Noissa analyyseissä on pikkuinen ongelma todellisuuden suhteen. Kuitenkaan ei ollut tarkoitus mitenkään besserwisseröidä, sillä ainoastaan tuo yksi lause oli, mihin huomio kiinnittyi. Siinä ja noissa lainaamissasi myös osin on pikkuinen ongelma. En tiedä ripustuvatko ne johonkin toiveajatteluun tai toivorikkaaseen analyysiin tulevasta, mutta pointti on tämä. Pk ei itsessään ole toimija alueellisesti tai geopoliittisesti. Se on täydellisesti kiinan taskussa ja strategisesti tärkeämpi kiinalle, kuin edes itselleen (vähän paradoksaalinen lausuma, mutta toivottavasti osaan selventää). Kun aiemmin kirjoitin, että pk on strateginen piste, se oli totta, mutta se on myös ajautunut asemaan, jossa siitä on tullut peukalo murtuneeseen patoon. Kukaan ei voi sitä oikeastaan turvallisesti toisin asemoida, ei myöskään aiemmin kiina, joka on se henkilö, jonka peukalo on siinä murtumakohdassa. Nyt, kiitos trumpin ja esikuntansa sokeuden, kiina näkee mahdollisuutensa muuttaa tuota status quota. Se pyrkimyksenä ei suinkaan ole poistaa pelistä kimejä tai ydinaseita, ainoastaan hallita niitä ja niiden avulla toteuttaa geopoliittinen liikku, jolla alueen voimatasapaino nytkähtäisi kokonaan kiinan hallintaan. Venäjälle asia on samantekevä, kunhan sen lähialueille ei kohdistu mikään uhka ja intia, jolla olisi myös painoarvoa on koko ajan katsonut päinvastaiseen suuntaan, jossa se kokee oman strategisen painopisteensä ja uhkansa olevan.
Tässä piilee se jenkkien paradoksi, syödä ja säästää kakku. Trump tuntuu kuvittelevan, että isolaatiopolitiikasta huolimatta se voisi säilyttää status quonsa kiinanmeren alueella, mikä on toimimaton ajatus todellisuudessa. Jos kiinan strategista ajattelua seuraa, se suorastaan hyväksikäyttää pk:ta tekemään diilejä diilimiehen avulla, jotta diilimies vetää oppinsa mukaisesti painopistettään tyynelle merelle. Diilimies neuvottelee kuvitelmissaan siis pk:n kanssa, mutta naruista vetelee koko ajan kiina kohti omia tavoitteitaan. En suinkaan epäilisi, että onnistuessaan Taiwan olisi entinen nimi hyvin nopeasti, eikä usa jälkikäteen kykene nyrkinheiluttelua kummempaan. Alueen voimatasapainon nyrjähdettyä on ongelmissa ja tavallaan saarrettuna niin Japani, kuin koko korean niemimaan alue valtioineen.
Huolia typerän ja osaamattoman poliittisen ja diplomaattisen toiminnan seurauksista koko alueella riittää. Toisaalta, joillain voi olla kuvitelma, että usan häivyttyä hommat toimisi paremmin kiinan ollessa hallitseva voima, mutta useampi varmaan näkee kauhukuvia, mihin kiinan hegemonia oikein johtaisikaan.
Kiina ei siis ole huolissaan pk:n ja usan lähentymisestä, vaan se on heidän strateginen tavoitteensa, jolla sitoa usa rammaksi ankaksi alueen voimatasapainossa. Se ainoa huoli on, että riittääkö diilimiehen tyhmyys nielaisemaan jokaisen koukun joka heitetään. Kun ajattelee mikä oli geopoliittinen pelilauta kun korean sota alkoi, ymmärtää helposti, ettei sen geopoliittinen asetelma ole muuttunut miksikään niistä ajoista. Tähän asti vain juurisyyt on lakaistu maton alle ja luotu balanssi, jossa on mahdollista pysytellä.
Se tietysti voi olla kiinalle huoli, että diilimiehen tyhmyys ylittää kaikki etukäteisarviot. Sehän nimenomaisesti toi esiin ainakin sen ruutitynnyrin massiivisuuden, jolla alue istuu. Tähän asti kimien uhoilu on toiminut mainiona poliittisena nukketeatterina ja kaikki oikeat voimakeskittymät ovat tienneet olla provosoitumatta kimien mekastuksesta, vaan kiinassakin voi tosiaan olla huoli, jos tämä tv - asiantuntija tyhmyyksissään lähtee otatukselle, siinä on vielä vähemmän voittajia, kuin kauppasodassa. Kuitenkin, kiina laskee, ettei näin avointa paikkaa voi olla vain käyttämättä ja pyrkii ohjaamaan sen haluamaansa lopputulemaan. itseasiassa laajemmin, veitikka putinilla on sama huoli, vastassa on tomppeli jota voi vedellä kölin ali mennen tullen ja syödessä, mutta onko se niin tyhmä, ettei kykene edes osaansa kunnolla täyttämään.
Näin surulliseen jamaan on usan geopoliittinen status saatu asemoitua, ilman että yhdenkään vastapoolin olisi tarvinnut siitä mitään maksaa. Pessimisti minussa sanoo, ettei tämä vaan voi päättyä kuin katastrofiin ja optimisti, että tuurilla ne laivatkin seilaa, kunnes uppoaa.