Ydinvoimasta ja ympäristöstä- talouden näkökulmasta
Ydinvoimaa tulee lisää - halusimme tai emme. Se on ollut aivan varma asia siitä asti, kun SAK ja teollisuus yhteistyössä aloittivat lobbaamisen ja propagandasodan asian puolesta. Yhtenä iljettävänä esimerkkinään Sinikka Mönkäreen ääripopulistiset kannanotot. Hän mm. otti lapsiperheet lyömäaseeksi ydinvoiman puolesta. "Ilman ydinvoimaa peruspalveluita joudutaan mahdollisesti supistamaan ..."
Energian säästö on oikeastaan ainoa täysin kestävän kehityksen mukainen vaihtoehto. Populisti tokaisee tähän, että "joo, sammutetaan mökeistä valot ja palataan 1800 -luvulle."
Tästähän ei ole kyse, vaan teollisuudelle järkevistä säästötoimenpiteistä. Energiansäästöön on olemassaolevia mutta harvoin käytettyjä teknologisia ratkaisuja. Esimerkiksi taajuusmuuttajilla, jotka säätelevät teollisuuden sähkömoottoreiden pyörimisnopeutta, voidaan niiden aiheuttama kulutus jopa puolittaa. Pelkästään tämä toimenpide säästäisi ydinvoimalan tuotannon verran, jos muuttajia käytettäisiin järkevissä kohteissa. Tosin sekään ei korvaisi oletusarvona olevaa lisäsähkön tarvetta. (Tämäkin oletusarvo voidaan kyseenalaistaa..)
Taajuusmuuttajat ovat vain yksi esimerkki, ympäristöteknologia ja ihan yksinkertaiset energiataloudelliset ratkaisut antavat mahdollisuuksia paljon suurempiinkin säästöihin.
Miksi energiataloudellisuutta ei teollisuuden piirissä sitten oteta vakavasti. Ei vaikka mahdollisuuksia olisi oikeilla ratkaisuilla saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä ja jopa luoda kilpailuetua? :
1 - sähkö on edullista ja sitä on riittävästi saatavilla, varsinkin uuden ydinvoimalan myötä. Ei nähdä tarpeelliseksi panostaa energiansäästöön. Prioriteeteissa varsinaiseen ydinliiketoimintaan suoraan liittyvät asiat on paljon korkeammalla. Johdon aika on kortilla, eivätkä he näe tarpeelliseksi panostaa aikaa ja rahaa asiaan jonka he olettavat jo olevan kunnossa.
2 - lyhytnäköinen ajattelu- vaikka yksinkertaisin laskelmin voitaisiin osoittaa energiansäästön kannattavuus, niin lyhyellä aikavälillä teollisuusyritys joutuisi investoimaan teknologiaan ja tutkimuksiin, joilla selvitetään soveltuvat säästökohteet.
Yritystoiminta on hektistä tänä päivänä, ajatellaan kvartaaleittain. Neljä kvartaalia eli yksi vuosi on jo pitkä aika - yritysjohto joutuu neljä kertaa selittämään viivan alta löytyvää lukua.
Tuloksen täytyy parantua ennenkaikkea lyhyellä aikavälillä, muuten markkinat (omistajat) reagoivat. Kauaskantoiset investoinnit sopivat huonosti tähän ajatusmaailmaan. Tämä ei koske ainoastaan ns. ympäristöinvestointeja, vaan muitakin kohteita. Siitä huolimatta, että investoinnin järkevyys on johdon tiedostama, sen täytyy tuottaa nopeasti. Muuten vedetään henkselit yli tai siirretään odottamaan parempia aikoja.
Paljon helpompi säästöratkaisu on se, että vähennetään firman headcountia. Olen konsulttina (anteeksi kirosana) joutunut tilanteeseen, jossa johdolle esiteltävinä vaihtoehtoina olivat uuden järjestelmän ja uuden henkilön hankkiminen tai toiminnon ulkoistaminen.
Ensin mainittu ratkaisu olisi tuottanut kolmessa vuodessa kuusinkertaiset säästöt verrattuna ulkoistamiseen, joka olisi merkinnyt henkilöstön vähentämistä kahdella. Nimenomaan pääluvun vähentäminen kiinnosti piuhoja enemmän, kyse ei kuitenkaan ollut kuin joistakin miljoonista säästöjen osalta.
