Karkeasti ottaen, yksikään yritys ei tekisi sellaista investointia mitä Suomi valtiona on nyt tehnyt ja tekemässä, ei niillä ennusmerkeillä ja odotusarvoilla, ilman sitä puhdasta ideologista draivia. Ei siinä mitään, mehän olemme tämä hallintokoneiston äänestäneet paikoilleen.
Päinvastoin, Syyrian kriisi (joskin meidän pakolaisethan eivät ole syyrialaisia) on oikeastaan vain yksi monista triggereistä, perustilanne ei ole missään vaiheessa muuttunut, kehittyvissä maissa on valtava populaatio joka saattaisi tahtoa tulla Suomeen ja on ollut vain ajan kysymys milloin tämä massa on löytänyt tiensä tänne kun sitä peräänkuuluttamaasikin kontrollia ei ole tähän asti juurikaan harrastettu (tästä lähinnä juuri konkreettisena esimerkkinä se että kielteisen turvapaikkahakemuksen seuraus ei ole karkoitus, vaan yleensä toissijaisen suojelun perusteinen oleskelulupa ja siitä taas yleensä ajan kanssa oleskelulupa). Juuri tästä kokonaisuudesta koko maahanmuuttopolitiikan kritiikki juontaa juurensa koskien myös kehitysapua ylipäänsä, nykytilanne vain on sellainen ettei tästä ole mitään helppoa exittiä kun asiaa ei ole haluttu käsitellä riskien perspektiivistä juuri nykyisenkaltaisessa tilanteessa.
Äkkiseltään mieleen tulee että se erottava tekijä irakilaisten ja vaikkapa somalien välillä on varallisuus, irakilaisilla nyt vain on ollut paremmat mahdollisuudet maksaa salakuljettajille ja siksi joukon kokokin on ollut suurempi. Kysyntä yleensä laskee hintoja (kun mitään ei tehdä) eli eiköhän kohtapuoliin ala linjat olla kunnossa myös muihinkin suuntiin.