Olen ydinvoiman vastustaja. Siitä huolimatta tervehdin ilolla (jopa suurella) myönteisiä päätöksiä kahdesta uudesta luvasta. Tämä siksi, että paskoista vaihtoehdoista se toinen vaihtoehto olisi ollut vielä paljon paskempi.
Laitetaanpas vähän ranskiksilla omia mielipiteitä asiasta:
- Energiariippuvuus nousevasta suurvallasta, demokratiapoliittisesti erittäin epävakaasta Venäjästä on äärimmäisen huono vaihtoehto. Johan se on nähty, että Venäjä sai jo kertaalleen yhdellä hanan vääntämisellä koko itäisen Keski-Euroopan tärisemään kylmästä. Ydinvoimaa siis, please.
- Parempi rakentaa lisää omia myllyjä, kun tuoda sähköä Sosnovyi Borista ja muista neuvostoreaktoreista.
- Tietyillä aluepoliittisilla ratkaisuilla Suomi tekohengittää omaa savupiippusektoriaan. Varsinkin Fennovoiman ydinvoimalalupaan liittyy myös aimo annos juuri sitä jatkoajassakin niin kritisoitua aluepolitiikkaa. Keskustalaisen aluepolitiikan seurauksena Suomen elinkeinorakenne on kehityksessä monta askelta muuta Länsi-Eurooppaa perässä. Kuitenkin, kun elinkeinorakenteemme on mitä on, on ydinvoimaa rakennettava: jos energiaintensiivinen teollisuus ei saa energiaa kohtuuhintaan, seuraa joukkopaon kiihtyminen alhaisten tuotantokustannusten maihin ja sen seurauksena työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia (joita maassa on liikaa jo nyt). Ydinvoimaa siis, please.
- Ydinjätteen väli- ja loppusijoitus on oikeasti ongelma. Posivan kotisivuilta löytyvät raportit eivät minua suoraan sanottuna vakuuta. Arvaamattomat luonnonilmiöt voivat hyvinkin vaikuttaa turvallisuuteen - eivät ehkä meidän aikanamme, mutta jossakin vaiheessa.
- Entäpä terrorismi? Valtio arvelee terrorismin olevan suurin yksittäinen valtiolliseen turvallisuuteen kohdistuva uhka. Kuinka houkuttelevia kohteita ovat ydinjätteen väli- ja loppusijoituspaikat sekä voimalaitokset itse? Voisinpa jopa väittää, että helvetin houkuttelevia.
- Ydinvoiman lisärakentamisen on oltava pelkkä väliaikaisratkaisu jo siitäkin syystä, että uraania ei riitä kovin pitkäksi aikaa. Ydinvoiman renessanssin myötä polttoaine saattaa loppua hyvinkin pian. Kaikin puolin on selvää, että ydinvoiman lisärakentaminen Suomessa ja globaalisti ei saa vaikuttaa tulevaisuuden puhtaiden ja turvallisten energiamuotojen (mm. aurinkoenergia ja ydinfuusioenergia sekä myöskin tuulienergia) kehittämiseen. Valtion on pidettävä huoli, että muiden energiamuotojen kehittämiseen riittää porkkanaa ja myös keppiä.
Itseäni vituttaa todella paljon tämä "viherpiipertäjädissaus". Minusta on helvetin hyvä asia, että on olemassa parlamentaarista päätöksentekoa painostavia kansalaisjärjestöjä, "pressure groupeja" sekä myös parlamentaarisesti toimivia vihreitä puolueita. Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen on kaikinpuolin kannatettava asia - joka väittää toisin on joko puusilmä (ei näe nykyhetkeä pidemmälle) tai egoisti (tulevaisuus ei kiinosta).
Lisäksi kansalaisjärjestöjen ja muiden "pressure groupien" toiminta on osa toimivaa demokratiaa (sanan- ja mielipiteenvapaus) siinä missä parlamentaarinen päätöksenteko ja riipumaton mediakin. Suomalainen demokratia on hyvin vajavainen: kansalaisjärjestöjen toiminta on edelleen vähäistä ja median riippumattomuus todellakin niin ja näin. Positiiviseen suuntaan ollaan kuitenkin menossa.
On hyvä, että painetta "uusien" energiamuotojen kehittämiseen riittää. Vain uusia tuotantomuotoja kehittämällä ja teollisuuden ja kotitalouksien energiaintensiivisyyttä vähentämällä meillä on joskus mahdollisuus heittää huonot energiantuotantomuodot, kuten ydinvoima ja fossiiliset tuotantomuodot romukoppaan.
