World Wrestling Entertainment – WWE

[Perusjäbä]

On se kummaa, kun ei nappaa kumpikaan WWE tai AEW enää, nyt jos yritän katsoa, niin ajatukset karkaa muualle tai rupean kännykällä selaamaan muuta. Ennen katsoin kaikki tapahtumat, mutta nykyään tylsistyy, jos ei ole aivan huipputason ottelu tai angle, jota tapahtuu NJPW:n puolella enemmän, tosin heillä liikaa tapahtumia omaan makuun, sekä melkein aina pelkkiä otteluja, myös niistä moni filleri tag team-otteluja.

 

[Le Banner]

@Perusjäbä Missä olit 1986? Saatana miten upeaa oli odottaa pitkään, kunnes näki suoran lähetyksen ja suosikit livenä!!!

 

[Perusjäbä]

@Perusjäbä Missä olit 1986? Saatana miten upeaa oli odottaa pitkään, kunnes näki suoran lähetyksen ja suosikit livenä!!!

WWE Network:in puolelta tuleekin katsottua noita vanhoja tapahtumia, silloin oli enemmän oikeita supertähtiä, ei tarvitse mennä kuin noin kymmenen vuotta taaksepäin, HBK vs. Undertaker ottelut ja edeltävät anglet löytyy. Voi olla että on vain liikaa katsottavaa, niin helppo on katsoa melkein mitä tahansa promootiota nykyään.

 

[Le Banner]

Kysyin, että missä olit 1986? Eniwei, ihan saatanan kovia ukkoja lähtenyt noilta ajoilta yläkertaan vääntämään ja tottakai heille kaikille iso riiispekti!!

 

[Perusjäbä]

Kysyin, että missä olit 1986? Eniwei, ihan saatanan kovia ukkoja lähtenyt noilta ajoilta yläkertaan vääntämään ja tottakai heille kaikille iso riiispekti!!

En vielä edes elossa. Kuollut tosiaan myös showpainin puolella paljon kovia ukkoja.

 

[Nosebleed]

Hyvin sitä perillä ollaan, jos ymmärtää Clenerin olevan moppausgimmick. Tuolla Cleanerillahan Omegasta tuli Japanissa iso tähti ja paini samalla älyttömän kovia matseja kasan. Ideahan oli siis olla eräänlainen rikospaikan siivoaja Bullet Clubissa, mutta osahan tosissaan luuli Omegan olevan joku talkkari, niin Omega otti hahmoonsa piruilessaan sitten harjat mukaan huumorielementtinä. Cleaner-Omegaa on kaivaltu pitkään takaisin ja nyt se saatiin, mistä olen itse tyytyväinen. Erinomainen egoistinen heel-gimmick.

Tämä onkin yksi pääsyy minkä takia tuota tuotetta ei pysty kukaan, joka ei ole aiemmin ollut tietoinen näistä jutuista katsomaan. Miksi minun tai saati jonkun perusjenkin pitäisi uutena AEWn ja Dynamiten katsojana tietää jostain gimmickistä jota Omegan on vetänyt japanilaiselle yleisölle joka on aivan erilainen kuin länsimainen yleisö? (Omega muutenkin on ehkä yksi feikeimmän kuuloinen ja näköinen painija jonka oon koskaan nähnyt, kuin suoraan jostain Konamin taistelupelistä revittyine liikkeineen, mut enivei.) Pitääkö minun tehdä katsojana jotain kotiläksyjä miksi joku jalaton painija voi olla kehässä tai miksi joku pitää käsiään taskussa ja pomppii kuin trampoliinilla? Miksi joku on välillä heel ja välillä täysin babyface? Välillä jopa kesken matsin saattaa vaihtua roolit. Tämä on sitä Russon shades of grey-paskaa. Miksi heavyweight mestarin kaikki titlematsit on jotain no dq-matseja? En yhtään ihmettele enää miksei Lesnar halunnut Moxley/Ambrosen kanssa mitään auto-onnetomuuspelleilyä Maniassa. Miksi tag matseissa on ihan kummalliset säännöt? Ja niin edelleen pieniä suuria asioita, joista huomaa, että näitä bookkaa joku ison lompakon omistava fani fantasyhaaveineen. Vähän kuin jokainen NHL matsi ois joku Allstars-matsi missä vähän pelleillään ja isketään silmää "tää on feikkiä".

Kovat oli odotukset kun luvattiin sitä vaihtoehtoa WWElle ja että kyseessä olisi oikeasti sports based, mutta samaa entertainment sekoilua tekeporttauksineen ja elokuvamatseineen tuo on. WCW vertaus on tosiaan huono, koska WCW oli hetken jopa hyvä. TNAn WWE lite ajat tästä tuli itselle mieleen ja oma seuraaminen loppui tuohon "matsiin" joka käytiin jenkkifutisstadionilla. MJFssä oli potentiaalia, mutta viimeisin klippi jonka näin jossain oli just tämä Jerichon "huumori"musikaali ja eipä tarvi alkaa uudelleen seuraamaan.

Kuitenkin kun kyseessä on business niin businesten pitäisi kasvaa tai muuten on aika huonoa businestä. Wrestling business taitaa tätä menoa kuolla jos mistään ei tule uusia/saada vanhoja asiakkaita takaisin. En ainakaan pysty uskomaan, että jos joku vanha fani, joka näkee kanavasurffailessa, että "ai TNT-kanavalta tulee vapaapainia" jäisi kovin pitkäksi aikaa katsomaan.

