Mulle heräsi tästä viestistä seuraava mielikuva mieleen: Laitatko itse lapsesi ruuat vai vietkö hänet ravintolaan? Pelaatko lapsesi kanssa jalkapalloa vai palkkaatko hänelle ammattivalmentajan? Jos et vie lasta ravintolaan ammatilaisen lihapatojen ääriin, niin et rakasta lastasi..
Esimerkit eivät mielestäni olleet lainkaan kärjistettyjä, vaan ennen kaikkea valideja asian suhteen. Vastaan jopa kysymyksiisi ihan mielelläni. Kyllä, olen laittanut lapselleni ruoat niin pienestä asti, kun on kiinteällä ollut, en ollut alkuun asiantuntija ravitsemisopillisissa asioissa, mutta koin asian sen verran merkittäväksi itselleni, että halusin oppia ja tietää. Nykyään homma menee jo päinkin vastoin, kun lapsi on sen verran isompi, että osaa ja haluaa itsekin safkaa laitella. On sitä käyty ravintolassakin, on kolmivuotiaasta asti koluttu kaikki mantereet kimpassa, trekkailtu viidakoissa, seikkailtu metropoleissa, seilattu niiliä ja koluttu temppelistä toiseen. Olen pelaillut skloddin kanssa fudista ja kyllä, hyvän ammattivalmentajan opissa on jo vissiin seitsemisen vuotta pelannu, tai valmentajien. Minä autan sitten siinä minkä osaan ja maksan lystin mielelläni. Tuo kappaleesi viimeinen lause ei sen sijaan ole kärjistys vaan lapsellinen heitto, minkä sylki suuhun tuo väittelyssä. Siitä ei varmaankaan tässä kuitenkaan ollut kyse?
Tuo yllä luettelemani kannattaa ajatuksella ajatella. Mitä olen tehnyt olen tehnyt siksi, että minulla on siihen ollut mahdollisuus ja edellytykset. Kun puhumme lasten varhaiskasvatuksesta, emme pelkästään puhu pallottelusta ja nenän niistämisestä seuranpidon merkeissä, vaikka lapselle ihan tärkeätä on sekin, mutta kuinka monella lapsella sitten on ne Leilat ja Teijat olemassa ja kuinka monella se naapurin Ramikin on jo sammunut, ennen kuin ulkovaatteet on saatu lapselle päälle. Oletko siis sitä mieltä, että jääköön heitteille ne onnettomat, joilta Leilat, Teijat ja Ramit puuttuu, vai olisko sittenkin kansantaloudellisesti mielekästä, että niillä olisi ihan selväpäistenkin aikuisten vuorovaikutusta olemassa?
Ylläoleva koskettaa sitten ihan päivähoitoa, sen lisäksi on olemassa ihan oikeasti ammattitaitoa vaativaa esiopetusta, eli varhaiskasvatusta. Ihan ammattiosaamista vaatii kyllä ihan kaikki lapsen hoito, kun ollaan tekemisissä ison lapsikatraan kanssa, Leilalla ja Teijalla ei ehkä papu riitä, kun sinne lisätään se viides ja kuudes Ruusa Ja Antero ja niiden erityistarpeet. Tästä varhaiskasvatuksesta ja sen merkityksestä on olemassa niin pilvin pimein tutkittua tietoa, että alentuva suhtautumisesi ammattikuntaan ja osaamisen tuottamiin tuloksiin kyllä ihmetyttää. Jokainen saa puolestani uskoa vaikka joulupukkiin, mutta jos asiasta on olemassa validia tietoa, mitä järkeä sitä on yrittää kiistää hatarin ja olemattomin perustein. En minä keksi muuta syytä kuin ideologisen, jossa arvotetaan lapsen oikeudet kaiken muun alapuolelle, siksi, väitän, että vertaukseni autonasentajiin ym. oli kaikkea muuta kuin kärjistämistä.
Tuo DDR viittaus on minusta aika hyvä Tuamakselta. Sinä et osaa kasvattaa lastasi oikein, eikä ainakaan se naapurin täti. Anna ammattilaisen kertoa mitä mieltä olla uskonnosta, valtiosta ja vaikka Tapparasta. Ne kyllä tietää, ne on ammattilaisia. Vain ammattilainen osaa kasvattaa lapsestasi mallikelpoisen kansalaisen.
Mistä tämä asenne sitten kertoo, tai harhainen käsitys varhaiskasvatuksesta? Mulle tulee väistämättä mieleen, että niillä Leiloilla, Rameilla ja Teijoilla ei sittenkään tainnu sinun kohdalla ihan ammattitaito riittää, niin on hudaa dunkkua tuo käsitys koko asiasta. Mikäli tämä asia sinussa oikeasti kiinnostusta herättää, suosittelen siihen tutustumista ihan ajan kanssa oikeiden tieteellisten kriteerien pohjalta.