Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016

[Aurinkotuuli]

.......Väyrysellä taitaa sittenkin olla hevonen millä ratsastaa...

Tämä teema ei kai kuulu USA:n presidentinvaalit 2016 -keskusteluun lainkaan, ei muukaan viestisi. Hieman skarppausta edes tässä ketjussa!

 

[Morgoth]

Miten Trump suhtautuu Aasiaan? Jättäisikö hän liittolaiset myös siellä? Tuo Putlerin ihailu oli tiedossa, mutta Kiinasta en ole huomannut mitään.

Hänen parhaat neuvottelijat kuulemma neuvottelemaan Kiinan kanssa. Kovat tullit kiinalaisten tuotteille ja työpaikat takaisin Kiinasta. Kiina polvilleen kai taloudellisesti, näin kärjistetysti hänen mukaansa.

 

[Klose16]

Mielestäni @vlad on myös syytä huomioida, että itse asiassa jenkkien kovimman linjan "haukat" ovat jo todenneet, että Trumpin presidenttiys olisi itse asiassa jenkkien ulkopoliittista valtaa heikentävä tekijä.

Tässä mennään taas komeasti metsään sotkemalla sisäpolitiikka ulkoiseen.

Siis Trump Obaman jälkeen heikentäisi USA:n valta-asemaa? Päivän vitsi!

 

[BaronFIN]

Se on jännä kuinka paljon Clintonin (Bill) ja Obaman ajan jälkeistä Amerikkaa halveksutaan amerikkalaisten keskuudessa: ylijäämäiset taloudet ja köyhillekin saatu mahdollisuus terveydenhuoltoon. Työttömyysprosentit ovat naurettavan pieniä ja rahaa riittää kulutukseen. Eurooppalaisin silmin katsottuna: miten tämä voi olla huono asia? Itse asiassa Billary edustaisi jotenkin jatkuvuutta ja vakautta hyvässä tilanteessa. Tuskin kukaan haluaa enää (Bushien) rebuplikaanien kaltaista älytöntä menoa, jossa rikkammalle prosentille kahmitaan aina vain entistä enemmän. Reagania ei kannata enää tähän keskusteluun nostaa, koska 80-luvun loppu on niin toista talousmaailmaa ettei mikään mikä siihen aikaan toimi toimisi enää nykyään.

 

[Tuamas]

Hänen parhaat neuvottelijat kuulemma neuvottelemaan Kiinan kanssa. Kovat tullit kiinalaisten tuotteille ja työpaikat takaisin Kiinasta. Kiina polvilleen kai taloudellisesti, näin kärjistetysti hänen mukaansa.

Tämä onkin loistava toimintamalli maalle, joka on biljoonan velkaa Kiinalle.

 

[V-G-]

"I said we would not do the deal unless it was going to be a very good deal for us. And I think I said it loud and I think I said it very clear. And I think that after 50 years and I have many friends and I own many properties in Miami. Many many. And I have many people that know, and they feel exactly the way I do. Make a deal, it would be a great deal, but it's gotta be a great deal for the United States and not a bad deal for the United States".
- Donald J. Trump koskien Kuuban tilannetta

Olipas aivan vitun presidentillistä taas! Toi jätkä puhuu kuin lapsi, ei kuten presidentti. Noin surkeaa vastausta en uskonut olevan olemassakaan. Many many. Many. Good! Not bad! Manymany.

 

[Morgoth]

Tämä onkin loistava toimintamalli maalle, joka on biljoonan velkaa Kiinalle.

Niin...

Kovin neuvottelu hänen mukaansa tulee kuitenkin israelilaisten sekä palestiinalaisten kanssa. Iran saadaan kuulemma polvilleen, jos nämä eivät rupea käyttäytymään. Lisäksi meksikolaiset pistetään maksamaan muuri, neuvottelemalla sekin. Trump on mielestäni toistanut tuota retoriikkaa, neuvotteluista ja parhaista neuvottelijoista. The Art of the Deal?!

