Verkkolehden uusimmat jutut
-
Mestarivalmentaja Saara Niemi jatkaa HIFK:n penkin takanaLue lisää »
-
Aron Kiviharju valittiin Pikkuleijonien kapteeniksi MM-kotiturnaukseenLue lisää »
-
Skellefteån SDHL-nousuun luotsannut Tuomas Liitola jättää seuran − "Perhe on etusijalla"Lue lisää »
-
Liigan finaalisarja kaipaa lisää tasaisuutta ja tunnettaLue lisää »
-
Ilveksessä tšekki sisään ja ulos − Daniel Gazda palaa Tampereelle, Patrik Hamrlan sopimus purettuLue lisää »
-
Ben Blood ja Aatu Jämsen sivussa Pelicansin riveistä − kapteeni Roine palaa kehiinLue lisää »
World Wrestling Entertainment – WWE
- Viestiketjun aloittaja Master Chief
- Alkaa
- 429 078
- 2 454
Sellanen ”feel good-moment” ilmeisesti kyseessä, eli käy varmaan örisemässä viimeiset rest in peacit mikkiin, minkä jälkeen tosiaan chokeslamillä laittaa jonkun Zigglerin mattoon. Paskimmassa tapauksessa heiluu ihan vain Mark Calawayna farkuissa höpisemässä tarinoita, ja sitten Michaelsit ja Triple H:t käy vuorotellen halailemassa ja kyynelehtimässä, kunnes Fiend tulee laittamaan Markin matalaksi. Näin Vince pitää oven raollaan mahdolliselle ”one more matchille” sitten kun korona mahdollistaa yleisön ottamisen areenoille.
Piti mielenkiinnosta vilkaista tuo Takerin segmentti, ja oli kyllä täysin turha ja omituinen segmentti. Ensin vedetään kehä täyteen vanhoja partoja, mutte sitten kuitenkin videotribuutin jälkeen kehässä onkin enää vain botoksia täyteen pumpattu oikeasti kävelevä kuollut mies Vince, ja muut "legendat" on hävinneet kehästä yhtä nopeasti kuin WWE:n katsojat areenoilta. Sen jälkeen Taker tulee deadman-gimmickillä höystettynä örisemään rest in peacit itselleen. Tuli joo tasan 30 vuotta debyytistä Survior Seriesissä täyteen, mutta olisihan tuo eläköitymis-segmentti pitänyt säästää sinne asti kunnes elävää yleisöä saa ottaa sisään areenoille, koska nyt tuo meni aivan täysin hukkaan ja vieläpä todella huonolla toteutuksella.
Kun yksi creature of the night lopettaa, toinen tekee paluun. Ainakaan tällä kertaa ei tarvitse Kolmois Nokalle jobbailla.
Jep. AEW on tainnut "voittaa" lähes joka viikko jollei NXTllä ole ollut tiedossa jotain isoa juttua. 700 000 vs 700 000 tainnut olla joka viikko. Käytännössä siis AEW ja NXTllä on täysin samat 1,4 miljoonaa nörttikatsojaa viikossa, eli juuri ne jotka varmasti sinnittelevät myös Rawin ja SmackDownin parissa. Kumpikaan, ei AEW eikä NXT tuosta mihinkään kasva ja kasuaalitfanit tuskin katsoo kumpaakaan. Eikä tule katsomaankaan kun Rusev on ilmeisesti joku gamerboy, Omegalla on moppausgimmick ja Jericho vetää "huumori"musikaaleja. Sport based wrestling tosiaan.
AEW on voittanut aikalailla joka viikko ellei NXT:llä ole ollut tarjota jotain isoa matsia. yleensä se 700-850 AEW:lle ja NXT hävinnyt selvästi sekä katsojissa että demossa (eli 18-49 katsojamäärissä, jotka ovat se tärkein mittari). Viimeisin demo oli AEW:lle 0.42 ja NXT sai huimat 0.04.
Ei siinä, eihän NXT:n ole tuolla tarkoitus menestyä vaan häiritä AEW:ta.
Kasvua ei ole vielä tullut yleisesti lukuihin, mutta menestyshän AEW jo on. Saa nähdä kykenevätkö kasvattamaan kokonaispottiaan katsojissa tulevaisuudessa, kun on nyt Stingin nimi yhdistettävissä firmaan. Tuskin tulee painimaan ja pidän WCW-vertauksia naurettavina (kun niillä selvästi haetaan jotain 2000-luvun paska-aikoja), kun mitään tuollaista ei ole aiemminkaan ollut. Vanhoja veteraaneja on tuotu managereiksi pääasiassa, jossa he ovat olleet loistavia roolissaan. Taz on esimerkiksi ollut managerina loistava, samoin Jake the Snake, mutta hänellä alkaa nyt tulla terveys vastaan eikä ääni kulje keuhkoahtauman takia.
