Onhan se nyt vihdoin aktivoiduttava tälläkin saralla, kun palstakuomat ovat viime öinä harjoittaneet niin vahvaa kontribuutiota.
Olen aivan liian medioitunut. Jatkuvasti vastailemassa kaverien WhatsApp-viesteihin, joihinkin Twitter-viesteihin ja niin edelleen. Oli jo inspiraatio kirjoittaa jonkinlainen viesti yöketjuun, mutta liian medioituneena ihmisenä en päässyt irti. En tiedä mikä miellyttämisen halu minua jatkuvasti vaivaa, mutta koko ajan pitää olla vastailemassa. Kun tulee hetken rauha, niin johan seuraava ihminen alkaa pommittaa viesteillä. Ihan kuin niillä olisi kipinävuorot ja olisi organisoitua toimintaa. Sabotoivat iltaani ja yötäni. Nyt vain laitoin puhelimen "kylmästi" sivuun ja vastaan sitten kun haluan. Toki toisessa päässä varmaan ihmetellään ja mennään nukkumaan, muttei jaksaisi ihan joutavuuksia puhelimella naputella. Raskasta puuhaa moinen.
Huomenna, eli tänään, suunnaksi Helsinki. Suuntaamme siis nimimerkin
@LostHorizon kanssa samaan kaupunkiin, mutta eri paikkoihin tosin. Minä menen kaverini kanssa katsomaan Suomi-Unkaria. Odotukset eivät ole suuret, mutta pääasia onkin viettää aikaa kaverin kanssa. Tovi siitä onkin, kun ollaan viimeksi tavattu.
Palsta on toden totta omanlaisensa perhe. LostHorizon ja
@Taccutucca vuoron perään taputtelevat toisiaan selkään, miespuolisen pakkiparin keskinäistä kemiaa. Mutta saavathan sitä miehet (pojat, ihan junnuja vielä, ainakin Taccutucca!) keskenään söpöillä. Tai ei tuo ihan siirapiksi ole mennyt. Enemmän sellaista
yo bro! -meininkiä. Yöketjun laadunvalvonnan ylitirehtöörinä tarkkailen myös söpöilyn kriteerien täyttämistä, eikä tuo ihan tuollaisenaan ehkä vielä siihen yllä. Yritys on kova, eikös LostHorizonilla olekin meneillään jokin Taccutuccan lanseeraama
developing program? Söpöyden abc seuraavaksi.
Söpöydestä puheen ollen latasin ensimmäisen kuvani Instagramiin viime yönä. Harjoittelen vielä tuon palvelun käyttöä, mutta enköhän minä huomenna Helsingistä keksi jonkin konstin ja laita jonkun puhelimen kameralla kuvaamani otoksen tällä hetkellä yhden kuvan vahvuiseen galleriaani.
Ei minun tuosta pitänyt edes puhua, vaan analysoida tuota Jatkoaika-perhettä. Taccutucca on siis se allekirjoittaneen yllättävä, kadonnut ja sittemmin löytynyt sukulainen. LostHorizon kertoi omistavansa samanlaisen maailmankatsomuksen, joten hän voi olla luotettava kaverini - kenties HIMYM-tyyliin uskollinen wingman. Virvelipoika, joka viettää parhaillaan jotain lyhyttä lomaa palstasta, saa kunnian olla räkänokkainen pikkuveljeni (kun kuitenkin nuorempi on).
@Virveliä kainaloon ja minä hiekkalaatikolla leikkiessämme olemme palstan äitihahmon, nimimerkin
@Leelian Lepotuoli valvovan katseen alla. Sinistä ämpäriä ei naapurin lapsille lainata. Isä on kadonnut johonkin, sillä jos meillä olisi palsta-isukki, niin tällöin koko touhu olisi jotenkin kontrolloitua, kun olisi möreämpi auktoriteetti kasvattamassa lapsistaan maskuliinisia mallikansalaisia. Luulen, että
@Captain Slow on liian nuori isäksi, joten hän toimittakoon naapurin mekaanikon virkaa - hänellä kun tietääkseni on bensaa suonissaan.
@SeQuins on se, jonka roolin tässä tapauksessa kaikki saavat kuvitella itse mielessään. :)
Epistolani johtopäätös on tämä: "
Kaikuva pönttö on myöskin luurien välissä." - Matti Kyllönen.