 

[Klose16]

Ei ollut näköjään marginaalissa oma näkemys, nimittäin huikeita lukemia Trumpilla GOP:n debate-polleissa, järjestään yli 80% vastaajista arvioinut The Donaldin voittajaksi.

Kohtapuoliin alkavassa tilaisuudessa Ben "The Nice" Carson asettuu julkisesti tukemaan Trumpia. Vaikuttaa aika täydelliseltä mediatilan haltuunotolta, jälleen kerran.

 

[V-G-]

@Klose16 Eikös tuo aika paljon näytä siltä, että GOP on antanut "käskynsä" ja Rubio ja Cruz ovat täst'edes hiljaa. Floridan jälkeen pudottautuvat skabasta.

 

[Henkka]

Onkos kukaan lukenut tätä Trumpin kirjaa?

http://www.amazon.com/Crippled-Amer...0c-20&linkid=1a31875abe48114eb124228159037f8e

how to rebuild our military and start winning wars—instead of watching our enemies take over—while keeping our promises to our great veterans

Tuo se on aika kiva pätkä jo tässä "takakannen" esittelyssä.

 

[Klose16]

Meanwhile in Washington... Obama kiukkuaa Euroopalle, kun ei pystynyt itse johtamaan tilannetta Libyassa ym. Näyttääpä Hillary entistäkin heikommalta, kun istuva ankka joutuu selittelemään hänen puolestaan asioita parhain päin. Weak energy!

 

[Aurinkotuuli]

Ben Carsonin ja Donald Trumpin yhteinen median haltuunotto tapahtui merkittävään aikaan ennen Supertuesday vol. 3 -kierrosta. CNN haastatteli tiukkaa Trump-vastustajaa (olikohan nimensä Webber), joka haukkoi henkeään erityisesti Carsonin luonnehdinnoille Trumpista. Viikonlopun ja maanantain viimeiset pollit tulevat olemaan mielenkiintoista luettavaa, puhumattakaan ilman Winner Take All -kierroksen alusta.

 

[Henkka]

Trump ja Clinton ottivat harppauksen kohti kaksintaistelua – katso kartalta, miten äänet jakautuivat super­tiistaina - Yhdysvaltain presidentinvaalit - Ulkomaat - Helsingin Sanomat

En jaksanut tarkistaa onko tämä linkki laitettu tänne jo aiemmin, mutta hienoa asiaa ja parasta tuossa ainakin itselleni oli tuo ehdokaskartta. Siinä artikkelin lopussa oli havainnollistettu kaikki ehdokkaat Suomen poliittiselle arvokartalle. Hyvä repeäminen tuli tuon Ted Cruzin kohdalla, joka oli konservatiivisuudessaan koko asteikon ulkopuolella. Alkuun piti oikeen etsiä että missäs mies on.

Trump vs. Clinton on siis periaatteessa yksinkertaisimmillaan Timo Soini vs. Tarja Halonen, jos nyt oikeen rautalankaesimerkkiä haluaa käyttää.

 

[H.Incandenza]

Kyllä tuossa käppyrässä HRC on aivan liian vasemmalla. Ainakin jos suoraan Suomen puoluekarttaan vertaa. Ja Tarja Haloseen, joka oli täysi sosialisti, nyt ei voi verratakaan. Tuskin edes Sandersia? Näkee että on vasemmistolaisen tekemä käppyrä...

 

[arvee]

Se on jännä kuinka paljon Clintonin (Bill) ja Obaman ajan jälkeistä Amerikkaa halveksutaan amerikkalaisten keskuudessa: ylijäämäiset taloudet ja köyhillekin saatu mahdollisuus terveydenhuoltoon. Työttömyysprosentit ovat naurettavan pieniä ja rahaa riittää kulutukseen. Eurooppalaisin silmin katsottuna: miten tämä voi olla huono asia? Itse asiassa Billary edustaisi jotenkin jatkuvuutta ja vakautta hyvässä tilanteessa. Tuskin kukaan haluaa enää (Bushien) rebuplikaanien kaltaista älytöntä menoa, jossa rikkammalle prosentille kahmitaan aina vain entistä enemmän. Reagania ei kannata enää tähän keskusteluun nostaa, koska 80-luvun loppu on niin toista talousmaailmaa ettei mikään mikä siihen aikaan toimi toimisi enää nykyään.