Kasuaalifaneista puhutaan paljon, mutta yleisesti kun seuraa kuinka paljon painia katsotaan, niin eipä niitä taida olla enää jäljellä. Ainoastaan hc-fanit eli nämä nörtit. RAW ja SD vetävät kuitenkin nykyisellään sellaisia lukuja, jotka Impact rikkoi haastaessaan surkeasti RAW:ta vuosia sitten.
Hyvin sitä perillä ollaan, jos ymmärtää Clenerin olevan moppausgimmick. Tuolla Cleanerillahan Omegasta tuli Japanissa iso tähti ja paini samalla älyttömän kovia matseja kasan. Ideahan oli siis olla eräänlainen rikospaikan siivoaja Bullet Clubissa, mutta osahan tosissaan luuli Omegan olevan joku talkkari, niin Omega otti hahmoonsa piruilessaan sitten harjat mukaan huumorielementtinä. Cleaner-Omegaa on kaivaltu pitkään takaisin ja nyt se saatiin, mistä olen itse tyytyväinen. Erinomainen egoistinen heel-gimmick.
On se kummaa, kun ei nappaa kumpikaan WWE tai AEW enää, nyt jos yritän katsoa, niin ajatukset karkaa muualle tai rupean kännykällä selaamaan muuta. Ennen katsoin kaikki tapahtumat, mutta nykyään tylsistyy, jos ei ole aivan huipputason ottelu tai angle, jota tapahtuu NJPW:n puolella enemmän, tosin heillä liikaa tapahtumia omaan makuun, sekä melkein aina pelkkiä otteluja, myös niistä moni filleri tag team-otteluja.
@Perusjäbä Missä olit 1986? Saatana miten upeaa oli odottaa pitkään, kunnes näki suoran lähetyksen ja suosikit livenä!!!
WWE Network:in puolelta tuleekin katsottua noita vanhoja tapahtumia, silloin oli enemmän oikeita supertähtiä, ei tarvitse mennä kuin noin kymmenen vuotta taaksepäin, HBK vs. Undertaker ottelut ja edeltävät anglet löytyy. Voi olla että on vain liikaa katsottavaa, niin helppo on katsoa melkein mitä tahansa promootiota nykyään.
En vielä edes elossa. Kuollut tosiaan myös showpainin puolella paljon kovia ukkoja.
Tämä onkin yksi pääsyy minkä takia tuota tuotetta ei pysty kukaan, joka ei ole aiemmin ollut tietoinen näistä jutuista katsomaan. Miksi minun tai saati jonkun perusjenkin pitäisi uutena AEWn ja Dynamiten katsojana tietää jostain gimmickistä jota Omegan on vetänyt japanilaiselle yleisölle joka on aivan erilainen kuin länsimainen yleisö? (Omega muutenkin on ehkä yksi feikeimmän kuuloinen ja näköinen painija jonka oon koskaan nähnyt, kuin suoraan jostain Konamin taistelupelistä revittyine liikkeineen, mut enivei.) Pitääkö minun tehdä katsojana jotain kotiläksyjä miksi joku jalaton painija voi olla kehässä tai miksi joku pitää käsiään taskussa ja pomppii kuin trampoliinilla? Miksi joku on välillä heel ja välillä täysin babyface? Välillä jopa kesken matsin saattaa vaihtua roolit. Tämä on sitä Russon shades of grey-paskaa. Miksi heavyweight mestarin kaikki titlematsit on jotain no dq-matseja? En yhtään ihmettele enää miksei Lesnar halunnut Moxley/Ambrosen kanssa mitään auto-onnetomuuspelleilyä Maniassa. Miksi tag matseissa on ihan kummalliset säännöt? Ja niin edelleen pieniä suuria asioita, joista huomaa, että näitä bookkaa joku ison lompakon omistava fani fantasyhaaveineen. Vähän kuin jokainen NHL matsi ois joku Allstars-matsi missä vähän pelleillään ja isketään silmää "tää on feikkiä".
Kovat oli odotukset kun luvattiin sitä vaihtoehtoa WWElle ja että kyseessä olisi oikeasti sports based, mutta samaa entertainment sekoilua tekeporttauksineen ja elokuvamatseineen tuo on. WCW vertaus on tosiaan huono, koska WCW oli hetken jopa hyvä. TNAn WWE lite ajat tästä tuli itselle mieleen ja oma seuraaminen loppui tuohon "matsiin" joka käytiin jenkkifutisstadionilla. MJFssä oli potentiaalia, mutta viimeisin klippi jonka näin jossain oli just tämä Jerichon "huumori"musikaali ja eipä tarvi alkaa uudelleen seuraamaan.
