No vaikkapa tämä meidän, silloin kun puhelimet olivat vielä kiinni seinässä, presidentti oli kalju ja verkko oli jotain veteen laskettavaa.Hetkinen, siis mikä yhteiskunta ammoin tuki heikointa lenkkiään?
Tämä on se avainlause. (Tai -virke, mikäli kielipoliisit niin vaativat.) Oleellista on, pitääkö tätä hyvänä vai pahana asiana.Suomi on sellaisessa tilassa, jossa ihmisen ei tarvitse tehdä mitään selviytyäkseen elämästä, meidän yhteiskunta pitää jokaisesta huolen.
No nyt tulee aika lailla ristiriitaista tekstiä sieltä. Ensin ihannoidaan Kekkosen ajan yhteiskuntaa heikoimpien tukemisesta nykyisen yhteiskuntamme "kylmyyteen" verrattuna ja seuraavaksi ollaankin sitä mieltä, että nyky-yhteiskunta tukee yksilöä liikaa. Olisiko sittenkin siis oleellista miettiä ensin tukeeko yhteiskuntamme tarpeeksi heikointa lenkkiään eikä heti huudella kaikkia omaa näkemystään pönkittäviä keskenään epäjohdonmukaisia kommentteja. Omasta mielestänihän on pelkästään hyvä asia, että yhteiskunta pitää kansalaisistaan huolta, mutta miettimisen paikka on siinä tapahtuuko niin nykyään.
Nämä harjannetukkaiset, puuhelmikaulaiset idiootit joiden housunpersaukset viistävät maata ovat päättämässä asioistamme 20 vuoden kuluttua. Pelottava tulevaisuudenkuva.
Niin, kuten joku jo totesikin nämä tyypit eivät tule asioistamme päättämään vaan he pitävät kulutusyhteiskunnan pyörimässä ryyppäämällä tyytyväisinä palkkansa tilipäivänä yökerhossa. Uuden polven päättäjinä ovat nähdäkseni profiloitumassa Alexander Stubbin kaltaiset kosmopoliitit kermaperseet ja 70-luvun taistolaisten jättämän ekologisen lokeron täyttäneet nuoret punavihreät naiset. Kun sitten katsoo nykyisiä päättäjiämme Tuomiojineen ja Haloskoineen ei kehitystä voi siihen verrattuna nähdä mitenkään taantumuksellisena.
Näin tosiaankin on. Toisaalta tuo hyödynotto on kasvanut eksponentiaalisesti vasta nimenomaan "näinä päivinä". Ei ennen ollut tarvetta tiedostaa ongelmaa, kun sitä ei ollut. Luonnon ja maailman kanssa oltiin sopusoinnussa; tajuttiin se yksinkertainen fakta ettei rahaa voi syödä.Esimerkiksi luonnonsuojelu ja se ajatus, ettei muu maailma ehkä olekaan tarkoitettu ihmisen alistamiseen ja maksimaaliseen hyödynottoon, on yleistynyt vasta "näinä päivinä" historiallisessa aikajanassa.
No nimenomaan silloin ihannoimallasi 60-70-luvuilla luonnonsuojelun tila oli jotain aivan kaameaa ja eiköhän tuolla maksimaalisella hyödyntämisellä juurikin siihen ajanjaksoon viitattu. Eli sen jälkeen on ongelma tiedostettu ja sillä saralla on tapahtunut paljon positiivista kehitystä.
Sen sijaan kun todettiin, että nykyihmisen täytyy kouluttautua ihan perkeleesti päästäkseen töihin niin siinä mielessä oli 60-luvulla helpompaa; töitä riitti kenelle tahansa niin paljon kuin vain jaksoi tehdä. Oliko se sitten liian helppoa elämää, en tiedä, mutta ainakin juhlat loppuivat viimeistään lama-ajan myötä tulleen ravistelun myötä. Itse näen ketjun aiheena olevan huolen kumpuavan lähinnä lama-ajan myötä ja sen jälkimainingeissa esiin nousseista arvoista. Epävarmuus tulevaisuudesta, siitä seuraava lyhytjännitteisyys, kiire, globalisaatio, joka onkin tänä päivänä oiva ja salonkikelponen syntipukki kaikkeen, yhteiskunnan viihteellistyminen jne. Jos ei sentään sotaa niin vähintään lamaa joku täälläkin oli taas toivonut oikeiden perusarvojen palauttamiseksi arvoonsa, vaikka onhan meillä omasta takaa kelpo ennakkotapaus lamasta vain 15 vuoden takaa.
Oppilaiden luku- ja kirjoitustaito on myös heikentynyt. Kädentaidoista puhumattakaan. Myös yhteiskunnallinen/taloudellinen uusavuttomuus on lisääntynyt.
Ainakin yksi lukion äidinkielen opettajistani viitisen vuotta sitten totesi, että kovin heppoisia olivat vielä 80-luvulla laudaturin yo-aineet nykyisiin verrattuna ja aineiden aiheetkin olivat kuulemma aiemmin helpompia, esimerkiksi tyyliin "Kännykkä - välttämättömyys vai maanvaina?" Toisaalta heikentyneiden taitojen rinnalla kielitaito, sosiaaliset taidot ja tietotekniset taidot ainakin ovat parantuneet parissa vuosikymmenessä. Vähemmän tärkeiksi jääneet taidot ovat heikentyneet ja tärkeämmiksi tulleet parantuneet, ei kai siinä sen ihmeellisempää.
Suomessa tosiaankin tapahtui 90-luvulla murha johon liittyi ilmeisesti kannibalismia (Jarno Elg) - kyseiseen murhaan liittyi muitakin rituaalipiirteitä.
Myös ainakin 2000-luvulla tapahtuneisiin Tampereen paloittelusurmiin liittyi kannibalismia. Jutussahan oli toisena päätekijänä lama-ajan leimallisesta tv-hömpästä, Gladiaattoreista tuttu Virpi Butt
Syyttäjä: Mitä ruumiinosille tehtiin?
- Heitin koivet uuniin ja paistoin.
Syyttäjä: Valmistelitteko te niitä jotenkin?
- Pitihän ne suolata ja maustaa. Sitten söin, Janne Hyvönen kertoi oikeudessa.