Tämä hämmästyttää minuakin. Arvioin tietysti täältä pieneltä pläntiltä ison meren takaa, mutta onhan Obama selvinnyt vähintäänkin tyydyttävästi lähtötilanteeseen peilattuna. Bush Tyhmemmän Haukka-kavereidensa kera ylireagoinnilla aiheuttaman sotakulungin lisäksi tuulettimeen lävähtää subprime-paskapallo ja koko mightymaa sakkaa. Siinä sivussa toki muukin maailma. Jotenkin Obaman jengi nostaa työllisyyden taas säälliselle tasolle.
Tietysti Yhdysvallat on sen kokoinen markkina-alue itsessään, että jopa Antti Rinne saattaisi pystyä säätämään sen jälleen pystyyn.
Nobel-palkinto Obamalle tuli kyllä tuulituloksella.

 

[Henkka]

Tähän helvetin touhuhaan jää ihan koukkuun. Siis juuri tähän väittelyyn. Trump on aivan käsittämätön kääntämään prosentteja edukseen, jokaiseen väliin. Ja nämä oikeat poliitikot eivät pysty siihen vastaamaan.

"Minä olen paras löytämään talouden porsaanreikiä, koska olen käyttänyt niitä itsekin." Juuri näin, tätähän periaatteessa kaikki haluaa, jonkun tilkitsemään talouden porsaanreikiä, joita herra itse on röyhkeästi hyödyntänyt." Minä tiedän!". Moraalinen takki kääntyy tarvittaessa. "Koska olen businessman!" Tämä vetoaa aivan helvetisti kansaan, myös minuun vaikka minuakin yli kaiken vituttaa juuri tuollaiset ihmiset. Haluan uskoa että kun Donald näin sanoo, että kun on vastapuolella ollut, tietää mitkä reiät pitää tilkitä. Vaikkei sitten tekisi paskaakaan asian eteen. Mutta sanoo niin. Massat luottaa kun joku painavasti sanoo niin. Minäkin luottaisin.

Jenkkien reppparikenttä näyttää kyllä tavattoman heikolta. Trump sanoo juuri ne sanat jotka kansa haluaa kuulla, MINÄ HALUSIN NE KUULLA! En edes pidä Trumpista, enkä ikinä häntä äänestäistäisi, mutta ohan tuo silti ihan uskomatonta populismia prikulleen hiottuna. Kukaan ei ole vienyt tuota noin äärimmilleen ikinä. Hitler ehkä aikanaan, mutta silloin oli helpompi pelikenttä.

Helvetti että huvitti kun Cruz hirtti itsensä Palestiinan kysymykseen ja Rubio ilmastonmuutokseen. Trump ohitti ne sillain kätevästi. Vitun paistit, poltetun maan taktiikalla voitetaan jatkoajalla.

Trump tulee aivan heittämällä olemaan repparien ehdokas, se on ihan kiistaton fakta. Hänestä tekee ykkösehdokkaan se, kun hän ei takerru mihinkään aatteelliseen paskaan yhdessäkään asiassa ja osaa polttaa sen myötä kiistakumppaninsa maan tasalle. Valitsijamiesvaiheessa tämä on juuri oikea taktiikka. Muut sortuu virheisiin, Trump ei. Massavaikuttamisen (oikeasti kansaan) aika on sitten viimeisellä kierroksella. Se ylivoimaisesti vaikein kiekka.

Mutta huonoon rakoon iskee itsensä, kun naista tämä mies ei voi voittaa yhdessäkään lopullisessa pressanvaalissa. Trump olisi jo täysin varma voittaja tilanteessa jossa "there's a nigga in the wihite house" ja vastaehdokkaana mies.

Mutta nainen. 50% populaatiosta haluaa sen ensimmäisensä.

 

[mjr]

Jaaha, Chicagossa otellaan pitkästä aikaa - viimeksi isommat kisat taisivat olla elokuussa 1968. Jotenkin eläväistä tämä nykyaika, ei pitkästy.