Kuitenkin kun kyseessä on business niin businesten pitäisi kasvaa tai muuten on aika huonoa businestä. Wrestling business taitaa tätä menoa kuolla jos mistään ei tule uusia/saada vanhoja asiakkaita takaisin. En ainakaan pysty uskomaan, että jos joku vanha fani, joka näkee kanavasurffailessa, että "ai TNT-kanavalta tulee vapaapainia" jäisi kovin pitkäksi aikaa katsomaan.
Uusi vuosi, sama vanha Vince. Goldberg astelee vuoden tauon jälkeen suoraan mestaruusotteluun Royal Rumblessa, ja varmaan vuoden takainen kuvio toistuu, eli Goldberg laittaa McIntyren pakettiin viidessä minuutissa ottaen vyön itselleen, aivan kuten Fiendille kävi.
#1598 - Mark "The Undertaker" Calaway
Listen to this episode from The Joe Rogan Experience on Spotify. World Wrestling Entertainment Hall of Famer Mark "The Undertaker" Calaway is a thirty-year veteran of the sports entertainment industry, and widely considered one of the best professional wrestlers of all time. Now retired from the...
open.spotify.com
Taker ollut Joe Roganin vieraana. Haukkuu nykypainin aika pahasti:
"I'll probably piss a lot of people off, but they need to hear it. It is what it is. To the young guys, 'Oh, he's a bitter old guy'. I'm not bitter. I did my time, I'm good. I walked away when I learned to walk away. I just think the product is a little soft. There's guys here and there that have an edge to them, but there's too much pretty, not enough substance right now. They're trying to put something out for everybody. Some guys are into the comedy s**t, there's other guys that want to see the more hardcore-type fighting. I think one of the biggest things that happened, we all got old at the same time, so there weren't enough guys to work with the young guys."
"You also have too many people that are, 'These guys on the internet say I'm pretty f**king good'. Okay, well you can listen to them or you can listen to somebody that's been there and done it. You can't help it, but there was just not enough merging of the young and the new talent. When we had Stone Cold and Rock and Triple H and Shawn Michaels, all those guys, we were all working together, and we were making money and we were drawing. Then we all just aged out. I hung in there for a long time, but we kinda aged out, and it left all these young guys to learn with more young guys - and the product changed."
Eipä tuo kauheasti väärässä ole. Jim Ross myös vähän aikaa sitten antoi samanlaista palautetta.
Linkki vie Spoyifyn.
Viimeksi muokattu:
Toisaalta olen samaa mieltä Takerin kanssa, mutta kyllähän tuo "'These guys on the internet say I'm pretty f**king good'. Okay, well you can listen to them or you can listen to somebody that's been there and done it." kohta lähinnä vain huutaa juuri sellaista Vincemäistä out of touch-asennetta, kun kuitenkin ne internetin suosimat pojat jo kymmenen vuotta sitten, kuten nyt vaikka Punk ja Bryan, olivat tuon firman kirkkaimpia tähtiä ja se tulevaisuus, mutta molempia yritettiin vain jatkuvasti polkea alas ja syötettiin näille vanhoille parroille, koska ei samojen vanhojen partojen toimesta uskottu näiden pystyvän myymään WrestleManiaa. Mitä taas tulee "product changed" kohtaan, niin sehän on vain maailman sekä samalla viihdemaailman kohtalo. "Maailma muuttuu, muutu sinäkin." WWE vain tuli tässä muutoksessa, kuten Takerkin huomauttaa, auttamattomasti pahasti jäljessä, minkä ansiosta se ns. oikea starpower on ollut todella laihaa jo viimeiset kymmenen vuotta. Tämän takia myös on pakko raapia näitä parasta ennen-päiväyksensä menettäneitä Goldbergeja painimaan. Mutta se, että ne "nuoremmat" olisi vetäneet "vanhojen" kanssa ei olisi pelastanut lajia pakolliselta evoluutiolta, kuten Taker tuossa antaa ymmärtää.
