Luulisi, että Trump alkaisi itsekin pian väsymään tähän kaikkeen. Muutaman vuoden päästä 80 vuotta alkaa olemaan todella lähellä, tuolla ruokavaliolla ja painolla pitäisi jossain vaiheessa tulla seinä vastaan. Ei sitä tiedä, vaikka ukko olisi jo vanhuudenhöperö. Joe Biden on fyysisesti paljon paremmassa kunnossa ja vaikka välillä mokailee lausuntojen suhteen, hän kuitenkin tajuaa, miten politiikassa toimitaan sekä kuuntelee avustajia toisin kuin Trump. Biden on varmaan kokenein USA:n presidentti koskaan.
USA:n politiikassa eletään vaihetta, jota kukaan ei olisi voinut ennakoida. Miten on ymmärrettävissä tilanne, jossa ainoa vakavat kandidaatit seuraavaksi presidentiksi ovat istuva (kaatuva) presidentti ja DJT. Tämä arvoitus korostuu elettäessä kiihkeää, nopeatempoista someaikaa, jossa kuuluisuus voidaan laskea minuuteissa tai päivissä. Politiikassakin kasvot saattavat vaihtua nopeasti. Ennen somea asetelma olisi voinut olla ymmärrettävämpi, puhumattakaan ajasta ennen sähköisiä joukkotiedotusvälineitä. Kun tunnetaan vain yksi poliitikko, häntä äänestetään, vaikkei hänestä juuri mitään tiedetä, ikä mukaanlukien.
Voimme tarjota selitykseksi somea pitkäkestoisempaa kuuluisuutta. Trump on ollut vieraana amerikkalaisten olohuoneissa inhimillisesti katsoen liian pitkään ja Biden on tunnettu ainakin uutisklipeistä. Yhteiskunta ei näyttäisi tukevan tällaista, markkinat tuovat esiin uusia ideoita ja tuotteita, mutta presidenttiehdokkaat pysyvät samana. Toisaalta, on olemassa jopa satavuotisia brändejä, jotka pysyvät ihmisten mielissä ja kykenevät säilyttämään asemansa kilpailussa.
Mutta tämäkään selitys ei päde, koska Obama. Mies, jonka sukunimikin assosioitui Amerikan suurimpiin arkkivihollisiin, Osamaan. Hän nousi lähes tyhjästä kuuluisuuteen, ehdokkaaksi ja presidentiksi. Takana olivat varmasti nokkelat aivot, jotka mahdollistivat Obaman brändäyksen nuoremmille sukupolville. Yes, we can. Etusijalla oli muutos, jota ei tapahtunut. Nykyiset ehdokkaat ovat kiusallisia brändejä, joiden soisi jo menevän eläkkeelle. Biden olisikin halunnut, mutta DJT pitää politiikkaa panttivankinaan. Ainutlaatuista on sekin, ettei rebuilla ole vieläkään kukaan ilmoittautunut presidentinvaaleihin. Tunnettuuden hakeminen olisi pitänyt aloittaa jo eilen.
Trump voitaisiin ohittaa oikealta tai vasemmalta. Oikealta menisi ohi joku arvokonservatiivi, sillä Trump ei sitä todellakaan ole, hän on joutunut näyttelemään sellaista pitkän aikaa. Vain laki & järjestys ovat Trumpillakin varsin perinteisiä rebuarvoja. Mutta olisiko aika yhdistää kansakunta? Silloin pitäisi etsiä joku sillanrakentaja, joka yrittäisi kuroa kiinni valtavaa kuilua puolueiden välillä. Radikaalikin ratkaisu voisi olla vaikkapa julkkis, jolla on kuitenkin riittävästi potentiaalia esiintyä debateissa (DJT veti riman aika alas). Demokraateilla on samantyyppinen ongelma. Biden ei ole järkivalinta, mutta jos julkisuus on pääomaa ja sitä ei muilla maanlaajuisesti ole, pitäisikö jatkaa papalla.
Tässähän alkaa menettää uskonsa somen merkitykseen, jos ei muutosta tapahdu pian asetelmaan. Tehokas kampanja tuntemattoman nostamiseksi ehdokkaaksi pitäisi olla mahdollista. On vain keksittävä erilaisuus, joka iskisi kansaan, mutta joka ei olisi liian erilaista. Obama oli valtaväestöä monessa mielessä, vaikka yksi omaisuus olikin erilainen kuin aikaisemmilla. Rebuille ei erilaisuus samalla tavoin iske, paitsi että Trump kykeni tuomaan politiikkaan mukaan sellaiset, jotka eivät normaalisti vaaleista piittaa. Oikealla oli siis potentiaalia olemassa, sen huomasivat Trump ja hänen kampanjansa.
Vasemmalla saattaisi myös olla potentiaalia, ainakin nuorison keskuudessa. Buttigieg saattaisi tästä syystä olla myös erilainen samanlainen ehdokas. Naisehdokkaista ei taida olla nyt lasikattoja särkemään, siksi etäiseksi Kamala on kansalle jäänyt. Kaksi toiseutta saattaisi olla liikaa amerikkalaisillekin. Demokraattien ajatus kulkee varmasti samoja latuja kuin meidän, joilla ei visioita ole, vain faktoja. Rebut näkevät vain oikealla olevan äänisaaliin, eivät keskustassa olevaa. Tarvittaisiin joku visionääri, joka näkisi faktat eri tavalla, näkisi mahdollisuuden siinä, missä muut näkevät vain uhkan. Tosin pimeä uhka on niin järkyttävän suuri, Trump II, että se kutistaa nerokkaimmankin visionäärin ajatuksia pieniksi.
Jos Trump saataisiin oikeusteitse kammettua sivuun tai jos rebujen mainstream viimein alkaa arvostaa demokratiaa, silloin asetelmat voivat muuttua hyvin nopeasti. Kuin taikaiskusta papat ovat sivussa ja politiikassa alkaa uusi aika (ei kuitenkaan liioitella asiaa aatteellisesti). Sitä odotellessa voimme vain päivitellä tilannetta, jossa toinen ei sano mitään uutta ja toinen ei osaa sanoa mitään uutta. Amerikkalaiset äänestävät ihmisiä, joilla ei ymmärrettävästi ole enää kovin paljoa nuorille annettavaa.