Yö

[Joukka]

Milloinkahan Hakulinen antaisi taas luvan kuunnella esim. Spotifyn kautta hänen tekemiä Yön biisejä, vai meinaako ikuisesti olla kassakaapin päällä?

Toivottavasti tämäkin asia saisi kuuntelijoita tyydyttävän ratkaisun ja biisit palaisivat kuunteluun. Itse kaipailen Hakulisen soolotuotantoa ja varsinkin Iku Viitasen kanssa tehtyjä biisejä.

 

[Van Cleef]

Ei Olli varmaan haluaisi, että biisit jäisi hyllyyn pölyttymään eikä niitä esitettäisi livenä. Itse jopa toivoisin jatkoa Yö ja Teräsniska kokoonpanolle esim. festarikeikkojen muodossa tulevaisuudessakin. Nykyinen kokoonpano oli kuitenkin se, jonka kanssa Olli operoi ja Suvi Teräsniskalla side Yöhön ja Olliin myös. En usko, että Teräsniskan kanssa suoraa vertailua Lindholmiin edes tulisi. Menisin katsomaan. Kunhan biisit vedetään kesäfestareilla alkuperäisinä versioina. Näin varmaan myös onkin.

 

[UnenNukkuja]

Kuuntelin pätkän livevetoa

Linkki: https://youtu.be/8fQV8h7CUrY

Kyllähän tämän kokoonpanon kanssa Jussin biisit kuulisi mielellään. Fiilis voisi olla vähän samanlainen kuin joskus ensimmäisillä Yö-keikoillani.

lisäys: tämäkin hieno

Linkki: https://youtu.be/WTvwfcjb2og

 

[Pottajofa]

Valitettavasti joutuu nostamaan ketjun ikävän asian johdosta.

Jussi Hakulinen on siis poissa.

Linkki Satakunnan Kansaan

 

[Robin Big Snake]

Itse kaipailen Hakulisen soolotuotantoa ja varsinkin Iku Viitasen kanssa tehtyjä biisejä.

Pakko sanoa että tämä tuli yllätyksenä, itse tiedän Viitasen vain jurrisesta sekoilusta selostuskopissa.

 

[Roger Moore]

Mielenkiintoista seurata mitä perikunta tekee Hakulisen tekemien Yön biisien suhteen, nythän niitä ei ole ollut esim. Spotifyssa kuunneltavissa koska Hakulinen oli vetänyt ne pois sieltä.

 

[Patarouva]

Pakko sanoa että tämä tuli yllätyksenä, itse tiedän Viitasen vain jurrisesta sekoilusta selostuskopissa.

No, Iku Tukiaista tuossa on tarkoitettu, joten ei tarvinnut tietääkään.

 

[Ferris]

Työväline sylissä on lähtö ilmeisesti tullut.

Jussi Hakulinen kuoli niin nopeasti, että kitara jäi nyrkkiin – "Rokkarin lähtö"

Jussi Hakulinen menehtyi 9. elokuuta.

www.iltalehti.fi

 

[oiler99]

Porin kaupunki kunnioittaa Jussi Hakulista muistokirjalla, johon jokainen voi halutessaan käydä kirjoittamassa muistokirjoituksen tai jättämässä muunlaisen osanoton.

Linkki: https://twitter.com/Porikaupunki/status/1557655151053344768

 

[Analyzer]

Näkökulma: Saako Jussi Hakulinen kuoltuaan arvostuksen, jonka olisi ansainnut jo eläessään

Jussi Hakulinen kirjoitti Suomen parhaita kappaleita neljällä vuosikymmenellä, mutta hän kuoli hankalaksi häiriköksi leimattuna, kirjoittaa julkaisupäällikkö Mikko Räsänen.

www.iltalehti.fi

Vihdoin erinomainen kirjoitus Hakulisesta medioissa kaiken tekopyhyyden keskellä.

 

[Ice raven]

Eikös Vain Elämää/Joutsenlaulu närkästymisen syynä ollut versiointi eikä esittäminen? Viitaten Iltiksen juttuun.

 

[SergeiK]

Hakulisen mielestä Joutsenlaulun laulettu versio pitää soittaa kokonaan niin ettei säkeistöjä/lyriikoita saa jättää pois.

Joutsenlaulua on esitetty mm Voice of Finlandissa/X-Factorissa mutta se vedettiin kokonaan (se kalju Ärjynä-Yrjänä-yms joka oli jossain itsevideointi realityssä kanssa)

 

[oiler99]

Hakulisen mielestä Joutsenlaulun laulettu versio pitää soittaa kokonaan niin ettei säkeistöjä/lyriikoita saa jättää pois.

