Muutama tälläinen ihan oikeasta jääkiekosta tuttu ilmiö tuli mieleen, älkää ottako tätä määräilevänä käskynä tai mitään, mutta tälläistä olen miettinyt (noin kymmenen matsin jälkeen):
- kun puolustaja nousee (se heille suotakoot) niin toinen laituri jää puolustamaan. Toimii ihan oikeassa jääkiekossa myös (Bluesin pelikirja)
- kun hyökkääjä (tai puolustaja) ylittää siniviivan, mene viivan yli mahdollisimman suoraviivaisesti äläkä jää kaartelemaan. Syntyy vain paitsioita. Eikä ole kiekollisen pelaajan vastuulla tarkkailla ettei joukkuekaverit luistele siniviivan yli.
- pitkä päätyyn ja perään ei toimi. Puolustaja ehtii lähes aina kiekkoon ensimmäisenä, tässä pelissä lähtevät syötöt niin nopeasti ja tarkasti ettei sitä ehdi taklaamaan pois.
- maalintekosektorilla (b-pisteiden hujakoilla) kannattaa laukoa
- one-timerit toimivat paljon paremmin jos syöttö lähtee maalin takaa, poikittaissyötöt maalin eteen tuntuvat päätyvän vastustajan lapaan herkästi
Jos joku näistä jotain saa irti, niin hyvä. Tuli vain mieleen.
Näistä enimmäkseen samaa mieltä. :)
Varsinkin tuo pistää aina silmään kun hyökkäys pysähtyy siihen siniviivalle kun jäädään kaartelemaan. Tässä tilanteessa voisi suosiolla pistää lätyn päätyyn. Tullut joissain peleissä pahoja vastaiskuja kun siinä sitten kiekko menetetään.
Tuo kiekon päätyyn heittäminen kyllä välillä toimii. Varsinkin jos on nopea laituri ja kiekko vähän pomppii. Pitäisi kai tuota ajoitusta vähän treenata, ja se tosiaan auttaa, että hyvissä ajoin pelaaja huutaa sinne mikkiin, että ristikulmaan tai jotain.
Kaipaisin myös hyökkääjiltä rohkeammin maalille ajoja. Tulee hyviä paikkoja kun jättääkin sen syötön maalille tekemättä ja ajaa suoraan maalille. Jokainen (myös minä itse, ei todellakaan hallussa) voisi vaikka yksin pelatessaan treenailla vähän sitä suojausnapin käyttöä. En ole paljon sitä nähnyt käytettävän.
Yksi asia myös mikä on pistänyt silmään, ja johon itsekin välillä syyllistyy on se, että heti kun meidän joukkue saa kiekon niin kaikki hyökkääjät tekee täyskäännöksen ja lähtee täysillä ylöspäin. Siinä vaiheessa ei pakeilla ole herkkua etsiä sitä syöttöpaikkaa.
Toinen on sitten se, että yksi hyökkääjä lähtee laidasta nousemaan, saa syötön ja on yksin neljää tai viittä vastustajaa vastaan. Jos pakki saa kiekon niin voisi, tilanteesta riippuen tietenkin, ihan rauhassa pikkasen vaikka peruuttaa, antaa toiselle pakille ja lähteä siitä sitten ihan ylöspäin niin että koko viisikko ehtii mukaan. Siinä sitten vältytään myös niiltä tilanteilta, että koko muu porukka luistelee kauheella vimmalla hyökkäykseen sen yhden kärkihyökkääjän perässä ja kärki menettää kiekon, tulee kaamea kiire kääntyä ja spurtata takaisin alas, josta taas annetaan nopea ylös ja sama toistuu.
En tiedä oliko näissä järkeä, mutta toivottavasti joku sai selkoa? :)