Ihan hauska dokkari. Mielenkiintoista että nämä populistit löytävät tuon valkoisen roskaväen niin hyvin, Trump jenkeissä ja Soini Suomessa. Vastakkainasettelu toimii ja voi hyvin ja syy omaan kurjuuteen on aina jossain muualla kuin itsessä.
(Tummensin itse). Jaa, miksiköhän se vastakkainasettelu toimii ja kiihtyy? Tämä näin ihan yleisenä huomiona kun itse käytät tuollaista kieltä. Ei siis vain USA:n politiikkaan liittyen.. Tärkeä teema myös Trumpilla on maahanmuutto, jonka ongelmien kanssa nimenomaan se "valkoinen roskaväki" joutuu kamppailemaan. Koulutetummat ja rikkaammat valkoiset eivät samoja ongelmia kohtaa, joten voivat olla välittämättä ainakin toistaiseksi ja leikkiä maailmanpelastajaa. Ongelma on vielä suurempi ja jatkuvasti paheneva Euroopassa, jonka takia yhä kovemmankin äärilinjan edustajat saavat kasvavaa kannatusta, mutta myös USA:ssa on ongelmia. Trump haistattaa myös pitkät poliittiselle korrektiudelle, mikä on ehdoton plussa "valkoisen roskaväen" mielessä. Amerikassa poliittiseen korrektiuteen olennaisena osana kuuluu kaikenlainen vähemmistöjen jalustalle nostaminen ja "white guilt", jota sitten sysätään myös näiden huonompiosaisten ja työväenluokkaisten valkoisten niskaan. On black pridea, brown pridea, female pridea, gay pridea jne. Nämä ovat hyväksyttäviä, jopa suotavia ylpeyden aiheita, mutta kun vhm tekee samaa on se suurin synti maailmassa. Juuri eräässä keskusteluohjelmassa musta räppäri ylisti Black Panthersia ja sai yleisön aplodit. Jos valkoinen mies sitten vaikka kokee tulevansa syrjityksi jossain asiassa, hänelle nauretaan ja vittuillaan vielä ankarasti päälle. Sitten ihmetellään kun vihainen valkoinen mies menee äänestämään kansankiihottaja Trumpia. Kampanjassaan Trump on myös hyödyntänyt hyvin sitä, että Obama ei millään suostu käyttämään termiä "radikaali islam" (tätä ovat toki muutkin republikaaniehdokkaat käyttäneet hyödykseen). Mikään ongelma ei vain ilmeisesti voi johtua tuosta uskonnosta. Edellä käsittelemäni asiat olivat luonnollisesti yleistyksiä, sillä Trumpin kannattajista löytyy myös mustia ja latinoja (itsestäänselvästi vähemmän kuin demokraattiehdokkailla, jotka näitä ääniä nimenomaisesti keskittyvät kalastelemaan). Itse asiassa moni jo pidempään maassa laillisesti asunut latino on korostanut sitä, että Trump haluaa nimenomaan suitsia rikollista ja laitonta maahantuloa.
Tuo tämän illan dokumentti oli juuri sellainen kuin odotinkin. Kaivetaan kaikki mahdollinen paska historiasta, vahvistetaan tiettyjä stereotyyppejä Trumpin kannattajista ja vastustajista, sekä tyydytään yleisesti hyvin pinnallisiin analyyseihin. Enemmän olisi voinut tuoda esiin niitä yleismaailmallisia ilmiöitä, jotka nostavat "populisti"poliitikkoja valtaan jne, mutta nämä nyt on näitä. Ihmisten selvä tyytymättömyys USA:n mätään poliittiseen järjestelmään, lobbareihin ja sitä kautta vaikuttamiseen tulivat sentään selviksi. Tämän takiahan Sanders ja Trump ääniä niin paljon ovat keränneet. Jenkkinä tämä voisi olla syy miksi äänestäisin jompaa kumpaa, riippuen mitkä asiat olisivat minulle tärkeitä. Dokumentissa tulee toki myös selville se jo aiemmin tiedetty seikka, ettei Trump vaikuta mukavalta henkilöltä. Hän öykkäröi, valehtelee ja lupailee asioita, jotka eivät ole kovinkaan realistisia. Hän todellakin on poliitikko, vaikka esim. dokkarissa esiintynyt musta Trumpin tukija yrittikin muuta väittää. Kova valehtelija on myös Hillary, mutta hän toki osaa vetää hillittyä ja poliittisesti korrektia roolia, ja kykenee poliittisena broilerina puhumaan politiikkaa jokseenkin Trumpia uskottavammin. Hän myös nimenomaisesti kalastelee ääniä vähemmistöiltä, ja saa myös suurta etua siitä että on nainen. Melko huvittavaa on myös se että suurin osa mustista on hänen takanaan, vaikka heille "järkevämpää" luulisi olevan Bernien äänestäminen. Tämäkin on sitä mielikuvapolitiikkaa, jossa ratsastetaan yhä myös sillä aviomiehen suosiolla.