Niin, käytiinhän tuossa viime sunnuntaina tuo yksi vuoden kruunun jalokivistä eli Royal Rumble. Rumblesta kyllä puuttui se jokin, oliko sitten yleisön puute vai mikä, mutta ei tuntunut läheskään samalta kuin aiempina vuosina. Naisten Rumblessa oli kiva nähdä vanhoja tuttuja, kuten Torrie Wilson ja Victoria. Eniten pisti sapettamaan kyllä, kun koko firman ja ehkä jopa koko bisneksen tämän hetken isoin ja kuumin nimi, Alexa Bliss, eliminoitiin ottelusta peräti minuutissa. En myöskään ihan käsittänyt, miksi pari kuukautta Sasha Banksin kanssa mestaruudesta taistellut Carmella eliminoitiin peräti 47 sekunnissa. Todella vahvat "Vintage 'What a maneuver!' Vince" fiilikset tuli näiden kahden naisen äärimmäisen surkeasta bookkauksesta. Voittaja oli itselleni todella meh, koska en tiedä Belairista juuri mitään eikä oikein nostanut omaa mielenkiintoani naisten kuvioita kohtaan. Miesten Rumble oli kyllä tylsä, yllätysosallistujina joku Carlito, pahasti keski-iän elintaso mahan kasvattanut Kane, Hurricane Helms ja Christian. Tylsää. Edgen voitto oli...noh, se oli, ainakin nostalgista jos ei muuta. Seuraavan illan Rawssa nähdyn Orton vs. Edgen jälkeen sitten melkeinpä koko internet kääntyi tuota yhdeksän vuotta takaisin kuolaamaansa ja kaipaamaansa miestä vastaan, koska "näyttää olevan huonossa kunnossa ja heikko". No älkää helvetissä, ikää 47 vuotta ja yhdeksän vuotta ollut painimatta!
Road to WrestleMania on avattu, katsotaan mitä saavat aikaiseksi.
Niin, käytiinhän tuossa viime sunnuntaina tuo yksi vuoden kruunun jalokivistä eli Royal Rumble. Rumblesta kyllä puuttui se jokin, oliko sitten yleisön puute vai mikä, mutta ei tuntunut läheskään samalta kuin aiempina vuosina. Naisten Rumblessa oli kiva nähdä vanhoja tuttuja, kuten Torrie Wilson ja Victoria. Eniten pisti sapettamaan kyllä, kun koko firman ja ehkä jopa koko bisneksen tämän hetken isoin ja kuumin nimi, Alexa Bliss, eliminoitiin ottelusta peräti minuutissa. En myöskään ihan käsittänyt, miksi pari kuukautta Sasha Banksin kanssa mestaruudesta taistellut Carmella eliminoitiin peräti 47 sekunnissa. Todella vahvat "Vintage 'What a maneuver!' Vince" fiilikset tuli näiden kahden naisen äärimmäisen surkeasta bookkauksesta. Voittaja oli itselleni todella meh, koska en tiedä Belairista juuri mitään eikä oikein nostanut omaa mielenkiintoani naisten kuvioita kohtaan. Miesten Rumble oli kyllä tylsä, yllätysosallistujina joku Carlito, pahasti keski-iän elintaso mahan kasvattanut Kane, Hurricane Helms ja Christian. Tylsää. Edgen voitto oli...noh, se oli, ainakin nostalgista jos ei muuta. Seuraavan illan Rawssa nähdyn Orton vs. Edgen jälkeen sitten melkeinpä koko internet kääntyi tuota yhdeksän vuotta takaisin kuolaamaansa ja kaipaamaansa miestä vastaan, koska "näyttää olevan huonossa kunnossa ja heikko". No älkää helvetissä, ikää 47 vuotta ja yhdeksän vuotta ollut painimatta!
Road to WrestleMania on avattu, katsotaan mitä saavat aikaiseksi.
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Kymmenen vuotta on aika hyvä mittari, toki itse näkisin että mennään jopa hieman yli eli joskus sinne kun Shawn Michaels lopetti eli 2010. Samoihin aikoihin poistui myös Batista ja myös Triple H:ta siirrettiin entistä enemmän officen puolelle, toki taisi tuohon aikaan kärsiä aika pahasti myös loukkaantumisista. Edge poistui sitten vuotta myöhemmin ja samalla sitten esim. Undertaker alkoi siirtyä tähän matsi vuodessa -tahtiin.
WWE:llä pakka levisi muutamassa vuodessa käsiin aivan täysin kun samaan aikaan kuvioista poistui monta main event -tason hahmoa ja tosiaan esim. CM Punk ei saanut koskaan sitä arvostusta mitä olisi ansainnut. Kyllähän se nyt jostain kertoo että lukemattomat WrestleManiat tuossa 2010-luvun alussa saatiin näyttämään hyvältä kun The Rock teki lyhyet visiittinsä ja Undertakerista saatiin vielä hyviä matseja irti, mutta olisihan se nyt pitänyt tajuta että nämä parasta ennen -päivänsä nähneillä tapahtumien myyminen ei ole kovin fiksua pitkällä aikavälillä. Tuntuu olevan aika vähissä nämä uuden sukupolven starat edelleen, sille se tuntui jo 10 vuotta sitten ja samalta se tuntuu edelleen.
