Kiinnostuneille tiedoksi, huomenna on myös puhelu. Musta Nuoli, kuitenkin luet tämän. Tiedän, että tulit pälyilemään, kun tämä ketju pomppasi pinnalle - me molemmat niin tykkäämme tästä ketjusta. Luetko sarjakuvia paraikaa?
Puhelut kiinnostavat aina, tai ei niiden tarkka sisältö vaan yleisluontoisempi edistys puhelinviestinnässä Turun ja Lahden välillä. Jatkoaika odottaa raakadataa! (Ja toivoo, ettei missään vaiheessa tulevaisuutta tarvitse puhelun kohteen edesottamuksia ruotia Naisasiat-ketjun synkissä syövereissä, joista ei ole poispääsyä.)
En itse asiassa tullut pälyilemään kun tuota viestiä kirjoitit, vaan olin nukkumassa voidakseni herätä valvomaan Oscar-gaalan pariin, jota sitten tapitinkin alusta loppuun kuten minulla tapana on. Hieno gaala, hieno traditio - ja vuosi vuodelta raskaampaa herätä kolmelta yöllä, valvoa ja mennä seitsemän aikaan pariksi tunniksi nukkumaan ennen työvuoroa.
Gaalan katselu kyllä maksoi itsensä takaisin viimeistään siinä vaiheessa kun Bill Murray poikkesi käsikirjoitetusta ehdokasesittelyjen juontamisesta ja heitti ehdokaslistan loppuun "unohdimme erään eli Harold Ramisin", jonka jälkeen Murray luetteli Ramisin parhaita elokuvia. Murray oli hyvin surullisen näköinen ja näytti vanhentuneen silmissä, ja tunnekuohussaan mies muisti kuluvan vuodenkin väärin ja puhui vuoden 2013 Oscareista.
Kuten kaikki maailman asiat, myös tämän herkän, äkillisesti tulleen hetken
voi katsoa YouTubesta. Linkki vie tosin NY Postin uutissivulle, jossa on upotettuna Murrayn juonto.
Koville otti Murraylle pitkäaikaisen ystävän ja kollegan poismeno, varsinkin kun kaksikolla on vuosien varrella ollut kaikenlaista turhaa välirikkoa ja riitaa. Kyllä tuollaiset riidat menettävät äkkiä merkityksensä kun toinen kuoleekin äkisti. Sen jälkeen voi vain surra sekä kaverin menetystä että sitä, että liian paljon aikaa elämästä meni riitelyyn todennäköisesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista.
Tarinan opetus lienee se, että jos on riitoja tullut pitkäaikaisen ystävän/kollegan/läheisen/omaisen kanssa, niin ne kannattaa ehkä sopia ennen toisen kuolemaa, ellei kyse ole täysin peruuttamattomista (risti)riidoista. Taiteelliset erimielisyydet eivät sellaisia ole, eivätkä ne saisi pyyhkiä pois vuosien ja vuosikymmenien yhteistä taivalta.
Koskettava hetki kaikin puolin. Mutta gaala vaati veronsa, en ole pariin yöhön jaksanut tähänkään ketjuun asti valvoa.
Sarjakuvapuolella olen keskittynyt Grant Morrisonin varhaistöihin 1980-luvun loppupuolelta, erityisesti Animal Maniin ja Doom Patroliin. Myös 1990-luvulla tullut esoteerisen hämärä ja metatasolla liikkuva Flex Mentallo -tarina oli kiinnostava.