Tästä ja monista muista sattumuksista johtuen suhtaudun epäilyksellä, kun teollisuuden työnantajat väittävät olevansa huolissan työllisyydestä, kuten tässä ydinvoima-asiassa. En sano että yritysjohtajat olisivat huonoja ihmisiä huolehtiessaan pääasiassa tuloksesta. He tekevät työtään, talouden mekanismien pakottamina ja paineen alla. Siinä sivussa he myös turvaavat työpaikkoja, tosin valikoivasti.
Väitän että ympäristönsuojelun, kuten energiansäästön, mahdollisuuksista kilpailukyvyn parantajina yritysjohdolla on hyvin huonosti faktista tietoa. Ympäristönsuojelu on nähdään pääasiassa imagotekijänä - ympäristösertifikaatit pitää olla ja niin poispäin, mutta sen pidemmälle harvoin päästään. Homma on silloin kunnossa.
Esimerkiksi talousguru Michael.E.Porter osoitti lukuisin esimerkein, miten ympäristösäädökset ovat parantaneet yritysten kilpailukykyä. Toimintoja joudutaan tehostamaan, kun kustannukset nousevat ympäristömaksujen ym. myötä. Tämä pätee myös ydinvoimalaratkaisuun. Jos ydinvoimaa ei rakennettaisi lisää, yritykset joutuisivat toden teolla etsimään keinoja säästää energiaa. Eivät ne sitä muuten tee, kuin hyvin harvoin poikkeuksin. (Porterkin siis paljastui viherpipertäjäksi ja puunhalaajaksi, mihinkään ei voi luottaa)
Tämä taas toimisi ponnahduslautana ympäristöteknologiaa kehittäville suomalaisyrityksille. Näille voisin ennustella suurta tulevaisuutta, esimerkiksi Aasian markkinoilla on varmasti tilausta ympäristöteknologialle yhä suuremmassa määrin. Kiinassakin on havahduttu asian tärkeyteen, kun puut ovat suunnilleen loppu, ilma ja vesistöt pilalla. Mutta Kiinaankaan ei noin vain mennä tekemään Hjallismaisesti hyvää bisnestä. Kasvu täytyy pääsääntöisesti aloittaa kotimaasta. Ydinvoimalaratkaisu on eräs kynnyskysymys ympäristömarkkinoiden kehittymiselle ja sitä kautta myös alan työllisyydelle.
Olen vakuuttunut, että kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut voivat olla hyväksi myös taloudelle. Ydinvoiman kohdalla olen varma siitä. Silti joka helvetin kerta, kun ympäristölainsäädäntöä kiristetään, tehdään kansainvälisiä ympäristösopimuksia (esim. Kioto) reaktio on sama. Teollisuus älähtää: "kilpailukykymme on vaarassa, työpaikat menevät" Seuratkaa vaikka uutisointia, on huvittavaa, miten sama kaava aina toistuu. Pahimmillaan tulee vielä joku mönkäre äänitorveksi ja ottaa lapsiperheiden tulevaisuuden esille. Kenellähän ne tunnepitoiset perustelut olivatkaan?
80 -luvulla, kun ympäristöpykäliä ruuvattiin lainsäädäntöön, metsäteollisuus hyökkäsi em. argumentein. Katsokaa metsäyhtiöiden tulosta, ovatko ne hävinneet kartalta, ovatko ne edelleen merkittäviä työllistäjiä? Jotenkin tuo propaganda ei enää uppoa meikäläiseen.
Kyse on vain siitä, että teollisuus ei halua ympäristökustannuksia kontolleen, vaan viimeiseen asti haraa vastaan. Sen sijaan että yrittäisivät kääntää kustannukset voitoksi ja kilpailueduksi. Ympäristönsuojelu on järkevää toimintaa, resurssien mukaisesti elämistä. Julkinen keskustelu ja tavallinen kaduntallaaja kääntää toistuvasti asian risupartaradikaalien hörhöilyksi - Tauno Tavallisen huomaamatta, ketkä mielipiteitä taitavasti ohjailevat.
Tulipas pitkä, jaksoin lukea vain vähän alusta . Täytyy hyödyntää muissakin tiedotusvälineissä. Harvard Business Review ja tekniikan akateemisten T-lehti ovat olleet lähteinäni.