Sandersson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Porin Ässät
Valmiiksi kirjoitetut promot ja "brändi on tähti" -ajattelu pitää kyllä hyvin huolta siitä, että kukaan ei pääse pahemmin nousemaan esiin. Sitähän mm. Steve Austin on sanonut, ettei olisi nykypäivänä ikinä noussut tähdeksi. Monesti kyllä tuntuu, että luovuus on aika pitkälti tapettu WWE:ssä - samat ottelut viikosta toiseen ja paperilta luetut luonnottomat promot eivät jaksa määräänsä enempää pitää otteessaan.
Tämän eran suurin tähti Roman Reigns vetää tällä hetkellä ihan hyvää runia jonain "mafiapomona" SmackDownin puolella, kun on päässyt vihdoin heelin roolia koittamaan. Facet on aika pääsääntöisesti melko munattomia ja hymyileviä painijoita, joten siinä roolissa on vaikea loistaa.
Toki pro wrestling taitaa olla niin nicheä muutenkin nykyään, että vaikea on yltää vanhojen starojen tasolle. Jotenkin nuo Goldbergit ja Lesnarit kantavat ympärillään kuitenkin ihan eri auraa kuin sethrollinsit. Kehän sisällä eivät sitten mitään hienoja temppuja tee, mutta karisma ja uskottavuus kantavat jo pitkälle.
Itse ainakin käsitin tuon niin, että Takerin mielestä nämä junnut kuuntelee mieluummin jotain netin nörttejä tai Dave Meltzerin star ratingeja siinä mikä hyvä wrestling-matsi kuin niitä henkilöitä jotka oikeasti on ollut siellä kehässä/bisneksessä aiemmin. Sen takiahan nuo kokoajan onkin loukkaantuneena vähän väliä kun pitää ylittää edellisen matsin spotit ja sitten on joku pää tai jalka paketissa. Ja ehkä tarkoitti myös sitä, että ehkä se juuri on jäänyt viime 10 vuoden aikana puuttumaan ketkä opettaisi näitä junnuja niin kuin Takeriä ennen tulleet opetti tätä wrestling psykologiasta yms. mitä kannattaa ja mitä tosiaan ei kannata tehdä kehässä. Mutta kun joku tyyppi kehuu netissä niin se riittää.
JR ehkä sanoi vain tuon paremmin kuin Taker:
“All you guys go outside, you cluster up like coils, you stand there in a huddle, friends and foes together, side-by-side, so you can catch some leaping idiot going over the top who never wins with this move. They are looking for the ‘holy shit’ chant. They love to hear, ‘this is awesome’. It’s a spot, folks. It’s a trapeze act. I don’t buy into that.”
Sitten joku never heard räkänokka heti mölötti tuostakin Twitterissä kun ei osannut kuunnella herraa, joka tietää vähän enemmän ja on ollut bisnekssä vähän kauemmin mitä itse tulee koskaan olemaan.
JR ehkä sanoi vain tuon paremmin kuin Taker:
“All you guys go outside, you cluster up like coils, you stand there in a huddle, friends and foes together, side-by-side, so you can catch some leaping idiot going over the top who never wins with this move. They are looking for the ‘holy shit’ chant. They love to hear, ‘this is awesome’. It’s a spot, folks. It’s a trapeze act. I don’t buy into that.”
Sitten joku never heard räkänokka heti mölötti tuostakin Twitterissä kun ei osannut kuunnella herraa, joka tietää vähän enemmän ja on ollut bisnekssä vähän kauemmin mitä itse tulee koskaan olemaan.
Sandersson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Porin Ässät
Nykyäänkään nuo matsit ovat enimmäkseen vain ketju erilaisia spotteja, joten helppo tähän on yhtyä. Todella atleettistahan se on hyppiä ympäri kehää ja kehän ulkopuolelle tuplavoltteja - ei siihen nuo AE-tähdet kyenneet. Tästä kuitenkin uupuu se kehäpsykologia ja järki. Tai ainakin henkilökohtainen mieltymykseni on otteluita kohtaan, jota rakennetaan hiljalleen ja loogisesti kohti kliimaksia. Pelkällä kutosvaihteellakin kulkeville matseille on tilausta ja paikkansa, mutta niihin turtuu melko nopeasti.
Ihan niinkin yksinkertainenkin asia, kuin vahingon myyminen, tuo jo mielestäni valtavasti lisäarvoa. Jos jalkaasi on potkittu 15 minuuttia, se voisi vähän rajoittaa liikkumistasi. Myös tämä finisherien puute ja tiettyjen liikkeiden (superkick) jatkuva spämmääminen syö mielenkiintoa.
Myös yksi suurimmista asioista mistä 'Taker on nykysukupolvea on kritisoinut, on hahmojen puute. Ei nyt esimerkiksi The Rock ikinä ollut mikään kehävirtuoosi, mutta tunnelman luomisessa täysin ylivoimainen henkilö.