 

[MustatKortit]

Meanwhile in Washington... Obama kiukkuaa Euroopalle, kun ei pystynyt itse johtamaan tilannetta Libyassa ym. Näyttääpä Hillary entistäkin heikommalta, kun istuva ankka joutuu selittelemään hänen puolestaan asioita parhain päin. Weak energy!

En itse asiassa tiedä mihin viittaat - heräsin ja pitää tarkistaa uutisvirtaa - mutta jenkeillä on kyllä kollektiivisesti syytäkin kiukuta Euroopalle Libyan tilanteen hoidosta. Libyan kansannousu olisi saanut ehdottomasti jäädä tekemättä, uskallan väittää että keskiverto libyalainen eli parempaa elämää Gaddaffin hallitessa. Libyan tapahtumat olivat ennen kaikkea eurooppalaisten lietsomia, toki jenkit auttoivat, kun kerran liittolaiset pyysivät.

Jenkit tuskin itsekseen olisivat lähteneet Gaddafia kaatamaan, välit oli juuri saatu kuntoon ja Libya oli erittäin hyvällä tiellä.

 

[MustatKortit]

Trump ja Clinton ottivat harppauksen kohti kaksintaistelua – katso kartalta, miten äänet jakautuivat supertiistaina - Yhdysvaltain presidentinvaalit - Ulkomaat - Helsingin Sanomat

En jaksanut tarkistaa onko tämä linkki laitettu tänne jo aiemmin, mutta hienoa asiaa ja parasta tuossa ainakin itselleni oli tuo ehdokaskartta. Siinä artikkelin lopussa oli havainnollistettu kaikki ehdokkaat Suomen poliittiselle arvokartalle. Hyvä repeäminen tuli tuon Ted Cruzin kohdalla, joka oli konservatiivisuudessaan koko asteikon ulkopuolella. Alkuun piti oikeen etsiä että missäs mies on.

Trump vs. Clinton on siis periaatteessa yksinkertaisimmillaan Timo Soini vs. Tarja Halonen, jos nyt oikeen rautalankaesimerkkiä haluaa käyttää.

Jenkkiehdokkaat tuskin menevät hyvin samalle kartalle suomalaisten vastineidensa kanssa. Joku Jaakko Laakso on niin paljon Sandersia vasemmalla, että jenkkihäkkyrään hän ei mahtuisi millään. Samaten meidän hihhuleimmat kristillisemme eivät olisi lähelläkään teekutsuilijoiden systeemejä.

 

[Shardik]

Jenkkiehdokkaat tuskin menevät hyvin samalle kartalle suomalaisten vastineidensa kanssa. Joku Jaakko Laakso on niin paljon Sandersia vasemmalla, että jenkkihäkkyrään hän ei mahtuisi millään. Samaten meidän hihhuleimmat kristillisemme eivät olisi lähelläkään teekutsuilijoiden systeemejä.

Tiedä kuinka tarkkaa tämmöinen on, mutta olen ajatellut demokraattien vastaavaan suunnilleen Kokoomusta, eli Clinton voisi olla noilla paikkeilla. Sanders on keskivertoa liberaalimpi ja vasemmistolaisempi, niin menisi ehkä RKP:n piiriin. Rubio ja Cruz ovat suurin piirtein oikeilla paikoilla, mahdollisesti pitäisi heidän olla vielä enemmän oikealla. Trumpin sijoitusta en oikein ymmärrä. Ennemmin laittaisin hänet hyvin oikealle ja vähemmän konservatiiviseksi. Näissä vaaleissahan hän esittää konservatiiviä, mutta aiempiin mielipiteisiin peilaten tuskin on mikään Cruzin hengenheimolainen.

 

[Aurinkotuuli]

Jaaha, Chicagossa otellaan pitkästä aikaa - viimeksi isommat kisat taisivat olla elokuussa 1968. Jotenkin eläväistä tämä nykyaika, ei pitkästy.

