Täällä on nyt paljon keskusteltu, kenen kaudella ja miksi Venäjä hyökkäsi milloinkin. Oikeastihan Trumpilla, Bidenilla tai Obamalla ei ollut asiaan mitään vaikutusta vaan syyt löytyvät muualta.
19.2.2014, Bolsoi-areena, Sotsi: Suomi-Venäjä jääkiekon puolivälierä, 3-1.
-> noin viikon päästä venäläiset olivat jo Sevastopolissa.
20.2.2022, Wukesong Sports Centre, Peking: Suomi-Venäjän olympiakomitea jääkiekon olympiafinaali, 2-1.
-> neljä päivää myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
2018 olympialaisissa Suomi onnistui pääsemään kotimatkalle, ennen Venäjän kohtaamista
-> ei uusia hyökkäyksiä.
Kausaliteetti on paitsi selkeä, myös tieteellisesti vedenpitävä. Ainoa kysymyshän on, että missä viipyy Lauri Marjamäen tässä valossa nerokkaalla pelikirjallaan ansaitsema rauhan Nobel?
Mutta itse aiheeseen, ettei mene ihan off-topic hassutteluksi, todettakoon, että eniten tämän kaverin uudessa kaudessa ulkopolitiikan lisäksi eniten mietityttää vallan kolmijaon lopullinen hämärtyminen. Korkein oikeushan Trumpilla jossain määrin on jo takataskussa ja lisää nimityksiäkin päässee tekemään. Nyt senaatin enemmistöjohtajan valinnassa Donaldilta kuultiin vaatimus, että valittavan enemmistöjohtajan pitäisi mahdollistaa presidentin virkanimitykset ilman senaatin käsittelyä, hyödyntäen senaatin istuntotaukoja varten laadittua poikkeavaa menettelyä.
Äänestystulos oli tämän kannalta onneksi positiivinen, kun valittu enemmistöjohtaja ei kuulu Maga-joukkoon, ja lainsäätäjä pysyy ainakin tämän tuloksen verran enemmän erillään toimeenpanovallan käyttäjästä. Monen mielestä tällaiset kysymykset ovat mitättömiä, ja ratkaisu suuntaan tai toiseen ei hetkauta venettä mihinkään suuntaan, mutta toisaalta tällaiset kysymykset ovat niitä pienen pieniä avauksia, joilla autoritarismia pohjustetaan prosessien avulla ilman vallankaappausta, kun lainsäätäjän olemassaolo ja tehtävät siirtyvät pala palalta toimeenpanovallan alaisuuteen.