Täällä on jokunen nimimerkki (mm.
@JypFabu ) kertonut, että tilanteeseen on olemassa joku helppo ja simppeli ratkaisu. Mutta ei pyynnöistä huolimatta viitsi sitä kuitenkaan muille kertoa.
Jos jätettäs se toisten sanomisien vääristely pois, kiitos.
Siihen olen kommentoinut, että tällä hetkellä kannattais olla pohtimassa ihan muuta, kun lapsellista parkumista siitä, että maito on kaatunut. Se on kaatunut. Siksi olennaista olisi miettiä keinoja, joilla saadaan optimaalinen tulos. Tässä kohti on lienee sanottava, että hetkeäkään ei kannata tuhlata tämmöisiin rajat kiinni ja kaikki takas hölmöläisyyksiin, kansainväliset sopimukset oikeuttavat turvapaikan hakijan saavan yksilöllisen tutkinnan asiassaan, mikään rotu tai kansallisuus on kriteeri ainoastaan rasisteille. Luonnollisesti hakijoiden käsittely tulee kestämään näillä määrillä, mutta nyt jo pitäisi olla tiiviisti pohtimassa niitä toimia tuosta eteenpäin. Työnteon salliminen hakijaksi kirjaamisen myötä olisi ok. Mitään halpa/ilmaistyövoimaa en kuitenkaan kannata. Silti kotoutuksen painopiste on koulutuksessa ja varsinkin kielen opetuksessa. Meillä on osaamista tämä luoda, eriasia on onko haluja ja resursseja. Noihin kun vastaa ei, on paska saletisti tuulettimessa, perehtymällä tosissaan voi suomikin saada hyötyjä takaisin. Tähän tietysti moni vitsinikkari kommentoi, että siihen on pitkä aika, eikä mitään takeita, mutta huoli pois, samaahan hallitus tarjoilee tälle kansalle kurjistamalla tuottavuusloikan nimellä, tulokset näkyvät pitkällä aikavälillä, jos näkyvät, eli rystyset valkoisina rukoilevat kaiken mullistavaa käännettä globaalissa taloudessa, etteivät päädy keinoineen historian vitsikirjan lööppiesimerkiksi. Kummassakaan ei siis voi luvata oikeasti mitään konkreettista, mutta toista sentään tehdään täyttä päätä, toivottavasti ryhdytään toiseenkin. Samaan aikaan pitäisi kyetä koostamaan tulijoiden osaamisresurssit, niin koulutuksen kuin ammatillisen osaamisenkin suhteen ja luoda tapoja tämän osaamisen vahvistamiseen ja perään vielä polkuja työelämään ja itselliseen elämiseen tässä maassa.
Helpoksi en ole väittänyt koskaan tätä savottaa, mutta turhasta rypemisestä epäoleellisten ja harhaisten kuvitelmien keskellä viikosta toiseen olen sanonut sanaseni. Näistä puheista kun tulee olo, että täällä vaahtoavat nikit joutuisivat tosielämässä tiukan paikan eteen, millä kummalla siitä selviäisivät, ei yliajon uhri siitä tokene, että repii vierellä ihokkaitaan ja ripottelee tuhkaa päällensä tai huutaa jylisevin sanankääntein pakenevan rattijuopon perään viiltävimpiä solvauksia uhoten boikotoivansa merkkelin mersuja, jos ei toimeen osaa ryhtyä on turha kuvitella mitään aikaan saavansa, missään asiassa.