Joutsenlaulua on esitetty mm Voice of Finlandissa/X-Factorissa mutta se vedettiin kokonaan (se kalju Ärjynä-Yrjänä-yms joka oli jossain itsevideointi realityssä kanssa)

Joo näin on. Saimaan Joutsenlaulu-coveroinnin kanssa Hakulisella ei ollut ongelmaa, koska kyseessä on instrumentaali ja Matti Mikkola sai vapaat kädet tehdä juuri sellainen sovitus niinkuin itse halusi. Hakulinen sanoi myös pitäneensä Saimaan cover-versiosta erittäin paljon.

 

[Le Banner]

Jahas, että ihan Porin kaupunkikin on NYT muistanut jussia. Hieno ele, ei siinä mitään, mutta kuoleman se vaati tälläkin kertaa että jotain henkilöä muistetaan.

 

[UnenNukkuja]

Tämä viikko mennyt itsellä niin, että enemmän päässä on soinut Sunnuntaisin kuolee kuninkaat, Parrasvalot, Likaiset legendat jne. kuin Lapin kesät. Eli musiikillisesti Jussin kuolema osui kovemmin. Onhan näitä tullut paljon enemmän kuunneltua ja muutenkin Yön keikat houkutellut enemmän.

Kulttuurikentällä musiikki on isosti se juttuni, elokuvat ei aivan samaan yllä.

Arvostan myös herra Ylppöä, häneltäkin hienoa muistelua. Edesmennyt Jussi Hakulinen oli Herra Ylpön lapsuudensankari ja sittemmin ystävä – muistelee kaksikon ensimmäistä puhelua

 

[Hyytiäinen]

Niin loppui se kaunis varietee jota ei kai enää esitetä koskaan uudelleen. Hienoja biisejä nuoruusvuosilta ja etenkin sieltä Yön tuotannon alkupäästä. Musiikin suhteen yhtye iskelmöityi soittajien iän myötä.

 

[ketjuruletti]

Olen ollut aikuisena vähän sellainen pseudofani, Yö iski kovaa 80-luvulla omassa lapsuudessa ja nuoruudessa. Kiinnostus lopahti viimeistään siinä kohtaa kun Viitanen erotti bändistä muut paitsi Ollin ja itsensä. Toinen puoliaika -LP:n surkeus auttoi tätä päätöstä.

Hakulista seurasin toisella korvalla, ei kaikkia levyjä tullut hankittua mutta suurinpiirtein fifty-fifty. Kinskylle minulla oli isot toiveet ja pettymys oli melkoinen, kun yhtyeen saldo jäi yhteen albumiin ja kolmeen sinkkuun.

Sitten nämä myöhemmät välien uudelleenlämmittelyt olivat niin monimutkaisia, että en ole edes yrittänyt pysyä perässä siitä, mitä biisejä Jussi teki Yön kanssa. Eli monta Jussin helmeä on edelleenkin opettelematta ulkoa, Sunnuntaisin kuolee kuninkaat, Parrasvalot jne. Taisin kyllä kuulla ne livenä sillä ainoalla duo-keikalla, jolla Jussin näin...

Anyway, en ole ikinä ollut Spotify-mies, mutta YouTubessa kuuntelen joskus omia soittolistojani. Pari päivää sitten katselmoin läpi ne levyt, jotka itse on tullut hankittua ja kasasin listalle pari kolme Jussin biisiä per levy.

Vapautuslaulu. Tämä on soinut himassa todella usein. Näkökulma on vaan niin viiltävän osuva. Vaaleanpunainen majatalo soi meikäläisellä C-kasettina, joten tätä CD-bonusbiisiä ei omasta hyllystä löydykään.

Lumilinna maxisinkku tuli ostettua aikanaan. Nimibiisin lisäksi myös Tyhjä kangas kolahti ja tuli kuunneltua suht' puhki. Ai että, vinyylilevyt...

Mennään Valtaan ja voimaan. Gladiaattori on hieno tarina, Majakka on komea ja vähän erilainen biisi. Diggaan myös Auringonpalvojasta.

Motti on Tähtipölyä -albumin selkeä ykkösbiisi ja otetaan nyt Vaahtera vaikka toiseksi suosikiksi.