Katselin CNN-otoksia noista Chicagon herrasmieshistä ja naisista. Mieleen tulivat lähinnä suomalaiset pikkuiset anarkomarkot, jotka pyrkivät estämään muiden sananvapauden toteutumisen väkivaltaisella mellakoinnillaan. Näitä molempia paskasakkeja voitaisiin verrata toisiinsa ja selvittää se, kuinka moni heistä osallistuu yhteiskunnan muuhun toimintaan kuin mellakointiin, esimerkiksi työtä tekemällä tai opiskelemalla.

 

[ms.qvist]

Cruz totesi viimeksi eilen jälleen kerran, että hän ei edes pyri olemaan neutraali, mitä tulee Israeliin ja Palestiinaan. Mä tuskin olen profiloitunut miksikään kiihkeäksi palestiinalaishuivien tukijaksi, mutta kyllä tuo lausunto on käsittämätön sellaisen miehen suusta, joka pyrkii sellaiseen tehtävään kuin jenkkien presidentti.

Ja @vlad sekä @Sako , en kyllä liikaa miettisi ehdokasasettelua Ukraina-lausuntojen kannalta, siis eri kandidaattien ulkopolitiikkaa. Puheet on puheita ja niissä yleisesti ottaen republikaanit vetävät kovempaa linjaa, mutta ainakin itse pidän Ukrainaa jo "menetettynä", eli aivan sama kuka on pressa, niin Venäjää ei tulla määräänsä enempää tuolla ilmansuunnilla haastamaan.

Baltia, Suomi jne ovat sitten oma lukunsa, jossa ehdokkaiden välillä voi olla isojakin eroja. Kuten tiedämme, niin Kasich antaisi Ruotsille ja Suomelle parhaimmillaan jopa täydet turvatakuut, jopa ilman NATOn täysjäsenyyttä (miten musta tuntuu että tätäkin Tuomioja ja co vastustaisi.....)

Mielestäni @vlad on myös syytä huomioida, että itse asiassa jenkkien kovimman linjan "haukat" ovat jo todenneet, että Trumpin presidenttiys olisi itse asiassa jenkkien ulkopoliittista valtaa heikentävä tekijä.

Täsmennetään, että omalla kohdalla kyse on todella paljon pelkästä spekulaatiosta, johtuen osaltaan siitä, että olen ryhtynyt tarkemmin seuraamaan Yhdysvaltojen presidentinvaaleja vasta tämän vuoden puolella (muut asiat ovat vieneet paljon tilaa ja aikaa aiemmin, mutta nyt on yritettävä aktivoitua tälläkin saralla).

Tietty yksittäisten lausuntojen perusteella ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, toisaalta on myös huomioitava, että Obama on omalta osaltaan kritisoinut Clintonia siitä, että tämän linja on epäjohdonmukainen verrattuna hänen linjaansa, joka tavallaan on johdonmukainen poislukien sitten se, että Venäjän on onnistunut astella useamman kerran Obaman "red linen" yli. Mutta muuten Obaman linjassa on tiettyä selkeyttä eli hän on pyrkinyt välttämään vastakkainasettelun kasvua, toisaalla tämä sitten näkyy siinä, että välit osaan liittolaisista ovat huonompia kuin aikoihin - esim. Israeliin. Tässä suhteessa Israelissa suurella todennäköisyydellä otettaisi Cruz vastaan suurella tyytyväisyydellä, se normalisoisi maiden välit, oma suhtautumiseni Cruziin on... hmmm... toivon, että hänestä ei tule presidenttiä.

