Jos yksi mies tai puolue kykenee kahdeksassa vuodessa kaatamaan lähes 250 vuotta vanhan demokratian, niin sen perustukset on rakennettu aika huonolle maaperälle ja se sietääkin kaatua.
Ja ihmisiltä tuntuu unohtuvan se, että Trump ei ole mikään kansan ylivoimainen suosikki. Hän ei tule saamaan taakse mitään 70% kannatusta. Jos hänet valitaan presidentiksi ja JOS hän rupeaa jotain "Project 2025" hommia käynnistelemään on jenkeissä 120miljoonaa ihmistä jotka ovat saman tien pistämässä kaupunkeja palasiksi. Mellakoida se kansa kyllä osaa.
Jos jotain historiaa lukemalla oppii niin sen, miten hauraita pysyviksi kuvitellut asiaintilat ja valtakunnatkin ovat. Jatkuvuusharhaa pönkittävät monet ihmiselle tyypilliset psykologiset tekijät, kuten negatiivisten asioiden todennäköisyyksien aliarviointi. Emme toivo asioiden menevän huonosti, joten ravistamme mielellämme mielestämme sen mahdollisuuden tai vähintäänkin kaunistelemme asioita. Koska toisen maailmansodan päättymisestä on kahdeksan vuosikymmentä, länsimaihin syntyneet ovat tottuneet pitämään äärimmäisiä katastrofeja ulkomaan uutisina. 250 vuottakaan ei ole pitkä aika, joskin Yhdysvaltojen kohdalla siihen kuuluu mm. imperialistinen laajeneminen, sisällissota, orjuuden lakkauttaminen ja myöhemmin viime vuosisadalla kansalaisoikeustaistelut. Koko teollistumisen jälkeinen maailmanjärjestys on historiallisesti hyvin tuore ilmiö ja epävakauttaa itseään parhaillaan.
1900-lukua pidettiin tavallisen ihmisen vuosisatana - sellaisena, joka selätti suuret konfliktit ja toi ihmisiä yhteen kylmästä sodastakin huolimatta. Kylmän sodan loppuminen vuosisadan lopulla todisti monien mielestä demokratian ja markkinatalouden voittokulun vääjäämättömyyden. 2000-luku ei valitettavasti taida päättyä yhtä positiivisissa merkeissä. Demokratiakehitys on heikentynyt ja ottanut jopa valtavia taka-askeleita paikoin. Vaikka yksi Trumpin kausi lisää ei suistaisi amerikkalaista järjestelmää täydelliseen sekasorron tilaan, on se joka tapauksessa paljon lähempänä sellaista kuin ennen.
Trump varustettuna paljon ensimmäistä kauttaan radikaalimmalla taustajoukolla tulee jakamaan Yhdysvaltoja varmasti vähintään samalla voimalla kuin 1960-luvun myllerrykset. Silloin etuna oli se, että ruohonjuuritason liikehdintää pyrittiin hillitsemään liittovaltion politiikassa - nyt tilanne on täysin toisenlainen. Miten kiehumisen voisi saada loppumaan neljän vuoden myllyttämisen jälkeen v. 2028? Omassa optimistisessa visiossani republikaanit olisivat hävinneet vaalit, Trump käpertyisi vanhuuttaan pois valokeilasta ja puolue joutuisi sisäiseen valtakamppailuun, jossa olisi mahdollista valita toisenlainen suunta kuin mitä on nähty. Tämä ei näytä tällä hetkellä kovin todennäköiseltä.
Ensimmäisen maailmansodan yhteydessä puhuttiin "sleeping sicknessistä", taudista, jossa valtiot kuin unissakävelijät raahustivat jyrkännettä alas modernin ajan historian suurimpaan katastrofiin. Nytkin tunnutaan nukkuvan ja vähättelevän kaikkea tekeillä olevaa, jännitteitä ruokkivaa ja epävakauttavaa liikehdintää. Tai ehkä emme ole unessa vaan kyvyttömiä ongelmien ratkaisuun? Iso joukko akateemisesti ansioituneita tarkkailijoita näkee, mitä esim. tammikuun 6. päivä 2021 viestii, mutta mitään ei tunnu olevan tehtävissä. Populismi iskee ihmisiin niin lujaa, että viha ja epätoivo vain kasvavat ja näköjään myös teot kärjistyvät. Poikkeuksena viime vuosisataan, tällä kertaa olemme automatisoineet kahtiajaon syventämisen. Ennen valtiot kiihottivat kansalaisten verenhimoa nationalistisella paatoksellaan, nyt samaa tekee yksityinen sektori somejättien algoritmien avulla edistäen "osallistumista" erilaisiin kuva- ja videojulkaisuihin ja merkkirajoitettuihin turahduksiin. Salamurhaajalla on päällään ei äärisuuntauksen hihamerkki, vaan aseharrastajien YouTube-kanavaa mainostava paita. Olisi mielenkiintoista kirjoittaa historiaa juuri tästä ajasta 50 vuoden päästä, toivottavasti se on silloin vielä mahdollista.