Tämän kesän musiikkidraama on
Nylon Beat - Mä haluun olla Nylon.
Tulihan tuokin kuunneltua ja varsin onnistuneena sarjana pitäisin. En koskaan fanittanut Nylon Beatia, mutta Jonnaa ja Eriniä tavallaan kylläkin. En koskaan ostanut heidän levyjään, käynyt keikalla jne., mutta siihen aikaan lähes samanikäisenä sitä tuli kasvettua ikäänkuin heidän kanssaan. Siihen aikaan maailma oli sellainen, että suosituimmista ilmiöistä oli jotenkin ainakin omalla kohdalla vaikeampi välttyä kuin nykyään, vaikka ei ollut somea jne.
Tässä kuunnelmassa minusta käsikirjoitus ja "draaman" kaari ovat ihan onnistuneet. Samoin pääosien näyttelijät ovat hyviä. Törmäsin kerran Jonnaan ja Eriniin 90-luvun loppupuolella Oulun valoisana kesäyönä. Sen lyhyen kohtaamisen perusteella aika todentuntuisen kuvan tästä kuunnelman kaksikosta sai eivätkä Jonna ja Erin ole ollenkaan niin liioiteltuja hahmoja kuin voisi kuvitella.