Varieteelta on ollut monia suosikkibiisejä vuosien varrella. Just nyt jos laitan sen soimaan, niin Likaiset legendat I ja II todennäköisesti tulevat ensin ulos kajareista.

Nuorallatanssija: Painajaisten jälkeen rokkaa ja se saksofoni, ai ai. Samasta syystä myös Ja tapahtui niinä päivinä. Eikä nimibiisiä Nuorallatanssija voi skipata. Illan viimeinen laulu... On kova.

Tuntemattompi biisi on Kuorotyttö-maxin b-puoli Kaupungin valot. Viimeinen Jussin laulama biisi originaalissa Yössä...

Ja heitetään loppuun vielä Joulu avaruudessa. Tämäkin oli Vaaleanpunaisen majatalon CD-bonusbiisi, vuodelta 2002. Kysymys kuuluukin miksi näitä haudottiin melkein 20 vuotta laatikossa, eikä julkaistu jollain majataloa seuraavista levyistä.

Arvostin suunnattomasti Jussin nostamaa kohua Joutsenlaulusta. Muiden biiseistä ei nyt vaan perkele lähdetä tiputtelemaan paloja pois omaan kaupalliseen formaattiin sovittamisen takia. Samasta syystä ärsyttää katsoa muun perheen peesissä Voice of Finlandia jne. Mitä helvetin laulamista se on, että vedetään 1-2 säkeistöä ja kertsit klassikoista ja loppu jää pois? Laulakaa punk-klassikoita, jos biisi ei saa kestää kahta minuuttia enempää.

Linkki: https://youtu.be/2N_rQ7Qt_RE

 

[Ozzy Runne]

Yöhän on loistava bändi. Kaksi vaikeaa ihmistä samassa yhtyeessä, eri syistä tosin.

Lindholm ulospäin suuntautunut. Ei juurikaan kykyjä biisien kirjoittamiseen, mutta jonkun verran laulamiseen.

Hakulinen, joka on vähän pienestä pitäen samaa maata kuin Ismo Alanko. Syntynyt vanhana jo nuorena. Alangosta Hakulinen vielä erottautui siinä, että vaikka sielunmaailma ja lahjakkuus oli siellä sisällä, niin Jussilla ei ollut juurikaan sitä esiintymishalua. Hänen oli vaikea olla keskipisteenä, vaikka olisi ehkä halunnut. Hän ei vaan pystynyt siihen. Herkkä menninkäinen hän oli sisimmissään.

Lindholm oli totta tosiaan hyvä tyyppi, mutta enemmän täynnä itseään kuin Hakulinen. Hakulinen on täynnä lahjakkuutta, mutta häneltä puuttui se, mitä Ollilla oli. Olli oli häpeämätön ja sana hallussa. Ensimmäisiä ihmisiä Suomessa, joka pystyi perustelemaan raittiutensa uskottavasti. Ja joo raittius/ryyppääminen on aika iso osa suomalaisten miesten identiteettiä. Ainakin silloin.

Yö yhtyeen liima löytyykin jostain Ollin ja Jussin välitä. Luulen, että ilman Jani Viitasta tälläistä Yö-ilmiötä ei olisi koskaan Suomeen syntynytkään.

Ja nyt kun Olli ja Jussi on poissa, niin olisi mukava kuulla Janin mielipide bändistä, koska nyt on sana vapaa. Silti luulen, ettei Jani paljon avaudu.

Hieno mies tuo Jani Viitanen.

 

[Vellihousu]

Yö yhtyeen liima löytyykin jostain Ollin ja Jussin välitä. Luulen, että ilman Jani Viitasta tälläistä Yö-ilmiötä ei olisi koskaan Suomeen syntynytkään.

Ja nyt kun Olli ja Jussi on poissa, niin olisi mukava kuulla Janin mielipide bändistä, koska nyt on sana vapaa. Silti luulen, ettei Jani paljon avaudu.

Hieno mies tuo Jani Viitanen.

Asioista jonkin verran tietävänä olen tästä vähän eri mieltä.

Viitanen oli tärkeä hahmo varsinkin alkuaikojen Yössä koska hän oli bändin jäsenistä ainoa joka oli aidosti taitava soittamaan. Näin ollen hän määritti paljon bändin ominaissoundia ja piti Yön edes jossain määrin rock-bändinä pitkälle 90-luvulle. Yö varmasti hyötyi myös siitä että hän toimi pitkään bändin tuottajana.

