Donaldin kunniaksi on sanottava, että ystäviä hän ei varsinaisesti toimillaan pyri hakemaan. Hänen twiittinsä nuorten sankarista Thunbergistä on mieleenpainuva. Unohtikohan Don the Con nuorten äänet?
Jos nyt lähdetään vuoden 2018 mielipidetiedustelujen kertomasta kolmijaosta amerikkalaisessa poliittisessa kentässä, jossa ovat konservatiivit (35%) ja liberaalit (26%) sekä näiden välissä maltilliset (35%), niin tuo Trumpin täydellinen sikailu voi pikkuhiljaa purra omaan nilkkaan. Tämä ei ole enää pelkästään toiveajattelua.
Trump saanee (arvo)konservatiivien äänet melko tarkkaan, samoin kaiketi Biden (arvo) liberaalien. Maltilliset, joiden valintaa eivät säätele niinkään perhearvot, vaan enemmän käytännön kysymykset, talous etupäässä, mutta myös presidentin käytös, saattavat hyvinkin saada tarpeekseen tuosta presidentin irvikuvasta.
Jälleen kerran on toivottavaa, että demoliberaalit muistaisivat nyt työntää arvokysymyksensä perseeseensä ja ottaa maltillinen, sovitteleva kanta tiettyihin arvokysymyksiin. Taistelu koskee maltillisten ääniä, maltillisuus amerikkalaisessa katsannossa merkitsee suvaitsevaista konservativismia. Pidetään perinteistä kiinni, mutta huolehditaan pääasiassa omista asioista. Jos lähdetään hillarymaiselle ristiretkelle, jota Warrenkin vaikuttaa edustavan, Trump naulaa tällaisen yrityksen totaalisesti.
(Jos ei olisi kysymys vakavasta asiasta, voisin itse asiassa nauttia eniten Trumpin ja Sandersin väittelystä. Sandersin tyyppinen älykkö ei taatusti vetoa keskivyöhykkeen äänestäjiin. Kamala Harris olisi toisaalta nimeltään sopiva Trumpin aisapariksi.)