Palataan vähän lähemmäksi tosielämää profiloinnin ja muiden asioiden parista.
Tuli oltua joku 10 vuotta aktiivina fudiskuvioissa (jojo, isävalmentaja, huoltaja, hallituksen jäsen ja hallituksen varapj) noin 600-700 junnupelaajan seurassa alueella missä on paljon maahanmuuttajia ja seurassamme on/oli maahanmuuttajien osuus iso varsinkin pienessä päässä ja harrastejoukkueissa (eli joukkueissa jotka pelaavaat 4-tasoa tai alemapana). Omasta kuplasta käsin sanoisin, että iso haaste monelle maahanmuuttajaperheelle tulee taloudellisesta tekijöistä sekä siitä että moni asia vaatii aika hyviä digi-taitoja ja jotta esimerkiksi jalkapallon harrastaminen onnistuisi niin seuran puolelta tarvitaan panostuksia kuten tulkkitoimintaa, ohjeiden kirjoittamista erikielillä, konkreettista vierineuvontaan jonkun MyClubin tms. käyttämiseksi, ohjeistusta tukien hakemiseen yms. ja siinä ollaan sitten sellaisessa kierteessä että jos halutaan tarjota maahanmuuttajille mahdollisuuksia tehdä asioita niin tarvitaan rahaa tiettyjen tukipalveluiden pyörittämiseen ja silloin taas harrastuksien hinta nousee helposti liian korkeaksi.
Pienessä päässä ja harrasteryhmissä tekeminen on edullista ja sen takia siellä selvästi enemmän maahanmuuttajia kuin kilparyhmissä tai edes 11v11 harrastemaailmassa ja kun usein monilapsisia perheitä jotka samaan aikaan pienituloisia niin yhtälö vain ei toimi niin hyvin vanhemmassa päässä vaikka juurikin jossain U13-> ryhmissä pitäisi maahanmuuttajataustaisia nuoria pitää erityisesti mukana. Samoin on tietysti haaste löytää valmentajia joukkuille jotka pelaavat vaikka P13 5-tasoa ja puolet pelaajista on maahanmuuttajataustaisia mutta joskus tämäkin onnistuu. Välillä tulee niitä tilanteita, että jonkun faija joka ensimmäisen lapsen kanssa ollut täysin pihalla kaikesta onkin jo toisen kohdalla innokas isä-valmentaja ja neuvomassa muita miten homma toimii.
Se, että saataisiin pidettyä paremmin harrastusten tms. mukana ja näin intergoitua yhteiskuntaan vaatisi yhteystyötä nuoriso- ja sosiaalitoimen sekä seurojen välillä nykyista enemmän ja siihen kohdennettavia taloudellisia resursseja. Tänä päivänä vain mihinkään ei ole varaa ja seurojen on vaikea saada sponsoreita muulle kuin kilpatoiminnalle (mikä aika ymmärrettävää) ja yhteiskunnan tukien saaminen on myös vaikeaa ja sitten taas on kysymys kuinka paljon maksavien jäsenten päälle voi vierittää sosiaalisia velvollisuuksia.
Itse olen tietysti tyytyväinen kun menee itikseen ja kun törmää maahanmuuttaja nuorten ryhmään niin sen sijaan että ryöstävät minut kysyvät miten jojolla menee.
Tuli oltua joku 10 vuotta aktiivina fudiskuvioissa (jojo, isävalmentaja, huoltaja, hallituksen jäsen ja hallituksen varapj) noin 600-700 junnupelaajan seurassa alueella missä on paljon maahanmuuttajia ja seurassamme on/oli maahanmuuttajien osuus iso varsinkin pienessä päässä ja harrastejoukkueissa (eli joukkueissa jotka pelaavaat 4-tasoa tai alemapana). Omasta kuplasta käsin sanoisin, että iso haaste monelle maahanmuuttajaperheelle tulee taloudellisesta tekijöistä sekä siitä että moni asia vaatii aika hyviä digi-taitoja ja jotta esimerkiksi jalkapallon harrastaminen onnistuisi niin seuran puolelta tarvitaan panostuksia kuten tulkkitoimintaa, ohjeiden kirjoittamista erikielillä, konkreettista vierineuvontaan jonkun MyClubin tms. käyttämiseksi, ohjeistusta tukien hakemiseen yms. ja siinä ollaan sitten sellaisessa kierteessä että jos halutaan tarjota maahanmuuttajille mahdollisuuksia tehdä asioita niin tarvitaan rahaa tiettyjen tukipalveluiden pyörittämiseen ja silloin taas harrastuksien hinta nousee helposti liian korkeaksi.
Pienessä päässä ja harrasteryhmissä tekeminen on edullista ja sen takia siellä selvästi enemmän maahanmuuttajia kuin kilparyhmissä tai edes 11v11 harrastemaailmassa ja kun usein monilapsisia perheitä jotka samaan aikaan pienituloisia niin yhtälö vain ei toimi niin hyvin vanhemmassa päässä vaikka juurikin jossain U13-> ryhmissä pitäisi maahanmuuttajataustaisia nuoria pitää erityisesti mukana. Samoin on tietysti haaste löytää valmentajia joukkuille jotka pelaavat vaikka P13 5-tasoa ja puolet pelaajista on maahanmuuttajataustaisia mutta joskus tämäkin onnistuu. Välillä tulee niitä tilanteita, että jonkun faija joka ensimmäisen lapsen kanssa ollut täysin pihalla kaikesta onkin jo toisen kohdalla innokas isä-valmentaja ja neuvomassa muita miten homma toimii.
Se, että saataisiin pidettyä paremmin harrastusten tms. mukana ja näin intergoitua yhteiskuntaan vaatisi yhteystyötä nuoriso- ja sosiaalitoimen sekä seurojen välillä nykyista enemmän ja siihen kohdennettavia taloudellisia resursseja. Tänä päivänä vain mihinkään ei ole varaa ja seurojen on vaikea saada sponsoreita muulle kuin kilpatoiminnalle (mikä aika ymmärrettävää) ja yhteiskunnan tukien saaminen on myös vaikeaa ja sitten taas on kysymys kuinka paljon maksavien jäsenten päälle voi vierittää sosiaalisia velvollisuuksia.
Itse olen tietysti tyytyväinen kun menee itikseen ja kun törmää maahanmuuttaja nuorten ryhmään niin sen sijaan että ryöstävät minut kysyvät miten jojolla menee.