Tämä on googellettava välittömästi. Tänks vinkistä!
voi prkl kun
@pettter tämän näkee, niin sanoo että nynnyt!
Eipä kestä.
Googlen/YouTuben kautta on ainakin jokunen täysversiokin eri puolelta maailmaa.
Esitystä Suomessa tehnyt tekijäryhmä
Saaristo-ooppera on esittänyt Atlantiksen Keisaria viimeksi Oulussa tämän vuoden keväällä ja viime vuonna siis Turussa, ja ooppera on edelleen heidän tuotantosivuillaan, joten kenties se kuullaan vielä myöhemminkin muualla.
Sen verran mitä noita YouTubesta löytyneitä versioita olen vilkuillut, niin arvostan kotimaisen version lavastusta ja puvustusta enemmän. Saaristo-oopperan versiossa on modernimpi tulkinta, eli Kuolema näyttää olevan vanhan sotilaan univormussa ja pitkässä takissa ja Atlantiksen Keisari myös sotilaan simppelissä sarkapuvussa, mikä toimii paremmin kuin dramaattisemmat kilkkeet ja puvustuseksotiikka.
Atlantiksen Keisari on oopperaksi lyhyt eli vain reilun tunnin mittainen, nelinäytöksinen teos. Toimii ytimekkäästi, mutta vaikea sanoa olisi teoksesta tullut pidempi elleivät natsit olisivat teloittaneet säveltäjää. Ihme, että keskitysleirillä ylipäätään syntyi sävellys, vaikka Theresienstadtissa näennäisesti olikin "paremmat" olot kuin muissa keskitysleireissä (ja ne paremmat olotkin päättyivät kun valtaosa leirin asukeista kuitenkin rahdattiin kaasutettavaksi Auschwitziin ja muualle).
Turussa Kuolemaa esitti basso
Nicholas Söderlund (linkki Oopperatalon esittelysivuun), joka oli vakuuttava myös Åbo Svenska Teaternin Taikahuilussa Sarastrona ja joka on sivumennen myös keväällä Parsifalissa josta mainitsit.
Söderlundiin liittyy sellainen henkilökohtainen kytkös, että olen joskus taaperona ollut hänen luonaan/kanssaan leikkimässä. Hänen perheensä asui samalla asuinalueella kuin meidänkin perheemme ja äitini tunsi aikoinaan hänen äitinsä, joten päädyimme joskus satunnaisesti kyläilyreissulle. Minulla ei ole asiasta oikeastaan mitään muistikuvaa, tuskin on Söderlundillakaan. Äitini kuitenkin joskus takavuosina lykkäsi käteen lehtileikkeen Söderlundista jossain esityksessä ja kyseli, että kai tunnistan "Niken". Syystä tai toisesta en yhdistänyt olemattomia lapsuusmuistojani 4-vuotiaasta pojasta kuvassa olleeseen pitkälti yli kolmekymppiseen isokokoiseen äijään sonnustauneena oopperatamineisiin. Mutta kaipa tämä lapsuuden kontakti sitten tekee minusta melkein julkkiksen.