Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, miksi joku ilakoi sillä, että Trumpin kaltainen narsistinen opportunisti hyödyntää ihmisten tietämättömyyttä.
On totta, että demokraatit vaikuttaisivat "häviävän" näitä argumentaatioita, koska Trump vetoaa monimutkaisten analyysien sijaan ihmisten perustunteisiin: ennakkoluuloon, katkeruuteen, pelkoon ja vihaan. Kyseessä on sota, jota käydään sellaisella maaperällä, jossa demokraatit eivät voi voittaa.
Juttelin hiljattain erään yhdysvaltalaisen kanssa. Uskoisin, että hän edustaa pitkälti keskiarvoista amerikkalaista. Trump on hänen mukaansa vähän kahjolta vaikuttava hahmo, jonka kaikkiin ideoihin ei voi samaistua. Trump kuitenkin "tekee asioita uudella tavalla", "pisti Kimille jauhot suuhun" ja vastustaa yliopistoissa orastavaa PC-kulttuuria. Tältä pohjalta hän oli sitä mieltä, että Trump on ymmärrettävä vastavoima, joka ainakin yrittää muuttaa asioita.
En ole koskaan pitänyt politiikkaa aihealueena, jossa järki väistämättä voittaisi. Tämä johtuu siitä, että ihmiset eivät ole kiinnostuneita niinkään yhteisestä hyvästä, vaan omasta edustaan. Se saattaa toisinaan vaikuttaa mielettömältä, mutta on järkeen käyvää, kun otetaan huomioon politiikan monimutkaisuus.
Kun tavan kansalainen menee lääkäriin, hän luottaa lääkärin asiantuntemukseen (ok, tämäkin puoli on vähän heikentynyt internet-aikakaudella). Sen sijaan poliittisissa kysymyksissä hyvin moni vetää täysin fiilispohjalta. Tämä näkyy hyvin internet-keskusteluissa: tykkäyksiä ja kannatusta keräävät pääasiassa kärjekkäät keskustelijat, jotka välittävät mainittuja perustunteita tai jotka keskittyvät retoriseen miekkailuun tylsän analysoinnin sijasta.
Clintonin sloganit tai olemus eivät vakuuttaneet monia äänestäjiä, koska hän pyrki korostamaan tiedollista ylivoimaansa. Tämä meni mönkään siitä syystä, että ihmiset vastustavat ylimielisiä "teknokraatteja", jotka väittävät tietävänsä asioita paremmin kuin he itse. Sillä, onko edellä mainittu totta, ei ole niinkään merkitystä.
Kansalaisilla ei myöskään ole käytössä selkeitä indikaattoreita siitä, ovatko presidentin päätökset olleet huonoja vai hyviä. Tämä johtuu siitä, että päätökset ovat aina kontsekstisidonnaisia ja edellyttävät pitkän aikavälin arviointia. Bush jätti jälkeensä huonosti hoidettuja ulkopoliittisia kriisejä sekä huonosti hoidetun talouden. Hänen perseilynsä vaikuttivat väistämättä Obama hallinnon poliittiseen liikkumatilaan. Samalla tavalla Trump tulee jättämään ylivelkaantuneen talouden seuraajalleen, joka joutunee korjailemaan nyt tehtyjä virheitä. Trump ei kuitenkaan virheistään joudu tilille, koska virheiden näkyvät seuraukset eivät ulotu hänen toimikaudelleen vaan hamaan tulevaisuuteen.