Henkilökohtaisesti minun on edelleen todettava, että en todellakaan tiedä varmasti ketä itse noista pressaehdokkaista äänestäisin. Varmaan riippuisi aika paljon mihin ryhmään itse tuolla kuuluisin. Näin eurooppalaisena ja suomalaisena se todennäköisin, eli Hillaryn valinta luultavasti toisi vähiten muutoksia mihinkään. Hillaryä pidetään kuitenkin jonkin näköisenä "haukkana", joten voisiko USA:n ulkopolitiikka muuttua astetta Obaman linjaa aggressiivisemmaksi? Rubio republikaani establishmentin puppettina varmaan edustaisi ainakin jonkin verran Obamaa "kovempaa linjaa". Sanders taas luultavasti toisi isolationismin takaisin. Trump on tässäkin hieman arvoitus. Luultavasti sotatoimia ainakin Lähi-idässä korotettaisiin rajusti. Venäjä-kysymys onkin sitten mielenkiintoisempi. Sekä Trump, että Putin ovat molemmat lausuneet toisistaan jokseenkin positiivisia sanoja. Muuttuisivatko USA:n ja Venäjän suhteet jotenkin, ja mikä olisi lopulta Suomen rooli tällaisissa muuttuvissa olosuhteissa? Hommaforumilla yksi Trumpia kannattava russofiili totesi, että tulevaisuudessa Suomen liittolaisia voisivat olla sekä Venäjä, että USA... Minusta näiden kahden voimapoliitikon väliin kuitenkin voi tulla se tosiasia, että USA:n ja Venäjän edut menevät monilta osin ristiin maailmanpolitiikassa. Molemmat haluavat olla vahvoja johtajia sekä voittajia, ja näyttäytyä sellaisina myös kansalaisilleen. Tämä voisi itse asiassa lopulta johtaa myös välirikkoon ja USA-Venäjä vastakkainasettelun kiihtymiseen. Trumphan on oikeastaan erikoistunut näihin kiivaisiin välirikkoihin, kuten tuossa Salmondinkin tapauksessa huomattiin. Mitä jos Putin sanoo jossain Trumpille tärkeässä asiassa ei? Toisaalta Trump osaa myös tehdä "diilejä", ja iso osa hänen aggressiivisesta käytöksestään on myös tarkoituksellista julkista esitystä. Moni on kertonut, että kahden kesken hän kyllä osaa olla todella fiksu, rauhallinen ja asiallinen. Hän myös osaa kuunnella vastapuoltaan. Onkin kysytty, että onko todellinen Trump se lavalla raivoaja vai kahden kesken rauhallinen ihminen.
Tässä muuten ihan mielenkiintoista pohdintaa Trumpista ja Putinista tietyllä biaksella:
Putin and Trump: The Not-So-Odd Couple
Putinissa ja Trumpissa molemmissa "hauskaa" on se, että he keräävät silloin tällöin fasistivertausten lisäksi myös natsivertauksia. Natsivertaus ainakin on erikoinen, jos katsotaan heidän suhdettaan juutalaisiin. Linkkaamassani artikkelissakin tämä todetaan:
Both have an unusual relationship with a group whose origins and orientation is quite different than theirs: Jews. Putin, whose relationship with Jews evidently goes back to childhood, has visited Israel twice. Israeli Prime Minister Bibi Netanyahu has visited Russia at least six times. Putin is the first leader of Russia since Lenin (1917-1924) who is not anti-Semitic. Trump's daughter Ivanka has converted to Judaism after marrying a successful Jewish businessman and many of Trump's business deals involved working with New York Jews.
Putinin lähipiiriin kuuluu toki myös paljon juutalaisoligarkkeja, joten tolloimpien eurooppalaisten uusnatsien tuki hänen Venäjälleen on ollut alusta asti jotenkin tragikoomista. Hodorkovskin ja joidenkin muiden tuomitseminen on heille ollut syy uskoa siihen, että Venäjä taistelee sekä lännessä että idässä "juutalaista valtaa" vastaan. He eivät tietenkään älyä sitä, ettei syy ole ollut juutalaisuus. Venäjä toki ottaa hyödyn irti näistäkin hyödyllisistä idiooteista.