Mutta persoonana Viitanen oli/on aavistuksen hankala eikä koskaan edes Yöstä musiikillisesti erityisen innoissaan. En usko että hän oli bändissä mikään liima ja jos se hänestä olisi ollut kiinni, Hakulista tuskin olisi pyydetty bändiin takaisin biisintekijäksi.

Kyllä se liima oli viime kädessä Olli Lindholm joka oli Lars Ulrichin/Samu Haberin tyyppinen hahmo ts. manageri ja toimitusjohtaja yhtä paljon kuin muusikko. Ilman häntä bändi olisi todennäköisesti lopettanut jo 80-luvun lopulla.

 

[TosiFani]

Asioista jonkin verran tietävänä olen tästä vähän eri mieltä.

Viitanen oli tärkeä hahmo varsinkin alkuaikojen Yössä koska hän oli bändin jäsenistä ainoa joka oli aidosti taitava soittamaan...

Hakulinen oli itseoppinut muusikko, ei meinannut päästä läpi OKL:n musiikinteoriasta, mm. nuottien kanssa oli haasteita.

 

[teemu73]

Lumilinna maxisinkku tuli ostettua aikanaan. Nimibiisin lisäksi myös Tyhjä kangas kolahti ja tuli kuunneltua suht' puhki. Ai että, vinyylilevyt...

Nuorallatanssija: Painajaisten jälkeen rokkaa ja se saksofoni, ai ai. Samasta syystä myös Ja tapahtui niinä päivinä. Eikä nimibiisiä Nuorallatanssija voi skipata. Illan viimeinen laulu... On kova.

Tuntemattompi biisi on Kuorotyttö-maxin b-puoli Kaupungin valot. Viimeinen Jussin laulama biisi originaalissa Yössä...

Tuo Lumilinna -maxi on myös minulla. Löysin sen jokunen vuosi sitten kirppikseltä ja olen sitä kuunnellut aika useinkin, etenkin b-puolen kolme biisiä ovat kaikki kovia.

Itse asiassa juuri perjantai-iltana kaivoin kuunteluun kaikki vinyylini, joissa Hakulinen on ollut mukana ja kuuntelin sieltä helmet. Tämä oli yksi niistä.

Nuorallatanssija on mielettömän kova levy. Siitä ei heikkoa biisiä löydy ja juuri nuo mainitsemasi saksofonit ovat erityisesti mieleeni. Illan viimeinen laulukin täysin aliarvostettu kappale, jota ei ikinä kuule missään. Itse asiassa useita Yön keikkoja nähneenä en ole koskaan kuullut livenä tältä levyltä mitään muuta kappaletta kuin Joutsenlaulun. Edes 20-vuotisjuhlakiertueella, jossa soitettiin Varietee lähes kokonaan, ei Nuorallatanssijan kappaleita ollut mukana (paitsi Joutsenlaulu). Odotin, että edes Laulu meille kahdelle olisi saatu mukaan settiin, mutta eipä ollut, joskin toki sen sinkun b-puolen kappale Syödään, juodaan ja rakastellaan oli mukava yllätys kuulla silloin livenä.

Varietee nyt tietenkin on kuitenkin paras levy. Jos mun sieltä pitäisi yksi biisi valita, niin ottaisin ensimmäiseksi b-puolen alusta Vain varjot häntä seuraa. Seuraavaksi ehkä lopusta Älä odota minua silloin. Paha noita on paremmuusjärjestykseen laittaa.

Majatalo -levyltä harmittaa, ettei Antaa virran viedä vaan -kappaletta tehty pidemmäksi. Siinä on soundit kohdallaan, mutta kappale jää mun mielestä kesken. Yö, jota ei ollutkaan on mukava kuunnella, kun kaipaa vähän rauhallisempaa biisiä.

Minäkin olen jonkun verran pihalla siitä, mitä kaikkia yksityiskohtia Yöhön / Hakuliseen liittyy Toinen puoliaika -levyn jälkeen. Toki juuri kesällä luin kirjan "Likaiset Legendat - 30 vuotta Yötä", ja tuosta kyllä löytyy hyvinkin mielenkiintoista tarinaa niin bändin alkuvaiheista kuin 2000-luvultakin ja kirja kannattaa lukea, vaikkei bändin uudempi tuotanto enää niin kiinnostaisikaan.

