Sukupuolella oli edellisissä vaaleissa merkitystä, Clinton sai naisten äänistä enemmistön ja Trump miesten.
One of the biggest challenges facing those who seek to understand U.S. elections is establishing an accurate portrait of the American electorate and the
www.people-press.org
Tämä perusteellinen ja silti tiivis analyysi ei kuitenkaan vastaa siihen olennaisempaan kysymykseen pienten marginaalien merkityksestä. Hyvä on, tiedämme, että amerikkalaiset äänestävät pääsääntöisesti oman puolueensa ehdokasta; tiedämme, että nainen todennäköisesti äänestää naista, jos mahdollista; tiedämme, että mustat äänestävät demokraattia yms. yms. Vaalien ratkaisuna kuitenkin pidettiin valkoisten työväenluokan miesten äänestyskäyttäytymistä. Juuri nämä Clinton unohti kampanjassaan.
Pohdittaessa syitä Trumpin jatkuvaan suosioon, vähälle huomiolle on jäänyt hänen syvä inhimillisyytensä. Trump vetoaa miehiin ja naisiinkin yksinkertaisesti siksi, koska hän on tosielämän Homer Simpson. Hänet voi tavata joka paikassa, häntä voi katsella BB-talossa tai Love Islandilla. Hänen valkoisten valheidensa taso on sitä samaa tasoa kuin miehen, jonka vaimo yllättää hänet jostakin perheen asioiden sotkemisesta, olipa kyseessä raha, seksi, arkiaskareet tai jokin sosiaalinen kömmähdys. Trumpin voimme tavata missä tahansa grillaamassa punaista lihaa ja lausumassa vaivaannuttavia mielipiteitään ystävilleen grillijuhlassa. (Ystävät lienevät samaa tasoa kuin hänkin).
Myös amerikkalaiset ovat tottuneet ajatukseen siitä, että presidentti on jollakin tavalla muita ylempi. Trumpin tapauksessa tämä ehto täyttyy hänen satumaisen rikkautensa ansiosta. Arkimies voi unelmoida olevansa miljardööri ja samalla kuitenkin käyttäytyä ihan omalla tavallaan. Hänen ei tarvitse astua johonkin toiseen luokkaan, jossa ihmiset käyttävät smokkia ja puhuvat yläluokkaista kieltä. Hän voi pitää kaikki mielipiteensä ja olla vapaa sivistyksen taakasta. Ainoa lisä on se, että hän voi saada kaiken mitä rahalla voi saada.
Obama oli käytökseltään amerikkalainen ylimys, älykäs, jota varmaan äänestettiin pohjimmiltaan siksi, että haluttiin päästä eroon orjuuden taakasta, historian painolastista. Amerikka astui nykyaikaan. Romney ei tarjonnut mitään erityisempää samaistuksen kohdetta äänestäjille. Hän oli myös eliittiä.
Trump taas vetoaa siksi, että hän täyttää kaikki tavallisen miehen unelmat muuttumatta osaksi henkistä yläluokkaa. Trumpin puheet ovat sisällöllisesti navetan takuista, hän ei osaa argumentoida, hän valehtelee toistuvasti, hallinto joutuu jatkuvasti ojentamaan häntä kuin pientä lasta. Hän on hukassa kuin arkimies liian suurissa saappaissa. Ei osaa, ei ymmärrä, ei edes pyydä apua tavalliseen miehen tapaan.
Mutta hänellä on homermainen selitys kaikkeen törmäilyyn: fake news! Hän selittää asiat juuri niin koomisesti kuin arkimies tekisi kun älli ei riitä. Ensin hän kehuu muurin olevan läpäisemätön, mutta kun siitä mennään lävitse kuin oviverhosta, yllättäen muurin etu onkin se, että se on niin helposti korjattavissa (LOL). (En tiedä, onko tämä ilmaisu enää cool.) Ja samaa rataa kulkee muukin ajatus: kuka ei oikeasti tunnistaisi Trumpissa isänsä, veljensä, vaarinsa tai jopa itsensä! ja kuka nainen ei tunnistaisi rakastavansa juuri Trumpin kaltaista otusta.
Trumpin paradoksi on siinä, että hän välillä unohtaa itsensä. Hän ei luota siihen ainoaan, joka toisi hänelle helposti vaalivoiton ensi vaaleissa, itseensä. Trumpin heikko äly ei riitä havaitsemaan, että hänen ei tarvitse yrittää mitään voittaakseen. Ukraina oli liikaa hänen älylleen, ehkä se olikin Giulianin motivoima juttu. Ihmiset tottuivat jo Trumpin valheisiin, joten oli aivan turhaa kaivella Bidenin asioita. Nyt lika tarttuu jopa Trumpiin ja hänen on vaikeampi voittaa vaaleja median rummuttaessa hänen rikoksiaan. Jos Trump näkisi itsensä kansan silmin, hän olisi voittamaton: nyt hän näkee itsensä jonain älyn jättiläisenä, mikä on koominen paradoksi. Jos hän oikeasti olisi älykäs, hän tietäisi, miksi hän miellyttää kansaa. Mutta hän oikeasti luulee, että kansa rakastaa häntä viisautensa tähden.
Jopa arkimieskin tajuaa, että hän ei pärjää eliittikoulua käyneen kanssa keskustellessa. I get my coat. Siksi hänestä on hienoa, että on olemassa esimerkki miehestä, joka on pohjimmiltaan samaa tasoa kuin hänkin. Arkimies ymmärtää, ettei ole viisas, vaikka yrittää näyttää siltä. Trump ei edes tätäkään tajua. Trump vakuuttelee maanisesti omaa älykkyyttään ja viisauttaan ja sulkee pois sen, mitä hallinnossa todella tapahtuu. Trumpille ei anneta luettavaksi monimutkaisia raportteja, hänelle annetaan parin lauseen ajatuksia, jotta hän kykenisi edes auttavasti ymmärtämään asiaa. Arkimies tietää, että Trump ei ole viisas ja siksi hän samaistuu Trumpin ajatuksiin. Hän riemuitsee niistä, koska hänelle annetaan lupa näille ajatuksille. Jos ei noin rikas tyyppikään ymmärrä, miksi minun pitäisi, tuumii arkimies.
Jos Trump nöyrtyisi Homer Simpsonin tapaan Margen ankaran katseen alla, hän saisi anteeksi ja pian häntä taas rakastettaisiin. Hän voittaisi vaalit vieläkin. Trump voisi yrittää puhua työpaikoista, suuresta Amerikasta yms., ja jättää osan haukkumisista pois. Jos sen sijaan Trump jatkaa taisteluaan, ihmisten voi olla vaikeampi enää nähdä Trumpia sellaisena kuin hänen viime vaaleissa nähtiin. Jättivauvana, joka kaipaa meidän kaikkien hellyyttä, koska tämä maailma on hänelle, kuten monelle muullekin, liian monimutkainen paikka.
