re: varjo
"Minulle etiikka on paikallinen ilmiö enkä ohita eettisiä kysymyksiä sen takia että en pidä universaalia etiikkaa olemassaolevana vaan sen takia etiikka on suhteellista. Se mitä minä näen etiikkana ei ole sama kuin mitä borneon viidakoiden puukansa pitää etiikkana. Näen asian siten että jokainen ryhmittymä muodostaa omat eettiset koodistonsa ja toimii niiden normien mukaisesti. Enkä katso että on olemassa jotain korkeampaa etiikkaa jonka mukaa voimme tuomita puukansan helvettiin esiaviollisesta seksistä tms. "
Ohitat siis eettiset kysymykset sen takia että etiikka on suhteellista. Juuri sen takia minä taas en ohita niitä. Universaalia(minulle tämä tarkoittaa itsestäänselvää ja epäilyn ulkopuolella olevaa) etiikkaa ei löydy eli etiikka on meille paikallista. Vaatimus eettiseen käyttäytymiseen taas tuntuu olevan kaikille kulttuureille yhteinen (siinä mielessä universaali). Tässä ristiriitaisessa tilanteessa eettinen käyttäytyminen on siis yhtäaikaa sekä vaadittua että erittäin vaikeaa, kompleksista. Meidän on muodostettava moraalikoodisto jonka tiedämme paikalliseksi ja pakostakin suhteelliseksi ja kuitenkin toimittava sen mukaan. Vastuu ja taakka on suuri - ehkä juuri siksi on kiusaus sinunkaltaisiisi ratkaisumalleihin, jotka poistavat tämän painolastin kulttuurin ja yksilön harteilta. Silti se vastuu on olemassa.
Sivuhuomautus vielä: sanot käytännössä että absoluuttista varmuutta ei ole oikeasta ja väärästä. Miten tästä voi johtaa sen että niitä ei ole? Paikallinen etiikka on useimmiten toivomus tai ehdotus universaaliksi etiikaksi tai spekulaatio siitä. Koska puuttuu absoluuttinen varmuus oman koodiston oikeutuksesta niin sen soveltamisessa toisiin kulttuureihin on mukana yksinomaan tervetullut suhteellisuus ja pragmaattisuus. Eli siitä mihin uskot etiikan loppuvan (eli alkuunsa), se vasta alkaa.
"Minulle etiikka on paikallinen ilmiö enkä ohita eettisiä kysymyksiä sen takia että en pidä universaalia etiikkaa olemassaolevana vaan sen takia etiikka on suhteellista. Se mitä minä näen etiikkana ei ole sama kuin mitä borneon viidakoiden puukansa pitää etiikkana. Näen asian siten että jokainen ryhmittymä muodostaa omat eettiset koodistonsa ja toimii niiden normien mukaisesti. Enkä katso että on olemassa jotain korkeampaa etiikkaa jonka mukaa voimme tuomita puukansan helvettiin esiaviollisesta seksistä tms. "
Ohitat siis eettiset kysymykset sen takia että etiikka on suhteellista. Juuri sen takia minä taas en ohita niitä. Universaalia(minulle tämä tarkoittaa itsestäänselvää ja epäilyn ulkopuolella olevaa) etiikkaa ei löydy eli etiikka on meille paikallista. Vaatimus eettiseen käyttäytymiseen taas tuntuu olevan kaikille kulttuureille yhteinen (siinä mielessä universaali). Tässä ristiriitaisessa tilanteessa eettinen käyttäytyminen on siis yhtäaikaa sekä vaadittua että erittäin vaikeaa, kompleksista. Meidän on muodostettava moraalikoodisto jonka tiedämme paikalliseksi ja pakostakin suhteelliseksi ja kuitenkin toimittava sen mukaan. Vastuu ja taakka on suuri - ehkä juuri siksi on kiusaus sinunkaltaisiisi ratkaisumalleihin, jotka poistavat tämän painolastin kulttuurin ja yksilön harteilta. Silti se vastuu on olemassa.
Sivuhuomautus vielä: sanot käytännössä että absoluuttista varmuutta ei ole oikeasta ja väärästä. Miten tästä voi johtaa sen että niitä ei ole? Paikallinen etiikka on useimmiten toivomus tai ehdotus universaaliksi etiikaksi tai spekulaatio siitä. Koska puuttuu absoluuttinen varmuus oman koodiston oikeutuksesta niin sen soveltamisessa toisiin kulttuureihin on mukana yksinomaan tervetullut suhteellisuus ja pragmaattisuus. Eli siitä mihin uskot etiikan loppuvan (eli alkuunsa), se vasta alkaa.