Jaahas, IWC:stä tuttu vanha kunnon kädenvääntö WWE vs. AEW näyttäisi olevan täälläkin päällä. Hyvää hikeä näyttää myös puskevan molemmilta puolilta.
All Out oli mielenkiintoinen tapahtuma. Suurimmaksi osaksi ei ollut mitään hajua, mitä näiden otteluiden taustalla oli, mutta pieni lukaisu Wikipediasta toki hieman avasi näitä kuvioita, mutta ei kyllä tarpeeksi.
Illan avasi ottelu TNT-mestaruudesta, missä Miro puolusti mestaruuttaan Eddie Kingstonia vastaan. Kaksi powerhousea vetämässä powerhouse tyylisen yksinkertaisen ottelun. Miro saatiin näyttämään vahvalta, eikä Kingstonkaan kärsinyt tappiosta tämän "epäpuhtaan" lopetuksen ansiosta. Ihan kohtalainen isojen miesten vääntöhän siinä oli käsissä.
Toisena areenalle astelivat Jon Moxley ja Satoshi Kojima. Japani painista tietämättömälle uusi tuttavuus tämä "kokenut" herrasmies Kojima. Moxleyn kohdalla näyttäisi vaivaavan AEW:ssä sama mikä miestä vaivasi WWE:ssä Dean Ambrosena: hahmo on todella kuivan tuntuinen, eikä siihen oikein ole mitään tartuntapintaa ainakaan näin ensi puraisulla. Kehässä Moxley ei mikään erityinen tässäkään ollut, ja tuo reilut 12 minuuttia tuntui kyllä ikuisuudelta. Tämä on huono asia AEW:lle, kun Moxleyn pitäisi kuitenkin olla yksi firman kantavista tähdistä, mutta lähinnä mies vaikuttaa enemmän pelkästään joltain indypainijalta joka vetää death matcheja jonkun takapihalla. Minoru Suzuki ilmestyi ottelun jälkeen pistämään Moxleyn nippuun, ja miehet kohtaavat tämän viikkoisessa Dynamitessa.
Naisten mestaruusottelu oli kyllä älyttömän kova. En odottanut missään nimessä tällaista esitystä, huh sentään! Ainoa asia, mistä en tässä ottelussa pitänyt, oli ottelun lopetus. Baker iskee Pittsburgh Sunrisen, yleisö on aivan liekeissä, Statlander potkaisee irti. Baker iskee seuraavaksi curb stompin, yleisö ei ole yhtä liekeissä, Statlander potkaisee irti jälleen. Sitten lopulta Baker iskee mandible clawn kiinni, ja Statlander menettää tajuntansa Bakerin täten voittaessa, ja yleisö on aivan kuollut. Ottelun olisi pitänyt ehdottomasti päättyä tuohon Pittsburgh Sunriseen, nyt lypsämällä lypsettiin ja loppu oli antikliimaksi. Statlanderia toki suojeltiin tällaisella lopetuksella, mutta aivan turhaan. Statlander oli todella vahva koko ottelun ajan, eikä hän olisi yhtään kärsinyt siitä että ottelu olisi tuohon Pittsburgh Sunriseen päättynyt. Tästä AEW:lle opittavaa jatkoa ajatellen, koska Britt Baker on niin saatanan over tällä hetkellä.
Tägäilyt häkissä. Yksi sana: vau. Illan ottelu, ehdottomasti. Todella näyttävää ja viihdyttävää, täydellistä sirkusta, kuten pro wrestlingin kuuluu ollakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, ja molemmat joukkueet pääsivät näyttämään taitonsa suurelle yleisölle. Lucha Brothers sytytti kyllä itseni enemmän kuin Young Bucksit, vaikka toki hekin taitavia ovat. Häkkiä käytettiin sopivasti aseena, joskin sitten lääkärin laukusta esiin vedetty nastoilla varustettu tennari oli...noh, taattua indyä. Vaikka ottelu hyvä olikin, etenkin Young Buckseista näkee, että ovat yhä edelleen hyvin vahvasti kiinni indyskenessä. Tuosta kun pääsisi irti enemmän, niin olisi todella hyvä. Lopetus oli hieman valju, ja siinä taas AEW:lle parannettavaa.
