Dissonanssi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Moderaattorit
Erittäin toteuttamiskelpoinen idea, ainakin omasta mielestäni. Toisi mukanaan samalla aspektin, että managerina joutuisi oikeasti miettimään, kenelle pelaajalle ja millaista sopimusta kannattaa yrittää tarjota, jotta "voittaisi" pelaajan frenzyiltä. Ei siis pystyisi "yrittämään" kaikkia hyviä pelaajia, tyylillä että kyllä joku sitten edes jää. Yläpeukku siis tälle!
Yhden vuoden pahveista samalla kannalla, ettei niillä edellä mainitulla systeemillä kerkeä horveän merkittävää etua kalastelemaan, sillä cappitilalla operoitaessa tuskin mikään joukkue pystyy isolla vuoden pahvilla kahta isoa kalaa enempää huippupelaajia joukkueeseensa hankkimaan, ja tällöinkin palkkakatossa on ollut niin paljon varaa, että huippupelaajia joukkueeseen oikeasti mahtuukin...
Itsekin kannatan tätä, koska on "ekonomisin" ratkaisu. Toki siellä taas joku laskee nuo aivan päin vittua, ja tämän yhen töhöilyn takia kaikki muut, jotka ovat laittaneet tarjouksen lähelle tätä töhöilijän tarjousta, jäävät ilman yhtäkään pelaajaa, ja alapään joukkueet saavat tästä etua. Mutta eiköhän tämä paras mahdollinen ole.
Tuohon alempaan kappaleeseen vielä se, että jos kahden kauden aikana pystyy saamaan 2 about 85 tason kaveria (tai sitten enemmän +80) kavereita, niin hyöty on jo suuri, vaikka ei älytön. Esim. prospectin pamahtaminen +60 tasosta tuonne 85 tasolle on aivan älyttömän iso juttu.
Ja tuosta capista olen sinäänsä eri mieltä, koska halutessaan joukkueen pystyy kasaamaan "järkevästi" kohtalaisen halvallakin. Kärkikenttien hyvä taso on suhteessa tärkeämpi kuin alempien kenttien. Itselläni on toisessa liigassa joukkue, jonka kaksi ensimmäistä kenttää ovat muotoa:
Marleau 88 - Duchene 85 - Gaborik 89
Burns 86 - Johnson 84
Kovalchuk 90 - Pavelski 85 - Havlat 85
Boyle 86 - Vlasic 84
Capissani on silti reilut 7 milliä tilaa. Tulevana offseasonilla, kun tyhjennän farmini, pystyn ottamaan helposti markkinoiden parhaimman pelaajan itselleni vuoden kiinnityksellä, vaikka tuo runko on jo enemmän kuin riittävä.