NXT:hän on ihan puhdasta workratea, mutta ei nyt ainakaan vielä ole ohittanut pääbrändejä katsojaluvuissa. Eli ainakin ison yleisön silmissä tähtivoima ja hahmot voittavat pelkän painin.
E: Tässä muuten vielä Roman Reignsin vastaus Undertakerille: Roman Reigns Responds to Undertaker's Saying Today's WWE Stars Are Soft
Viimeksi muokattu:
Edgeltä kyllä ihan hyvä näkemys tuohon Takerin kommenttiin: Edge responds to The Undertaker calling the current WWE roster "soft"
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Tässä on yksi syy miksi ole nykyään aika pahasti vieraantunut wrestlingistä ja aina kun lajin pariin palaan niin katselen ennemmin vanhoja tapahtumia kuin nykypäivän otteluita. Eikä siinä mitään, toki minä edelleenkin katselen muutaman kerran vuodessa myös sen mitä nykyään tapahtuu jossain WrestleManiassa ja vastaavissa, mutta silti omasta mielestäni on tuntunut jo kymmenkunta vuotta siltä että nykypainissa tosiaan tärkeintä on se että bingohallityypit tekevät toinen toistaan hienompia koreografioita mutta kehäpsykologia puuttuu täysin.
Enkä nyt pidä itseäni minään erityisenä vanhan liiton jääränä koska en ole kamalasti katsonut esim. 70- ja 80-luvun painia ja esimerkiksi 90-luvultakin on varmasti hienoja otteluita näkemättä, mutta sen verran lajia seuranneena voin kuitenkin muodostaa näkemykseni siitä että jos matsissa ei ole kunnollista kehäpsykologiaa tai se jopa puuttuu kokonaan niin viiden tähden matsia tuollaisesta ei saa mitenkään, riippumatta siitä millaisia voltteja siellä heitellään.
Ja tässä sitten yksi esimerkki ja tosiaan tuo finishereiden "puute" tai pikemminkin niiden liikakäyttö nykyään. Olen tätä aiemminkin miettinyt ja muistaakseni täälläkin pohtinut että milloin kävi se että finisher ei enää oikeasti ollutkaan finisher vaan tyyliin ihan joku perusliike minkä voi heittää mihin tahansa väliin ja ottelu ei koskaan lopu ensimmäiseen finisheriin? Ymmärrän että joissain isoissa matseissa, kuten esim. Michaelsin ja Undertakerin WrestleMania-otteluissa vaaditaan enemmän kuin se yksi finisher, mutta niissäkin matseissa se oli rakennettu tarinaan siten että tuollainen "finisher-huoraaminen" oli luonteva osa sitä. Nykyään jos sattumalta katsoo jotain ihan normaalia keskikortin ottelua jostain Raw'sta niin tuntuu että finishereitä viskotaan ihan siellä täällä ilman sen kummempaa logiikkaa.
Ja tässä sitten kolmas syy. En tiedä miten nykyään menee mutta jokunen vuosi sitten tuntui että varmaan 80% hahmoista oli näitä "etunimi sukunimi" -tyyppejä joiden ainoa ero toisiinsa oli eriväriset uikkarit. Enkä nyt tarkoita sitä etteikö omalla nimellään esiintyvä hahmo voisi olla mielenkiintoinen persoona, esimerkiksi John Cena on kaikista puutteistaan ja raivostuttavuudestaan huolimatta ihan eri tavalla mielenkiintoinen persoona kuin suuri osa siitä rosterista mitä olen tässä vuosien aikana nähnyt. En toki tarkalleen tiedä millaista se nykyään on.
Onhan sekin toki totta että laji on muuttunut valtavasti ja sitä varmaan edelleen yritetään viedä kohti "aitoa urheilua", mutta toisaalta onko se wrestlingin pohjimmainen idea kuitenkaan? Enkä minä nyt tarkoita että kaipaisin mitään Attitude Eran ihan järjettömiä kuvioita, paljon siellä oli hyvää mutta varmaan vastaavasti myös se suurin roska oli siltä ajalta. Tuohon väliinkin mahtuu paljon, sanoisin että kun itse enemmän seurasin niin jostain vuodesta 2002 alkaen jonnekin 2007 tai 2008 välille oli mielenkiintoista seurattavaa. Siihen mahtui kuitenkin paljon kiinnostavia hahmoja ja "starpoweria", mutta silti sieltä oli karsittu ne kaikkein älyttömimmät gimmickit pois ja vaikka kyseessä oli lajia varten luotu hahmo niin silti se oli kuitenkin ihan realistinen. Poikkeuksena toki joku Undertaker mutta hän oli nimenomaan se säännön vahvistava poikkeus ja yksinkertaisesti hahmona niin suosittu ja hyvä että se vaan toimi. Nykypäivänä tuollaista ei toki millään saisi enää uudestaan tuotettua.
