Hyvin keskeinen kuitenkin. Kahden ensimmäisen studioalbumin kaikki kappaleet olivat Hakulisen käsialaa, pois lukien Päivänsäde ja Menninkäinen -cover. Hakulinen oli erittäin keskeisessä osassa siinä, että Yö sai tehtyä sellaisia kappaleita, joilla läpimurto oli mahdollinen. Debyyttialbumi Varietee myi älyttömästi, ja yhtye sai aikaan melkoisen teinihysterian. Jos debyytti ei olisi ollut noin suuri menestys kaupallisesti, yhtyeen tarina olisi voinut hyvinkin loppua melko nopeasti.
Yötä arvostan siksi että oli eka joka veti vähän Hanoi esikuvana(ainakin kledjuilla) suomeksi ja herkemmillä biiseillä rockia, antaumuksella ja aivan kelvosti soitettuna.
Oli tyhjiö kun punk oli pirstoutunut jakaantuen ties kuinka moneen tyyliin. Sekavaa aikaa muutenkin.
Vanhemmille toki oli nää isot nimet, taas nuorempi sukupolvi oli tyhjiössä joka etsi omaansa. Sitten pamahti Yö, erilaista musaa, vetosi porukkaan niin hyvin että hetkessä oli ykköskorissa, nuoret olivat löytäneet omansa.
Tytöt varsinkin oli hyytelöä kun nuoret pystytukat soittivat ja lauloivat ilman mitään machoilua, vetävillä sanoituksilla ja joka kulminoitu Joutsenlaulun tyylisen todella hienoon vetoon. Kukaan vähän vanhempi ei voi olla unohtamatta videota biisistä missä Hakulinen laulaa sydäntä riipien, ujon oloisena(mitä olikin/onkin) niin tunteella kappaleen mistä tuli legenda.
Kauaa ei ehtinyt pumppu vaan huippusuosiosta nauttia kun tekivät ladun valmiiksi toiselle Porilaiselle, joka breikkas vanavedessä todella imelillä kohdeyleisöön vetoavilla jollotuksilla. Rusinat vietiin pullasta
Oli oikeastaan oikeus ja kohtuus että yö nousi takaisin huipulle, otti rusinat takaisin.