Ongelman ydin on Geneven 1951 pakolaissopimuksen tulkinta. Sopimus ei kelpaa maahanmuuttopolitiikan lähtökohdaksi. Se luotiin toisenlaisen maailman aikaan 70 vuotta sitten, ei kansainvaellusten maailmaan.
Vesa Kanniaiselta hyvää pohdintaan ja suosittelen rohkeasti niillekin tekstin lukemista, jotka ovat eri mieltä. Pakolaissopimuksesta ei juuri puhuta tähän tilanteeseen sopimattomana, koska se herättää oitis kielteisen reaktion. Reaktiota peläten eri Euroopan maat rakentavat rajoilleen esteitä ja esittävät sitten, että kaikki hakijat otetaan käsittelyyn (mutta eihän esteiden yli pääse). EU tietää, mutta on tukee esteitä ainakin salaa, vaikka virallisesti puhuu toisin. Todella typerä tilanne, josta olisi aika päästä eroon.
Ja olisi aika olla rehellinen. Millainen suunnitelma luodaan sen varalle, että 1.5 astetta lämpenemistä ei toteudu vaan ylittyy, ja kymmenet tai sadat miljoonat ilmasto- ja siitä johtuvat sotapakolaiset suuntaavat kohti Eurooppaa niinkin pian kuin 10-50 vuoden sisällä? Asiasta ei puhuta, vaikka pitäisi.
Ja ilmastopakolaisuus tarkoittaa todennäköisesti lisääntyvää terrorismia ja rikollisuutta Euroopankin lähellä ja Euroopan sisällä. Isoja asioita, mutta länsimaat haluavat ummistaa silmänsä ja korvansa. Tämä taas lisää uhkaa länsimaiden kahtiajaon syventymiselle, koska radikaalivasemmisto ja radikaalioikeisto sekä radikaaliympäristöliike tuskin katsovat samalla tavalla sivusta kuin EU-valtiot ja EU katsovat tällä hetkellä.
Keskustelemattomuutta itse asiassa ihmetellään oikeastaan kaikissa puolueissa. Vaikka vassarien Kyllönen, Kokoomuksen Sarvanmaa tai Keskustan Vehkaperä mepeistä ovat tähän suuntaan pohtineet.
Kanniaisella on asiallisia teesejä, joita tulisi pohtia EU:n turvapaikka- ja pakolaispolitiikan uudistamisessa. Valitettavasti EU:n aika alkaa olemaan ohi, jos päätöksiä ei saada aikaan. Jo nyt iso osa EU-valtioista tekee itsenäisesti päätöksiä, jotka vaikkapa Suomen tunnetut liberaalit tuomitsevat, mutta valtiot tekevät ne silti.
Ja samaan aikaan tiukan linjan Tanska maksaa 0.7 prosenttia YK:lle kehitysapua (mihin Suomi ei pääse), mutta ei halua mielellään ottaa pakolaisia. Tanskan näkemys on, että auttamalla YK:ta ja lähimaita samalla summalla saadaan enemmän aikaan.