Toki ehkä tämäkin vuodatus vaan alleviivaa sitä ettei wrestlingiä ja etenkään WWE:tä ole tarkoitettu noin yleisesti mitenkään koko elämän ajan aktiivisesti seurattavaksi asiaksi. Liekö asiaa jopa tutkittukin mutta jostain olen saanut päähän ajatuksen että keskivertokatsoja seuraa lajia oikeasti aktiivisesti ehkä juuri sen 3-5 vuotta ja sen jälkeen mahdollisesti enemmän tai vähemmän kasvaa siitä ulos. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta pystyyhän sen sinänsä päättelemään jo siitä miten paljon eri juonikuvioita kierrätetään. Ja onhan tuo ajatus viety siinä mielessä vielä enemmän äärimmilleen että on puhuttu ns. kolmen kuukauden säännöstä eli asia joka tapahtui yli kolme kuukautta sitten niin sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tietysti tässäkin on poikkeuksia eli jos A ja B ottelevat vastakkain ja B loukkaantuu ottelussa ja on pois vuoden niin toki B tulee sitten vuoden päästä kostamaan A:lle tämän.
Mutjoo, sellaista horinaa tästä lajista nyt tällä kertaa.
Sandersson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Porin Ässät
Mistään emme ole tällä hetkellä eri mieltä. Jatkan vielä parilla ajatuksella ansiokkaaseen viestiin.
Jotenkin sitä sitten kypsyessään oppi arvostamaan star poweria, ja elämää suurempia hahmoja. Kyllä sitä livenä katsoessa joku Kane on ihan valtavan kokoinen mörkö, ja paljon vakuuttavampi kuin joku Super Crazy.
Tuntuu, ettei WWE oikein jaksa panostaa, kuin kolmeen suurimpaan (WrestleMania, Royal Rumble, SummerSlam). Survivor Seriesiä on aika vaikea laskea tuohon mukaan, aika hengetön tapahtuma nykyisellään, ehkä ajaisin jopa Money In The Bankin sen edelle tärkeysjärjestyksessä.
Ehkä tämä on silti luonnollinen kehityskulku. Kuka sitä nyt haastatteluissa sanoikaan, että ysärillä Shawn Michaelsin hyppääminen tikapuilta oli valtava juttu - nyt sen tarvii olla joku neljän miehen lento voltilla kaaressa kehän ulkopuolelle seitsemän pöydän läpi, että se herättää "holy shit" -reaktion. Ehkä se ajattelu nykyisessä pro wrestlingissä, että pitää ylittää ja nokittaa noita aiempia huippuhetkiä, on sitten johtanut juuri vaikka finishereiden puutteeseen. Tämä kehityssuunta karkottaa aiempia faneja - se on sitten eri keskustelu, että olisiko vanhoista faneista silti pystytty pitämään kiinni.
Näinhän se tuntuu olevan. Nykyiset indyuikkarit tuntuvat halveksuvan tuota E:n osuutta WWE:ssä, sehän käy jatkuvasti ilmi promoissa ja shooteissa. Painijat ovat aika pitkälti omia itsejään, pl. Bray Wyatt. Ehkä nykyfanit komppaavat tätä - heillehän ohjelmaa tehdään.
Minä olen sitä ikäluokkaa, että olen katsonut Attitude Eran jälkeenpäin. Pidän tätä aika ylihypetettynä ajanjaksona, vaikka siinä oli paljon hyvää. Täyttihän noita eventtejä ihan järkyttävä määrä wrestlecrapia ja jotain minulle täysin mitäänsanomatonta camp-huumoria (Mae Young synnyttämässä kättä?). Tuntui myös olevan täysin mahdoton ajatus, että ottelu olisi saanut puhtaan lopetuksen. Vastapainoksi kärkijätkät painoivat ilman PG-rajoitteita ja sanalleen kirjoitettuja promoja menemään - väitän, että nimenomaan he ja heidän karismansa sai AE:n toimimaan. Ja olihan se varmasti aikanaan täysin uutta ja jännittävää uusine tähtineen ja matsimuotoineen.
Onko nykyajan 100 % fokus spotteihin sitten se uusi suuntaus, jolla pyritään luomaan uusiutunut tuote. Todennäköisesti. Ja jos Triple H:n johtamansa NXT:stä voi jotain päätellä, niin tämä tyyli ei ole ihan hetkeen muuttumassa senkään jälkeen, kun McMahon kasvaa heinää.