Naisten "Casino Battle Royale". Mielenkiintoinen ja omaperäinen konsepti, josta peukkua AEW:lle. Pääajatuksenahan tässä oli vain esitellä rosterista löytyviä naispainijoita suurelle yleisölle. Ja sitten tuleekin se suurin kritiikki ehkä koko tapahtumasta: ottelun voittaja. Ruby Soho, WWE:stä tuttu ja kesäkuussa irtisanottu Ruby Riott, siis teki debyyttinsä "jokerikorttina", ja voitti tämän battle royalen ansaiten samalla mestaruusottelun Britt Bakeria vastaan. Tästä en pidä, en sitten yhtään. Olkoon Ruby kuinka hyvä painija tahansa, niin kyllähän tuo on läpsäisy/sylkäisy muille naisille, ketkä ovat AEW:ssä olleet jo pidempään. Esimerkiksi juuri viimeisenä eliminoitu Thunder Rosa olisi ollut paljon parempi vaihtoehto voittajaksi ja haastajaksi tähän väliin, Ruby Soho olisi sen oman mestaruusottelunsa varmasti saanut myöhemminkin. CM Punk ei kävellyt suoraan mestaruusotteluun, joten miksi Ruby Sohon pitäisi? Erittäin kriittinen kohta opittavaksi AEW:lle jatkoa varten.
MJF ja Chris Jericho. Ensinnäkin, Judas on hyvä sisääntulokappale, mutta kun se esitetään noin epävireisesti kitaralla renkuttaen niin lähinnä teki mieli vain mykistää koko lähetys. Jericho myi hyvin koko konseptin "mahdollisesti viimeinen ottelu", miehen olemus ja kaikki olivat täydellisiä tähän. Ottelu itsessään oli kelpo painia, ja Jerichokin näytti olevan paremmassa kunnossa kuin mitä joskus talvella oli, jolloin muun muassa botchasi Lionsaultin kun kaljamaha oli tiellä. Mutta sitten risuja tuosta lopetuksesta. Tuomari ei muka huomaa kuinka Jericho nostaa koipensa köydelle kakkosen kohdalla ja laskee kolmeen. Yhtä köykäisesti toteutettu kuin John Cena vs. CM Punk ottelun lopetus SummerSlamissä 2011, kun Triple H laski kolmeen vaikka tuijotti suoraan Cenan köydelle nostettua jalkaa. Ja sitten "sattumalta" on toinen tuomari jostain syystä jäänyt heilumaan kehän laidalle, joka näkee tilanteen ja pyörtää päätöksen, jonka ansiosta ottelu aloitetaan alusta. Tuo epämääräinen lopetus olisi ollut täydellinen. MJF olisi saanut entisestään heatia itselleen ja se olisi joka tapauksessa jättänyt takaportin Chris Jerichon kehäpaluuseen juonikuviollisesti. Nyt saatiin hetken "shock value", ja sitten vesitettiin se. Jälleen siis ottelun lopetuksessa AEW:lle parannettavaa tulevaisuutta varten. Näyttäisi olevan toistuva trendi...
