Hakulisen kynästä on toki suuri osa Yön isoista biiseistä, mutta hänen luonteellaan Yö ei olisi lähtenyt Satakuntaa kauemmaksi. Olli (eli Yö) ja Jussi tukivat toisiaan: Olli sai erinomaista materiaalia, Jussi löysi alustan tuotannolleen ja pystyi tutussa ympäristössä toteuttamaan itseään. Lindholmilta löytyi päälle sitten bisnesälyä ja kykyä kasata Yölle erinomaiset tiimit.
Lindholmista voidaan olla montaa mieltä, mutta hän piti paletin kasassa ja Hakulisen sävellettyä Rakkaus on lumivalkoisen osasi surutta heittää taiteelliset arvot romukoppaan. Iskelmärockille oli tilausta ja 80-luvun kovat nimet palasivat joukolla kansakunnan kaapin päälle.
Yhtään Jussin todella hienoa panosta vähättelemättä kyllä sanoisin Yötä korostuneesti Lindholmin projektiksi.
Mielestäni Lindholmista usein käytetty ilmaisu Yö-yhtyeen toimitusjohtaja on hyvä. Sitä työtä hän teki hyvin ja yhtyeelle oli sille tarve. Muuten ei olisi homma kantanut Hakulisen lähdettyä.
Miten itse asian näen, niin Lindholmin ja Yön musiikillisilla kyvyillä Yön valtakunnallinen breikkaus ei olisi koskaan tapahtunut. Toki turhaa pohdintaa, koska vaihtoehtoiseen todellisuuteen ei pääse kurkistamaan.