Siihen olen tyytyväinen, ettei 2000-luvulla meitä vanhojakaan faneja ole unohdettu. Yön valoisa puoli -kokoelman ostin aikoinani heti uutena ainoastaan siksi, että siinä oli Varieteen sessioista yli jäänyt Prinsessa ruususen uni -kappale. Sitä kuuntelin silloin useita kertoja monta päivää. Sitten johonkin Nuorallatanssija -levyn uusintapainokseen oli myös saatu mukaan vuoden 1984 live-versio Laulu meille kahdelle -biisistä ja innostuin tuostakin, koska se oli juuri sama versio, jonka serkkuni oli taltioinut aikanaan radiosta c-kasetille ja mulla oli siitä ainoastaan paskalaatuinen kopio ennestään ja tuon myötä sain siitä taltioinnista kunnollisen version. Ensimmäinen keikka -vinyylinkin onnistuin löytämään, vaikken sitä tajunnut heti uutena ostaa. On erittäin hienoa, että kaikkia tällaisia aarteita on julkaistu!

 

[Analyzer]

Yöhän on loistava bändi. Kaksi vaikeaa ihmistä samassa yhtyeessä, eri syistä tosin.

Lindholm ulospäin suuntautunut. Ei juurikaan kykyjä biisien kirjoittamiseen, mutta jonkun verran laulamiseen.

Itseäni on juurikin se ärsyttänyt näissä tämän ajan Hakulista koskettavissa kirjoituksissa, että ne mielellään unohtavat muutamia perusfaktoja. Hakulinen oli se säveltäjä, jonka ansiosta Yö löi läpi. Olen melko varma, että Yöstä ei olisi suuri yleisö koskaan mitään kuullutkaan ilman Jussia. Nimittäin Lindholm oli parhaimmillaankin hyvin vaatimaton laulaja. Heti jos biisi vaati laulukykyä, niin livenä se oli paikoin aika hirveän kuuloista. Levyllä meni, kun oli mixauspöydän läpi käynyt. Jussi oli monta kertaluokkaa parempi livenä, toki viimeisinä vuosina oli paras terä kyllä jo mennyt.

Toisekseen Yössä ei ollut alkuaikoina(kaan) hyviä soittajia(pl varauksin Viitanen). Itseoppineita viinaan meneviä nuoria. Vaikea nähdä, että tuosta bänditouhuista olisi mitään ihmeitä tullut ilman todella räväkkää breikkausta, joka oli Jussin biisien ansiota.

Sitten kun nimeä on niin biisien kirjoittajakin löytyy. Biisit kuitenkin ovat kuitenkin aina se tärkein asia. Jussi ei ollut enää välttämätön Yölle. Kävi silti tekemässä vielä ne isoimmat hitit Yölle, kun bändi oli hiipumassa pahasti.

Jussin jäämistön pöytälaatikosta saattaa kyllä löytyä ihan valtavia helmiä. Mieshän oli aivan äärimmäisen itsekriittinen taiteilija. Erityisen vaikeaksi biisien kirjoittamisen hän teki itselleen, koska ohjenuorana oli, että hänen oli aina keksittävä jotain uutta ja tuoretta näkökulmaa sävellyksiinsä. Jos tuli fiilis, että tämä on jo tehty niin roskiin lensi. Omia kokemuksiaan elämästä hän käytti erittäin paljon biisien teossa. Se varmisti biisien aitouden ja ainutlaatuisuuden.

Tässä soitellut Jussin koko tuotannon läpi ja oli hän vaan ihan helvetin kova. Tuli kyllä vähän sellaistakin fiilistä, että eri solistilla olisi saattanut osasta biiseistä saada vielä enemmän irti. Jussin oma äänikin toimii osaan ihan mainiosti, varsinkin traagisiin lauluihin ja kuten mainittua niin usein paljon paremmin kuin Ollin. Mutta paikoin biisit vaatisivat vielä kovempaa laulutaitoa.

 

[Barnes]

Itseäni on juurikin se ärsyttänyt näissä tämän ajan Hakulista koskettavissa kirjoituksissa, että ne mielellään unohtavat muutamia perusfaktoja. Hakulinen oli se säveltäjä, jonka ansiosta Yö löi läpi. Olen melko varma, että Yöstä ei olisi suuri yleisö koskaan mitään kuullutkaan ilman Jussia. Nimittäin Lindholm oli parhaimmillaankin hyvin vaatimaton laulaja. Heti jos biisi vaati laulukykyä, niin livenä se oli paikoin aika hirveän kuuloista. Levyllä meni, kun oli mixauspöydän läpi käynyt. Jussi oli monta kertaluokkaa parempi livenä, toki viimeisinä vuosina oli paras terä kyllä jo mennyt.