Merkittävää on tietenkin se, että mistä näkökulmasta vaaleja tarkastelee - mille pistää painoa. Itse olen toistaiseksi tarkastellut hyvin suppeasti turvallisuuspoliittiselta ja ulkopoliittiselta näkökannalta, painopisteiden laajentaminen muuttaisi varmuudella mielipiteitä. Monille jenkeille Sanders olisi olettaen paras vaihtoehto, Suomen kannalta kielteinen suhtautuminen NATO-laajenemiseen olisi negatiivinen asia - toisaalta selkeä määritelty kanta on sitten parempi kuin epämääräinen kanta tai ei mielipidettä laisinkaan. Tässä suhteessa on todettava, että näiden viikkojen kuluessa oma kantani juuri Sandersia kohtaan on lientynyt, vaikka hän suhtatuu NATO:n laajenemiseen tunnetulla tavalla, hyvää on sitten se, että kanta on ennalta tiedossa ja se on selvä. Tuolloin Suomenkin olisi helpompaa rakentaa omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Trumpia en kovinkaan mielelläni lähde edes arvioimaan. Hän on vakavasti otettava ehdokas tulevaksi presidentiksi mutta kun omat tietoni hänen linjanvedoista ovat olemattomat - ymmärtääkseni niitä ei oikein edes ole - en osaa pitää häntä kovinkaan toivottavana vaihtoehtona presidentiksi. (Mielenkiintoinen detalji, viimeisimpien päivien/viikkojen kuluessa on avattu esim. twitteriin kymmeniä "US"-alkuisia uutissivustoja, joissa Trumpia käsitellään hyvin myönteisessä valossa - poikkeuksetta näiden jäljet johtavat Venäjälle).

Tuota Obaman eilistä/toissapäiväistä laajaa kannanottoa on arvioitu Ulkopoliittisen instituutin (?) tutkijan toimesta, kyseessä oli FB-päivitys. yritän löytää sen ja kopioin tänne kokonaisuudessaan. Se laajentaa ja avartaa Obaman lausuntoa ja selventää sitä.

vlad

 

[ms.qvist]

Tuota Obaman eilistä/toissapäiväistä laajaa kannanottoa on arvioitu Ulkopoliittisen instituutin (?) tutkijan toimesta, kyseessä oli FB-päivitys. yritän löytää sen ja kopioin tänne kokonaisuudessaan. Se laajentaa ja avartaa Obaman lausuntoa ja selventää sitä.

Kyseessä oli siis Mika Aaltola (Ulkopoliittinen instituutti): Mika Aaltola - Tutkijat - Ulkopoliittinen instituutti

Kyseinen FB-päivitys:

Obama ei puhunut etupiirien hyväksymisestä. Hän puhui sääntöperäisen maailmanjärjestyksen kärsivällisestä turvaamisesta

Muutama huomio Obaman TheAtlantic haastattelusta koskien Ukrainaa, Suomea, Venäjää ja Obaman "realismia"

Perintöä muodostava haastattelu oli suora ja jopa hieman ärsyyntynyt. Se keskeinen teema oli, että 'Liittolaiset ja kumppanit! Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää'. Obama ei keskity niinkään potentiaalisiin vihollisiin ja käyttänyt yhtenäisyyttä korostavaa juhlaretoriikkaa. Venäjä laitetaan kategoriaan 'itseään jalkaanampuva maa', joka nationalismin kiihottamana uhittelee naapureilleen, ja Kiina nähdään kuitenkin maailmanjärjestykseen sitoutuneena maana. Suorin kritiikki kohdistuu kuitenkin läntisiin liittolaisiin ja kotimaisiin kriitikoihin, jotka eivät ymmärrä Obaman haluttomuutta sotkeutua muiden päättämättömyydestä ja vihollisten aggressiivisuudesta aiheutuviin sotkuihin.

Se ei sinällään sisällä mitään uutta esimerkiksi vuoden 2015 Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden strategiaan verrattuna. Mutta se tuo esiin mielenkiintoisia kontrasteja. Erityisesti mielenkiintoista on, miten tarkasti editoidussa haastattelussa kuvataan eroja H. Clintoniin - mahdolliseen seuraavaan presidentiin. Selkeästi Obama korostaa Clintonin politiikan ongelmia ja tuo esiin oman koservatiivisemman version amerikkalaisesta realismista, joka eroaa Eurooppalaisesta. Monia päällekkäisyyksiä on Obaman ja eurooppalaisen realismin väilillä - esimerkiksi keskeiset teoreetikot. Keskeisin ero realismeissa on se, että Amerikkalainen version painottaa merellistä geopoliittista ymmärrystä ja samalla myös pragmatistista ymmärrystä Yhdysvaltalaisesta ulkopolitiittisesta toimijuudesta, jota sitoo myös maan sisäpoliittiset demokraattiset ominaispiirteet.