Aika ei kuitenkaan ole vielä kypsä. Nyt tarvitaan ydinvoimaa.
Laitetaanpas vähän ranskiksilla omia mielipiteitä asiasta:
- Energiariippuvuus nousevasta suurvallasta, demokratiapoliittisesti erittäin epävakaasta Venäjästä on äärimmäisen huono vaihtoehto. Johan se on nähty, että Venäjä sai jo kertaalleen yhdellä hanan vääntämisellä koko itäisen Keski-Euroopan tärisemään kylmästä. Ydinvoimaa siis, please.
- Parempi rakentaa lisää omia myllyjä, kun tuoda sähköä Sosnovyi Borista ja muista neuvostoreaktoreista.
- Tietyillä aluepoliittisilla ratkaisuilla Suomi tekohengittää omaa savupiippusektoriaan. Varsinkin Fennovoiman ydinvoimalalupaan liittyy myös aimo annos juuri sitä jatkoajassakin niin kritisoitua aluepolitiikkaa. Keskustalaisen aluepolitiikan seurauksena Suomen elinkeinorakenne on kehityksessä monta askelta muuta Länsi-Eurooppaa perässä. Kuitenkin, kun elinkeinorakenteemme on mitä on, on ydinvoimaa rakennettava: jos energiaintensiivinen teollisuus ei saa energiaa kohtuuhintaan, seuraa joukkopaon kiihtyminen alhaisten tuotantokustannusten maihin ja sen seurauksena työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia (joita maassa on liikaa jo nyt). Ydinvoimaa siis, please.
- Ydinjätteen väli- ja loppusijoitus on oikeasti ongelma. Posivan kotisivuilta löytyvät raportit eivät minua suoraan sanottuna vakuuta. Arvaamattomat luonnonilmiöt voivat hyvinkin vaikuttaa turvallisuuteen - eivät ehkä meidän aikanamme, mutta jossakin vaiheessa.
- Entäpä terrorismi? Valtio arvelee terrorismin olevan suurin yksittäinen valtiolliseen turvallisuuteen kohdistuva uhka. Kuinka houkuttelevia kohteita ovat ydinjätteen väli- ja loppusijoituspaikat sekä voimalaitokset itse? Voisinpa jopa väittää, että helvetin houkuttelevia.
- Ydinvoiman lisärakentamisen on oltava pelkkä väliaikaisratkaisu jo siitäkin syystä, että uraania ei riitä kovin pitkäksi aikaa. Ydinvoiman renessanssin myötä polttoaine saattaa loppua hyvinkin pian. Kaikin puolin on selvää, että ydinvoiman lisärakentaminen Suomessa ja globaalisti ei saa vaikuttaa tulevaisuuden puhtaiden ja turvallisten energiamuotojen (mm. aurinkoenergia ja ydinfuusioenergia sekä myöskin tuulienergia) kehittämiseen. Valtion on pidettävä huoli, että muiden energiamuotojen kehittämiseen riittää porkkanaa ja myös keppiä.
Itseäni vituttaa todella paljon tämä "viherpiipertäjädissaus". Minusta on helvetin hyvä asia, että on olemassa parlamentaarista päätöksentekoa painostavia kansalaisjärjestöjä, "pressure groupeja" sekä myös parlamentaarisesti toimivia vihreitä puolueita. Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen on kaikinpuolin kannatettava asia - joka väittää toisin on joko puusilmä (ei näe nykyhetkeä pidemmälle) tai egoisti (tulevaisuus ei kiinosta).
Lisäksi kansalaisjärjestöjen ja muiden "pressure groupien" toiminta on osa toimivaa demokratiaa (sanan- ja mielipiteenvapaus) siinä missä parlamentaarinen päätöksenteko ja riipumaton mediakin. Suomalainen demokratia on hyvin vajavainen: kansalaisjärjestöjen toiminta on edelleen vähäistä ja median riippumattomuus todellakin niin ja näin. Positiiviseen suuntaan ollaan kuitenkin menossa.
On hyvä, että painetta "uusien" energiamuotojen kehittämiseen riittää. Vain uusia tuotantomuotoja kehittämällä ja teollisuuden ja kotitalouksien energiaintensiivisyyttä vähentämällä meillä on joskus mahdollisuus heittää huonot energiantuotantomuodot, kuten ydinvoima ja fossiiliset tuotantomuodot romukoppaan.
Aika ei kuitenkaan ole vielä kypsä. Nyt tarvitaan ydinvoimaa.