Tätä mä oon miettinyt joskus myös. Että antaisko tänne kirjoittamisen olla kokonaan. Toisaalta, eipä ole isompaa syytä ollu siihen. Mä oon nyt pienessä humalassa mutta mulla on hieno nainen vierellä ja töissäkin käyn. Jos nuo kaksi asiaa on kunnossa niin jokseenkin on elämä kunnossa, kai.
Ehkä, varmaan joo. Paremmin minulla on asiat elämässäni, kun tänne kirjoittelun aloitin tai tuolloin kirjoitusurani alkuvaiheilla joskus vuonna 2014. Internetti on vaan monelta osin aikamoinen ajankäytöllinen musta aukko, jonne niitä tunteja valuu aivan käsittämätön määrä ilman kummoistakaan vastinetta melkeen joka päivä. Toki Jatkoaika ei ole tässä suhteessa läheskään ainoa sivusto. Mä olin joskus viime vuonna parisen viikkoa käytännössä ilman konetta tai älypuhelinta (reilusti alle tunti käyttöä päivässä) ja tuntui, että jos sitä jatkaisin vaikka viisi vuotta, olisin varmaan joku viittä kieltä puhuva, neljää instrumenttia soittava ja viikoittaisia maratoneja juokseva miljonääri. Niin paljon aikaa tuntui olevan käytössä kaiken pienen ja suuren tekemiseen.
Ajattelin myös joskus aloittaa blogin kirjoittamisen ja mahdollisesti harjoitella tietokirjallisuuden kirjoittamista, mutta se on jäänyt enemmänkin harmaaksi tulevaisuuden fantasiaksi. Ehkä sitä internetin vähentämisellä saisi kaivettua vaikka tunnin päivässä tuon tekemiseen.
Onneksi ei ollut penskana tai edes vielä lukioiässä näin suurta mahdollisuutta internetin ja älypuhelinten jatkuvaan käyttöön. Koulu ja tulevaisuuden suunnittelu olisi varmaan mennyt teini-ikäisenä ja parikymppisenä vieläkin enemmään vituilleen kuin nyt.
Lisättäköön vielä, että ainakin minun kohdallani vähentynyt ruutuaika näkyy muutenkin yleisessä vireystasossa ja unen laadussa. Jos netin käyttö päivässä ylittää sanotaanko muutaman tunnin, aivot alkavat usein olevan jo vähän muussina kaikesta informaatiotulvasta. Saattaa tosin osittain johtua lisääntyneestä ulkoilusta, liikunnasta ja sosiaalisesta kontaktista.