"It's clobberin time!", eli CM Punkin ja Darby Allinin välinen ottelu. Pelonsekaisin tunteinhan tätä odotti, koska 7 ja puoli vuotta poissa kehästä on aivan älyttömän pitkä aika. Mutta mitä vielä, Punkhan oli kuin ei olisi koskaan ollutkaan pois kehästä. Tietenkin pientä ruostetta sieltä löytyi ymmärrettävästikin, mutta verrattain hyvä debyytti. Darby Allin oli itselleni outolintu, ja täytyy myöntää, että on hieman yhä edelleen. Tuli kieltämättä hymähdettyä ottelun alussa tehdylle tribuutille Bret Hartin ja 1-2-3 Kidin ottelun avauksesta. Allinilla oli vauhtia ja Punkilla oli omat manooverinsä. Huomionarvoista tässä ottelussa muihin verrattuna oli ottelun "callaus", eli miten Punk jatkuvasti kuiskutteli Allinin korvaan ja ohjasi ottelua. Tämä oli enemmän klassista painia, ja verrattain rauhallisempi tempoista kuin mitä muut ottelut. Allin teki näyttäviä sukelluksia ja otti todella kipeän näköisiä bumpeja pari kappaletta. Miesten kokoero oli kuitenkin ehkä vähän liikaa, että olisi Allinin voinut ottaa todellisena haastajana Punkille. Ehdoton parannus aikasempiin oli GTS:n suorittaminen. Aiemmin sen asetteluun tuntui menevän ikuisuus, nyt se lähti todella ripeästi. Allin myös otti vastaan ja myi sen todella hyvin. Hyvä ensimmäinen ottelu, jolla Punk todisti kuuluvansa AEW:n kärki miehiin. Jos tässä olisi jokin tarina ollut taustalla, olisi varmasti noussut vielä paremmaksi otteluksi. Nyt kuitenkin molemmat hyötyivät tästä, ja pääsevät uusiin haasteisiin.
Big Show, eikun siis Paul Wight kävi riepottelemassa kolmen minuutin ajan QT Marshallia. Toivottavasti näitä ei nähdä enempää, täysin turhaa täytettä ja jos tämä nyt oli pakko toteuttaa, niin olisi kuulunut pre shown puolelle.
Kenny Omega vs. Christian Cage. En ole koskaan Christian Cagea pitänyt uskottavana mestarina, enkä kyllä pidä tänäkään päivänä. Ei pitäisi olla näihin karkeloihin mitään asiaa enää vuonna 2021. Kenny Omegasta olin kuullut paljon hyvää, ja olihan tuo kyllä hyvä painija. Mitään ikiklassikkoa tässä ei nähty, mutta ihan kohtalainen mestaruusottelu, joskin mielestäni nimenomaan Christian Cagen takia tämä hieman kärsi. Ottelun jälkeen sitten tuli uudet signaukset Adam Cole ja Bryan Danielson esittäytymään. Adam Cole vaikutti ainakin ensi puraisulla huomattavasti karismaattisemmalta promo mieheltä kuin mitä Kenny Omega. Bryan Danielson on Bryan Danielson, tulee varmasti toimittamaan laatua. Hieman oli tosin omituinen tuo Ride of the Valkyries hiphop remix. Olisi nyt vaikka sen The Final Countdownin ennemmin ottanut. Ainakin yleisö tunnisti miehen heti tuosta Ride of the Valkyriesistä, joten kaipa se sitten ajaa asiansa.
Lopputuloksena mielestäni hyvä PPV, joka ehdottomasti lisäsi omaa mielenkiintoa AEW:tä kohtaan. Mutta, ei tässä nyt kuitenkaan mistään "maailmaa mullistavasta" tapahtumasta voida puhua. Aivan kuten WWE:lläkin, niin All Outiin mahtui sekä hyviä että huonoja juttuja. AEW:llä on ehdottomasti potentiaalia ja tällä hetkellä myös sitä momentumia, mutta sen vain pitäisi oppia tekemään ne pikkuasiat oikein. Tällä hetkellä tuo show muistuttaa enemmänkin televisioitua indypainitapahtumaa. Eikä se välttämättä ole huono asia, sillä AEW:n tarkoituksena kun on olla se "alternative" WWE:lle. Tämä ei ymmärrettävästikään sitten ole kaikille tarkoitettu, mutta samalla olen myös varma että eilinen tapahtuma myös toi AEW:lle lisää seuraajia. Ovatko ne sitten tarpeeksi tuomaan AEW:n WWE:n katsojalukuihin? Ei missään nimessä. Mutta jos AEW:ssä nyt jaksavat tehdä kunnollista työtä pitkäjänteisesti pidemmällä tähtäimellä, voidaan muutaman vuoden päästä puhua ehkä siitä todellisesta WWE:n haastajasta. Työkalut on olemassa, nyt vain pitää osata käyttää niitä oikealla tavalla.
wrestletalk.com