Eurooppalainen realismi, jonka alle myös Saksasta maahantuotu suomalainen pienvaltiorealismi kuuluu, tähdentää mantereista sydänmaa näkökulmaa tai rannikollista rim-land -ajattelua. Samoin etupiirit korostuvat. Esimerkiksi Suomessa joko pelätään, varautdutaan tai jopa toivotaan etupiirien paluuta (sitä pidetään YYA-kulta-aikana jolloin Suomi oli jotenkin tärkeä). Tästä Obama ei puhu. Hän mainitsee Venäjän menneisyyshakuisen ja harhaisen politiikan tuovan uhkia naapureille. Tuottavan naapurustossa ja erityisesti Post-Soviet alueella väliaikaisia regressioita ja korruptoituneita palauta vanhaan. Venäjä kykenee lyhyellä aikavälillä palauttamaan sotilallisin keinoin valtaansa. Mutta Obama korostaa ettei kannettu vesi kaivossa pysy, jos alueen maat ottavat itseään niskasta kiinni. Taustatukea annetaan halukkaille. Sanoma korostaa kärsivällisyyden ja sisukkuuden merkitystä.

Eurooppalaisesta näkökulmasta Obaman "realismi" saattaa kuulostaa isolationismilta, koska siitä puuttuu mantereinen syvyys. Mutta kannattaa pitää mielessä merellisen realismin ulottuvuudet esimerkiksi välimerelle, persianlahdelle tai vaikkapa itämerelle. Mustallamerelläkin on merkityksensä. Samoin pullonkauloilla kuten Tanskansalmilla. Merellinen näkemys korostuu myös Yhdysvaltojen kyberstrategiassa tai vaikkapa digitalisoituvan maailman "virtojen" käyttämisessä painostuskeinoina (esim. finanssisanktiot). Obama on jo pitkään nähnyt internetin Yhdysvaltojen turvaamana "merialueena". Se vastustaa kyberin kansallistamisia, joka on leviävä trendi maailmalla. Nämä sfäärit mereltä kyberiin ovat myös Obaman peräänkuuluttaman sääntöperäisen maailmanjärjestyksen ydintä, kansainvälisen talouden päävaltimoita.

Obaman tarjoama resepti ei keskity niinkään turvallisuuteen tai geopoliittisten haasteiden vääjäämättömyyteen. Hän korostaa sääntöperäisessä maailmanjärjestyksessä pysyttäytymisen ja sen aktiivisen tukemisen viimekädessä - mutta aina tietyllä viiveellä ratkaisevan - turvallisuuteen liittyvät geopoliittiset haasteet. Yhdysvaltojen täytyy käyttäytyä harkiten ja pidättäytyä sotilaallisesta toiminnasta, jota pienistä tai vähän isommista ongelmista ei tule suurempia. Aika on maailmanjärjestyksen puolella. Strategista kärsivällisyyttä tarvitaan itsetuhoisen Venäjän suhteen. Se ei millään tavalla tarkoita Venäjän etupiirin hyväksymistä vaan ongemien patoamista ja esimerkiksi Ukrainan saamista kestävällä tavalla pois Venäjän kasaantuvien haasteiden - ja taantumisen nationalismiin ja etupiiriajatteluun - alta. Obama tukee varsin erilaista maailmanjärjestystä kuin etupiirien tunnustaminen perustuisi.

Obamalle meret ovat selkeitä Yhdysvaltojen vallan aluetta. Mitä pidemmälle edetään rannikolta, sitä sotkuisempia asiat ovat ja sitä enemmän tarvitaan liittolaisia sekä muita kuin sotilaallisia keinoja (kuten Ukrainan tapauksessa on tehty). Clinton puolestaan painottaa enemmän demokrattisen rauhan mallia vakauttavana voimana. Demokratian tukeminen ja levittäminen on Yhdysvaltojen erityisessä intressissä, koska se vakauttaa muuten herkkiä rajapintoja epädemokraattisten ja illiberaalien tahojen kanssa. Obaman visio on piirua synkempi. Hänen kansallisen turvallisuuden strategiansa korostaa kyllä demokratiaa vakauttava ja tuettavana elementtinä, mutta se rooli on passiivisempi ja vähittäisempi kuin Clintonilla.

