Viestin lähetti goldenawe
Dingoa ja Yötä yhdistää vielä se, että Olli Lindholm ja Neumann kilpailevat aika tasaisesti Suomen surkeimman livelaulajan tittelistä, toinen ei osaa laulaa, toinen on menettänyt äänensä täysin.
RMJ-taltiointeja katsoessa ei ole voinut muuta kuin ihmetellä, miten jonkun livelaulanta voi kuulostaa niin karsealta. Eihän Lindholm ole teknisesti taitava laulaja muutenkaan, mutta niin se vaan on usein muutenkin, että tiettyjen vokalistien soundi viehättää jollakin mysteerisellä tavalla. Levyillä Ollin laulu kyllä miellyttää korviani.
Pettävällä jäällä on vielä kuulematta. Rakkauden vahvistamakin menettelee, joten kai tuolta uudeltakin singleltä uskaltaa vienosti jotakin odottaa. Aina vaan voimistuvasta iskelmäimagostaan huolimatta bändi ei suinkaan ole minulle kuuntelukelvoton. Ainakaan vielä.
Muutama sananen vielä omasta suhtautumisestani Yöhön. Taannoista innostustani yhtyettä kohtaan pysähdytti viimeistään Nuorallatanssija-levyn aiheuttama pettymys. Minä kun olin yksittäisten laatubiisien perusteella kuvitellut, että Varietee ei ollut ainoa täysosuma Porin poikien uran alkupuolen pitkäsoitoista. Mutta tämä kakkoslevy. Hakulinen pimputtaa urkuja kuin viimeistä päivää ja sävellykset ovat enimmäkseen vain keskinkertaisia. Kamala pettymys siitäkin huolimatta, että tiesin bändin olleen pienessä kriisissä tuohon aikaan.
Myös syksyllä näkemäni keikka laski rankasti bändin pisteitä. Väsynyttä, niin väsynyttä, kun samoja juttuja veivataan vuodesta toiseen. Kruununa väitetty sähkökatkos, joka keskeytti keikan hieman etuajassa.