Minä kyllä yrittäisin kaikin keinoin vaalia liittolaisuutta, johon kuuluu myös USA:n joukut Euroopassa. Ei ole nimittäin ihan tavanomainen juttu, että kaksi näinkin etäällään olevaa blokkia (EU ja USA) pystyvät muodostamaan ja ylläpitämään liittolaissuhdetta. Ei ole kummankaan etu ajaa jo saavutettua asemaa alas. Eihän Eurooppa toki hyödynnä lähellekään täyttä potentiaaliaan, mutta mistä USA saisi parempaakaan "liittolaisblokkia"? Ei yhtikäs mistään. Hyvä puoli on sentään se, että Euroopalla on paljon potentiaalia parempaan, ehkäpä se joku päivä vielä onnistuukin petraamaan ja kantamaan tasapuolisemmin vastuuta. Voi tulla vielä sekin päivä eteen, että tarvitaan tiiviimpää liittolaisuutta vähän kaikilla osa-alueilla, mikäli tilanne maailmassa jatkaa kärjistymistään ja Kiinan, Venäjän ja Iranin (plus muut luopiot) blokkiutuminen realisoituu.
Euroopassa tapahtuisi paljon muutosta parempaan jo pelkästään sillä, että Saksa kasvattaisi munat (Scholzilta on turha kysellä). Ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä halvaannuttaa itseään vain siksi, että "on historian taakka kannettavana". Ei voi satsata armeijaan, jotta se vastaisi maan todellista kokoa, koska natsimenneisyys. Ei voi tukea Ukrainaa tappavalla avulla (paitsi pitkän ja tuskastuttavan vaikeroinnin jälkeen), koska natsimenneisyys, ja muita kehittäviä tekosyitä. Silloin oli silloin, nyt on nyt. "Historiallinen taakka" ei oikeuta vapaamatkustajuuteen. Veikkaan, että tämä saattaisi USA:kin olla se suurin yksittäinen tekijä, mikä heitä kyrsii Euroopassa. EU:n suurin jäsen, maailman viidenneksi suurin talous ja silti ulkopoliittiselta painoarvoltaan täysi lapatossu (paitsi raha-asioissa, niissä ovat saksalaismaisen tarkkoja edelleen, Geld Geld Geld). Saksan ryhdistäytymisellä olisi todennäköisesti positiivisia heijastevaikutuksia muihin alueen maihin.