Obamalle liittolaissuhteet ovat keskeinen kansallinen resurssi ja intressi. Mutta ne eivät saa sallia vapaamatkustamista. Muuten ne ovat enemmän painolasti kuin resurssi. Liittolaisuus on siis todennettavissa pragmaattisilla teoilla, jossa liittolaisen ovat turvallisuuden tuottajia eivätkä vain kuluta Yhdysvaltojen resursseja. Viime päivinä Yhdysvaltojen hallinto on korostanut esimerkiksi Viroa esimerkkillisenä NATO-maana, koska se on sitoutunut 2% tavoitteeseen BKTstä.

Viesti Ukrainan suhteen oli seuraava: Yhdysvallat tukee, rahoittaa ja varustaa Ukrainaa, mutta ei ole valmis sotaan Ukrainan puolesta. Tämä oli tiedossa. Viesti Venäjälle oli se, että Yhdysvallat pitää sen toimintaa illegitiiminä ja katsoo aggression olevan tuhoisaa sille itselleen pitkällä tähtäimellä. Yhdysvallat ei hyväksy Venäjän toimia Ukrainassa, mutta ainoa keino Ukrainalle päästä ulos pinteestä on reformoidan maa läntiseen kuntoon ja päästä eroon Venäjän korruptoivasta vaikutuksesta. Yhdysvallat tulee käyttämään muuta kuin sotilaallista keinovalikoimaan Venäjän ehdollistamiseksi. Se myös odottaa liittolaistensa olevan mukana Ukrainan demokratian tukemisessa ja Venäjän ehdollistamisessa. Ponnettomuus tässä suhteessa on enemmän Euroopan kuin Yhdysvaltojen ongelma.

Viesti ei-Natomaille oli se, että NATO-jäsenyydellä on merkitystä. NATOn ulkopuolella altistuu Venäjän aggressiiviselle eskaloivalle paineelle. Tämähän tuntuu jo esimerkiksi Suomessa. Yhdysvallat kokee omassa intressissään olevan vastaeskalaation vain liittolaistensa tukemiseksi. Mutta, asiahan ei ole näin yksinkertainen. Jotta vastaeskaloiva paine saadaan aikaiseksi, tarvitaan laajempia kyvykkyyksia ja tukea. Näin esimerkiksi Suomen ja Ruotsin roolit ovat merkittäviä. Keskeinen viesti on käyttäytyä vastuullisesti, tuottaa turvallisuutta ja pysyttäytyä vakaasti liberaalin maailmanjärjestyksen piirissä.

Vielä linkki päivitykseen: Mika Aaltola - Obama ei puhunut etupiirien hyväksymisestä.... | Facebook

Laitetaan tagi: @MustatKortit @mjr @Sako

vlad

 

[H.Incandenza]

... hyvin oikealle ja vähemmän konservatiiviseksi.

Riippuu vähän mitä oikeistolaisuudella tässä tarkoitetaan. Olen ymmärtänyt ettei Trump ole talouspoliittisesti mitenkään erityisen oikeistolainen.

 

[Shardik]

Riippuu vähän mitä oikeistolaisuudella tässä tarkoitetaan. Olen ymmärtänyt ettei Trump ole talouspoliittisesti mitenkään erityisen oikeistolainen.

Trump ajaa kuitenkin suuria veronkevennyksiä, jota suosisivat rikkaita ja Obamacaren poistoa. Kuulostaa aika talousoikeistolaiselta minun korvaani. Ehkei niin oikealla kuin Cruz/Rubio, kun Trump pitäisi kuitenkin Medicaren ja sosiaaliturvan, mutta suomalaisella akselilla menisi vähintään Kokoomuksen oikeaan laitaan, kun tuossa graafissa hänet oli laitettu tasan keskelle.