Hakulisen kynästä on toki suuri osa Yön isoista biiseistä, mutta hänen luonteellaan Yö ei olisi lähtenyt Satakuntaa kauemmaksi. Olli (eli Yö) ja Jussi tukivat toisiaan: Olli sai erinomaista materiaalia, Jussi löysi alustan tuotannolleen ja pystyi tutussa ympäristössä toteuttamaan itseään. Lindholmilta löytyi päälle sitten bisnesälyä ja kykyä kasata Yölle erinomaiset tiimit.

Lindholmista voidaan olla montaa mieltä, mutta hän piti paletin kasassa ja Hakulisen sävellettyä Rakkaus on lumivalkoisen osasi surutta heittää taiteelliset arvot romukoppaan. Iskelmärockille oli tilausta ja 80-luvun kovat nimet palasivat joukolla kansakunnan kaapin päälle.

Yhtään Jussin todella hienoa panosta vähättelemättä kyllä sanoisin Yötä korostuneesti Lindholmin projektiksi.

 

[douppi]

Hakulisen kynästä on toki suuri osa Yön isoista biiseistä, mutta hänen luonteellaan Yö ei olisi lähtenyt Satakuntaa kauemmaksi. Olli (eli Yö) ja Jussi tukivat toisiaan: Olli sai erinomaista materiaalia, Jussi löysi alustan tuotannolleen ja pystyi tutussa ympäristössä toteuttamaan itseään. Lindholmilta löytyi päälle sitten bisnesälyä ja kykyä kasata Yölle erinomaiset tiimit.

Lindholmista voidaan olla montaa mieltä, mutta hän piti paletin kasassa ja Hakulisen sävellettyä Rakkaus on lumivalkoisen osasi surutta heittää taiteelliset arvot romukoppaan. Iskelmärockille oli tilausta ja 80-luvun kovat nimet palasivat joukolla kansakunnan kaapin päälle.

Yhtään Jussin todella hienoa panosta vähättelemättä kyllä sanoisin Yötä korostuneesti Lindholmin projektiksi.

Niin en tosiaan tiedä onko Lindholm jopa hieman aliarvostettu muusikko kaikkinensa. "Se nyt on sellanen porilainen juntti" olen joskus kuullut heitettävän. Kuten myös Yön ja Lindholmin uran tietynlaista vähättelyäkin.

Laittaisin samaan koriin Eppujen kanssa. Merkittäviä bändejä suomalaisessa musiikkimaailmassa ja -historiassa.

 

[SilentMan]

Täällähän on niin paljon kirjoituksia Yöstä, että ajattelin raapustaa muutamat muistelut itsekin.

Näin Yön kultakaudella kahdesti (1984, 1985) ja sitten kerran ilman Jussia, kun oli katkaissut jalkansa futispelissä. Noilta keikoilta on jäänyt mieleen yksittäisiä biisejä, esim. Skitsofreenikon päiväkirja, Syödään, juodaan ja rakastellaan, Kaupungit valot ja Kuorotyttö.

Jussin lähtö oli kova isku, mutta jatkoin silti Yön kuuntelemista aina Lanka palaa -levyyn saakka ja pidän monista tuon ajan kappaleista. Äänet on mielestäni erittäin hyvä levy. Kinskyyn en tuolloin vielä syttynyt, turhan poppia nuoren miehen makuun. Myöhemmin sekin alkoi toimia.

Yön maailmaan palasin muutamaksi vuodeksi 1990-luvun puolivälissä, jolloin hankin kaikki puuttuvat levyt hyllyyn ja totesin taas, kuinka paljon heidän musiikistaan edelleen nautin. Valitettavasti rock-osasto alkoi sitten kuihtua ja iskelmä valtasi alaa (tai siltä se ainakin tuntui) ja lopullinen pesäero tuli joskus vuosituhannen vaihteessa. Onneksi kävin vielä kertaalleen keikalla, se oli joku konserttisalikiertue reilu kymmenen vuotta sitten.

Että sellaista. Paljon tuli tehtyä nuorena asioita, joihin Yö liittyi vahvasti. Nykyään yhtyeen kuuntelu on todella harvinaista, vaikka en oikein osaa selittää miksi. Mutta vaikka lapsuuden sankarit yksi kerrallaan täältä lähtevät, taide on ja pysyy. Se on hyvä se.