Myönnän silti itsessäni sen, että oman wrestling-seuraamiseni aikana oli vaihe, jolloin tykkäsin itse hypettää näitä alakortin spotfestejä. Esimerkiksi John Morrisonille tuli toivottua suurta pushia aikanaan, vaikka olihan se selvää, että hänen juttunsa oli nimenomaan nuo uimahypyt ja spotit, ja paljon muuta annettavaa ei lajille ollut. Hassusti kuitenkin silloisessa WWE:ssä hän oli tyyliltään uniikki painija - nyt paluunsa yhteydessä hän hukkui täysin massaan.
Jotenkin sitä sitten kypsyessään oppi arvostamaan star poweria, ja elämää suurempia hahmoja. Kyllä sitä livenä katsoessa joku Kane on ihan valtavan kokoinen mörkö, ja paljon vakuuttavampi kuin joku Super Crazy.
Suosittelen katsomaan viime vuoden Backlashista Edge-Ortonin. Aika kornistihan sitä mainostettiin jonain kaikkien aikojen painiotteluna, mutta itse kyllä viihdyin täyden kesto ajan ottelun matkassa. Mielestäni ottelussa oli täydellisyyttä hipova rakenne. Siinä vanhat sotaratsut näyttivät nuoremmille mallia kehäpsykologiasta.
Sama jatkuu myös maksutapahtumissa, jotka ovat menettäneet aika pitkälti spesiaaliutensa. Tai siis ne eivät eroa viikottaisista oikein mitenkään, samat ottelut ja suicide dive -rallit sielläkin on menossa. Ja sitten päälle lyödään 50/50 -bookkaus: PPV:ssä voiton ottanut häviää seuraavassa viikottaisessa vastustajalleen, että saadaan voitot tasoihin.
Tuntuu, ettei WWE oikein jaksa panostaa, kuin kolmeen suurimpaan (WrestleMania, Royal Rumble, SummerSlam). Survivor Seriesiä on aika vaikea laskea tuohon mukaan, aika hengetön tapahtuma nykyisellään, ehkä ajaisin jopa Money In The Bankin sen edelle tärkeysjärjestyksessä.
Ehkä tämä on silti luonnollinen kehityskulku. Kuka sitä nyt haastatteluissa sanoikaan, että ysärillä Shawn Michaelsin hyppääminen tikapuilta oli valtava juttu - nyt sen tarvii olla joku neljän miehen lento voltilla kaaressa kehän ulkopuolelle seitsemän pöydän läpi, että se herättää "holy shit" -reaktion. Ehkä se ajattelu nykyisessä pro wrestlingissä, että pitää ylittää ja nokittaa noita aiempia huippuhetkiä, on sitten johtanut juuri vaikka finishereiden puutteeseen. Tämä kehityssuunta karkottaa aiempia faneja - se on sitten eri keskustelu, että olisiko vanhoista faneista silti pystytty pitämään kiinni.
Näinhän se tuntuu olevan. Nykyiset indyuikkarit tuntuvat halveksuvan tuota E:n osuutta WWE:ssä, sehän käy jatkuvasti ilmi promoissa ja shooteissa. Painijat ovat aika pitkälti omia itsejään, pl. Bray Wyatt. Ehkä nykyfanit komppaavat tätä - heillehän ohjelmaa tehdään.
Minä olen sitä ikäluokkaa, että olen katsonut Attitude Eran jälkeenpäin. Pidän tätä aika ylihypetettynä ajanjaksona, vaikka siinä oli paljon hyvää. Täyttihän noita eventtejä ihan järkyttävä määrä wrestlecrapia ja jotain minulle täysin mitäänsanomatonta camp-huumoria (Mae Young synnyttämässä kättä?). Tuntui myös olevan täysin mahdoton ajatus, että ottelu olisi saanut puhtaan lopetuksen. Vastapainoksi kärkijätkät painoivat ilman PG-rajoitteita ja sanalleen kirjoitettuja promoja menemään - väitän, että nimenomaan he ja heidän karismansa sai AE:n toimimaan. Ja olihan se varmasti aikanaan täysin uutta ja jännittävää uusine tähtineen ja matsimuotoineen.
Onko nykyajan 100 % fokus spotteihin sitten se uusi suuntaus, jolla pyritään luomaan uusiutunut tuote. Todennäköisesti. Ja jos Triple H:n johtamansa NXT:stä voi jotain päätellä, niin tämä tyyli ei ole ihan hetkeen muuttumassa senkään jälkeen, kun McMahon kasvaa heinää.
Valtavan negatiivinen viestihän tästä tuli, kuulostaa kyllä varmasti vanhan jäärän valitukselta, vaikka ei tässä ole vielä edes kolmekymppisiä päässyt viettämään. Ylläoleva pitää varmasti isossa kuvassa paikkansa, oma aktiivinen seuraaminen ajoittui ajanjaksolle 2004-2010, jonka jälkeen on menty aikalailla satunnaisten kiinnostuspiikkien voimin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy