Meinasin jo kaivaa esiin jonkin ikivanhan uni- tai nukkumisketjun, mutta kirjoitanpa tähän yöketjuun.
Aikaisemmin mun unirytmi vaihteli tosi paljon, ja monesti menin nukkumaan vasta aamuyöllä. Silloin mua ei oikeastaan ollenkaan nukuttanut iltaisin, tai siis mun unirytmillä "öisin". Herätessä sitten mä olin ihan pihalla ensimmäiset 3-4 tuntia. Yöaika oli silloin mulle kaikkein luovinta aikaa, ja usein jätin kouluhommat yöhön, jolloin pystyin rauhassa niihin keskittymään.
Viime aikoina, noin kuukauden ajan, mun unirytmi on ollut suht koht tasainen. Oon mennyt nukkumaan yöllä noin kolmen tai neljän aikoihin, ja heräillyt siinä yhden maissa. Vaikkakin tää unirytmi on myöhäinen ja hassu, niin kuitenkin olin jo pitkään toivonut että unirytmi tasaantuisi. No nyt sitten se toive on käynyt toteen, mutta on tässä huonotkin puolet. Nykyään mua väsyttää iltaisin tosi paljon, ja jo pari kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa mua alkaa väsyttämään. Aamuisin taas mä olen suht koht pirteä. Mutta eihän aamuisin ole mitään tekemistä. Ehkä se ajatus tulee vanhasta tottumuksesta. Mä kun en ole tottunut tekemään aamuisin mitään.
Nyt kaipaa takaisin siihen vanhaan "sekavaan" unirytmiin, siis että illalla/yöllä ei väsytä. Se aika vuorokaudesta oli mulle ennen todella tärkeä, eikä sitä voi näköjään korvata. Ehkä se johtuu siitä että yöllä ympärillä on hiljaista, eikä ole mitään häiritseviä tekijöitä, tai en mä osaa sanoa. Jotenkin tuntuu etten mä enää tunne niin "luovaa" tunnetta kuin ennen, tai sitten se johtuu mun laiskasta luonteestani, kun en päivisin saa tehtyä jotain tiettyä hommaa. Tai en mä tiedä. Tää yö tekee poikkeuksen mun unirytmiin, kun mä näköjään kapinoin itseäni ja unirytmiäni vastaan.