Aurinkoa odotellessa
Jeps, terveisiä yöketjuun. Olin kuppilassa mutta totesin että taitaa olla parempi että lähden kotiin roikkumaan. Nyt istuskelen parvekkeella ja katselen maailmaa, kaljaa on kaapissa ja lasissa Vana Tallinnaa... kiskalta hakemia tupakkejakin on vielä jäljellä. Lokit kirkuvat täällä Raumanmerellä ja tunnelma on leppoisa, ajattelin odotella kunnes auringon valo kajastaa naapuritalon seinästä tähän ja mennä sitten vasta nukkumaan, auringon kanssa niin sanotusti. Äsken soitti yksi Ässäkannattaja yllättäen Porin torilta, pitänee mennä sitä moikkaamaan viikolla. Enemmän mieltä kaivertaa entisen, kuinka sen nyt sanoisi, hyvinkin läheisen ihmisen ongelmat joista en tiedä mitään muuta kuin että niitä on. Ihminen jota haluaisin auttaa kaikin keinoin... joskus yritin jopa vihata unohtaakseni, mutta se ei onnistunut. Jälkeenpäin ajatellen hän opetti minulle juuri minusta itsestänikin aika monta asiaa joita en tiennyt olevan edes olemassakaan, aitoutta, tunnustaa olevansa juuri sellainen kuin on. Toisinaan se on minulle ongelma. Mutta eiköhän se tästä, kesäyönä ei nukuta!
Cheers!