Illalla oli lätkäjengin harkkamatsi. Kausi päättyi jo kolme viikkoa sitten, mutta nyt on mukavasti saatu noita höntsäpelejä järjestettyä. Sen jälkeen on syöty ja katsottu kaksi jaksoa Flint Townia Netflixistä. Nyt pitäisi vain hoitaa venyttelyt niin pääsisi nukkumaan.
Päivittäin pitää venytellä, tai se helposti jää pidemmäksi aikaa. Ennen esikuvani oli Jupe Laamanen ja hänen legendaarinen lausahduksensa "en venyttele koskaan" oli ohjenuorani. Alkusyksystä lätkäreenien jälkeen en enää pystynyt seisomaan, kun alaselkä meni niin pahasti jumiin. Varasin ajan urheiluhierojalle, joka neuvoi venyttelemään päivittäin lonkankoukistajia. Se todella auttoi. Sittemmin olen hierojalla käydessä huomannut, että koko kroppa on niin jumissa kuin mahdollista. Hieroja piti ihmeenä, että ylipäänsä voin luistella. Venyttelyrepertuaari on laajentunut ja sisältää nyt myös lihasten möyhentämistä fascia rollerilla. Koko setti vie sen melkein puoli tuntia. Kroppa on kyllä tuntunut paljon paremmalta.
Kellojen siirtely ahdistaa täälläkin, koska huomenna on ohjelmaa jo suht aikaisin. Menen salille ensimmäistä kertaa ikinä, jos ei intin pakollisia ja koulun liikuntatunteja lasketa. Personal trainerinkin olen palkannut, treeniohjelma ja ruokavalio on tehty. Syynä puhtaasti jääkiekko, haluan pystyä ensi kaudella puolustamaan itseäni paremmin ja pärjäämään paremmin kaksinkamppailuissa, kun väännän satakiloisia pakkeja vastaan. Olen tälläinen hentoinen taitohyökkääjä. Aina olen vihannut salia ja siellä käyntiä. Todella vaikea uskoa että tulen syttymään tuolle touhulle, pidän sitä lähinnä tylsänä. Urheilussa ovat aina kiehtoneet vauhdikkaat joukkuelajit. Nyt olen ajanut itseni pisteeseen josta en voi enää perääntyä, toivotaan että innostun kun tuloksia alkaa näkyä.