Aiheeseen liittyen Yle Areenaan on ilmestynyt tuore dokumenttisarja:
Toimittaja Jaakko Keso on saapunut Amerikkaan! Hän aikoo selvittää, kuinka sekaisin Yhdysvallat ja sen ihmiset oikeasti ovat. Osa kansalaisista uskoo maan olevan niin syvässä suossa, ettei ajatus verisestä sisällissodasta ole tuulesta temmattu. Tutkimusmatkallaan Jaakko kohtaa ystävänsä...
areena.yle.fi
Osittain tuo sarja on aika kökköinen ja sillä tavalla vanhentunut, että se on tehty ennen kuin demokraattien ehdokkuus siirtyi Harrisille, mutta sarjassa on paljon myös mielenkiintoista sisältöä. Ehkä parasta antia on kuulla tuikitavallisten amerikkalaisten kaduntallaajien näkemyksiä politiikasta ja etenkin presidentinvaaleista.
Ehkä odottamattomimpana pidin sitä, kuinka ymmärtäväisiä monet amerikkalaiset olivat myös vastapuolta kohtaan ja kuinka he samalla antoivat kritiikkiä myös omalle puolueelleen tai ehdokkaalleen – niin Bidenille kuin Trumpillekin. Siihen nähden Suomen "persut vs. vihervassarit" -jakolinja tuntuu paljon jyrkemmältä. Toki kyseessä on pelkkä pintaraapaisu, mutta ei dokumentin pohjalta mitenkään syntynyt kuvaa täysin toivottomasti jakautuneesta maasta, vaikka muutama vastaaja maalaileekin kuvaa mahdollisesta sisällissodasta.
Erilaisten dokumenttien katsominen monipuolistaa kuvaa amerikkalaisista äänestäjinä. Politiikka ei ole todellakaan mustavalkoista, vaan sisältää monella järki-ihmisillä harmaan sävyjä. Juuri äskeinen A-studio toi tätä puolta aika hyvin esiin: siinä perheenisä kertoi äänestäneensä Trumpia, vaikka tämä onkin "disgusting". Tällaisilla kuvauksilla kun Trumpia kuitenkin äänestetään, niin sekin kertoo jotakin äänestämisen vaikeudesta Valloissa.
Trumpistit ovat oma lukunsa, heihin ei kannata tuhlata analyysiä: Trumpia ei kukaan järjellinen olio usko. Mutta on paljon niitä riippumattomia ja konservatiiveja, jotka vain jostakin syystä äänestävät täysin inhottavaa otusta presidentiksi. Tätä tosiasiaa ei oikein voi minään tribuuttina demokraateille pitää. Jotakin on tehty aivan päin persettä, jos Trumpin kaltainen epatto pääsee kuitenkin presidentiksi. Vaalikampanja on tässä tapauksessa onnistunut epäonnistumaan: Biden korvattiin, mutta Harriskaan ei tyydytä läheskään kaikkia sinne päin kallellaan olevia äänestäjiä. Hetken euforia vaihtui harriskrapulaan.
Ja sitten on tietenkin se probleemi, että järjellinen olento äänestää Trumpia myös siksi, ettei usko Trumpia, ei pidä hänen retoriikkaansa vakavasti otettavana. Häntä ei nähdä fasistina tai diktaattorina. Hän sen sijaan ajaa niitä asioita, joita republikaanit yleensä ajavat. Ja kun saa vielä houkuteltua politiikan ulkopuolelta vaikkapa maahanmuuttoa vastustavia, niin aika kova työ Trumpin voittamisessa on. Mikään meemi ei vain tunnu uppoavan Harrisilta. Rasisti, fasisti, raiskaaja, rikollinen - suuri osa kansasta kohauttaa tälle retoriikalle olkapäitään.
Valitettavasti on niinkin, että Obaman epäilyt sukupuolen vaikutuksesta vaaleihin ovat ihan reaalisia. Kovin moni ei kerro sukupuolta perusteeksi Trumpin äänestämiselle, ei ole poliittisesti korrektia. Toisaalta, Harris ei ehkä kuitenkaan saa naisia tarpeeksi puolelleen. On niitä naisiakin, jotka haluavat miehen presidentiksi. Harris on myös mahdollisesti tehnyt sen virheen, ettei ole keskittynyt tarpeeksi omien houkuttelemiseen. Republikaanit kun äänestävät omiaan, vaikka kohteena olisi Trump.
Täytyypi muistuttaa siitäkin, ettei mikään meidän uskomamme asia Trumpista ole täysin vedenpitävä monen mielestä: edes rikollisuus. Tässä tullaan amerikkalaisen järjestelmän sairaalloiseen piirteeseen, jossa vallan kolmijako on häipynyt unholaan ihmisten mielissä. Juridiikka on politiikkaa. Amerikkalaiset näkevät oikeuslaitoksen läpeensä politisoituna eivätkä siinä vallan väärässä olekaan. Demokraattituomari ottaa Trumpin jutun käsittelyyn, demokraattisyyttäjä ajaa juttua eteenpäin. Presidentit ja puolueet voivat valita mieleisiään tuomareita eri oikeusasteisiin.
Tällöin kansa miettii syytteitäkin tässä valossa, vaikka niillä olisi vahva oikeudellinen perusta ja peruste. Se, mikä täältä ja itärannikolta käsin näyttää ilmiselvältä, ei näytäkään sitä enää keskilännessä. Ja totta kai on todettava, että aikamoisia pitää tapahtua, että fasismi oikeasti pääsisi Valloissa valtaan. Monet jenkit eivät perusta mitään eurooppalaisista termeistä: silti fasismiin viittaaminen voi olla järkevää Harrisille paimentaa omiaan Trumpin vastaiseen rintamaan. "Hitlerin suosiminen" nyt ei missään päin usaa kuitenkaan ihan valttikortti ole.