 

[Wenzel]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=P8A_niIW2Lc

Uusi vuosi, sama vanha Vince. Goldberg astelee vuoden tauon jälkeen suoraan mestaruusotteluun Royal Rumblessa, ja varmaan vuoden takainen kuvio toistuu, eli Goldberg laittaa McIntyren pakettiin viidessä minuutissa ottaen vyön itselleen, aivan kuten Fiendille kävi.

 

[Nosebleed]

#1598 - Mark "The Undertaker" Calaway

Episode · The Joe Rogan Experience · World Wrestling Entertainment Hall of Famer Mark "The Undertaker" Calaway is a thirty-year veteran of the sports entertainment industry, and widely considered one of the best professional wrestlers of all time. Now retired from the ring, his story is the...

open.spotify.com

Taker ollut Joe Roganin vieraana. Haukkuu nykypainin aika pahasti:

"I'll probably piss a lot of people off, but they need to hear it. It is what it is. To the young guys, 'Oh, he's a bitter old guy'. I'm not bitter. I did my time, I'm good. I walked away when I learned to walk away. I just think the product is a little soft. There's guys here and there that have an edge to them, but there's too much pretty, not enough substance right now. They're trying to put something out for everybody. Some guys are into the comedy s**t, there's other guys that want to see the more hardcore-type fighting. I think one of the biggest things that happened, we all got old at the same time, so there weren't enough guys to work with the young guys."

"You also have too many people that are, 'These guys on the internet say I'm pretty f**king good'. Okay, well you can listen to them or you can listen to somebody that's been there and done it. You can't help it, but there was just not enough merging of the young and the new talent. When we had Stone Cold and Rock and Triple H and Shawn Michaels, all those guys, we were all working together, and we were making money and we were drawing. Then we all just aged out. I hung in there for a long time, but we kinda aged out, and it left all these young guys to learn with more young guys - and the product changed."

Eipä tuo kauheasti väärässä ole. Jim Ross myös vähän aikaa sitten antoi samanlaista palautetta.

Linkki vie Spoyifyn.

 

[Wenzel]

Toisaalta olen samaa mieltä Takerin kanssa, mutta kyllähän tuo "'These guys on the internet say I'm pretty f**king good'. Okay, well you can listen to them or you can listen to somebody that's been there and done it." kohta lähinnä vain huutaa juuri sellaista Vincemäistä out of touch-asennetta, kun kuitenkin ne internetin suosimat pojat jo kymmenen vuotta sitten, kuten nyt vaikka Punk ja Bryan, olivat tuon firman kirkkaimpia tähtiä ja se tulevaisuus, mutta molempia yritettiin vain jatkuvasti polkea alas ja syötettiin näille vanhoille parroille, koska ei samojen vanhojen partojen toimesta uskottu näiden pystyvän myymään WrestleManiaa. Mitä taas tulee "product changed" kohtaan, niin sehän on vain maailman sekä samalla viihdemaailman kohtalo. "Maailma muuttuu, muutu sinäkin." WWE vain tuli tässä muutoksessa, kuten Takerkin huomauttaa, auttamattomasti pahasti jäljessä, minkä ansiosta se ns. oikea starpower on ollut todella laihaa jo viimeiset kymmenen vuotta. Tämän takia myös on pakko raapia näitä parasta ennen-päiväyksensä menettäneitä Goldbergeja painimaan. Mutta se, että ne "nuoremmat" olisi vetäneet "vanhojen" kanssa ei olisi pelastanut lajia pakolliselta evoluutiolta, kuten Taker tuossa antaa ymmärtää.

Niin, käytiinhän tuossa viime sunnuntaina tuo yksi vuoden kruunun jalokivistä eli Royal Rumble. Rumblesta kyllä puuttui se jokin, oliko sitten yleisön puute vai mikä, mutta ei tuntunut läheskään samalta kuin aiempina vuosina. Naisten Rumblessa oli kiva nähdä vanhoja tuttuja, kuten Torrie Wilson ja Victoria. Eniten pisti sapettamaan kyllä, kun koko firman ja ehkä jopa koko bisneksen tämän hetken isoin ja kuumin nimi, Alexa Bliss, eliminoitiin ottelusta peräti minuutissa. En myöskään ihan käsittänyt, miksi pari kuukautta Sasha Banksin kanssa mestaruudesta taistellut Carmella eliminoitiin peräti 47 sekunnissa. Todella vahvat "Vintage 'What a maneuver!' Vince" fiilikset tuli näiden kahden naisen äärimmäisen surkeasta bookkauksesta. Voittaja oli itselleni todella meh, koska en tiedä Belairista juuri mitään eikä oikein nostanut omaa mielenkiintoani naisten kuvioita kohtaan. Miesten Rumble oli kyllä tylsä, yllätysosallistujina joku Carlito, pahasti keski-iän elintaso mahan kasvattanut Kane, Hurricane Helms ja Christian. Tylsää. Edgen voitto oli...noh, se oli, ainakin nostalgista jos ei muuta. Seuraavan illan Rawssa nähdyn Orton vs. Edgen jälkeen sitten melkeinpä koko internet kääntyi tuota yhdeksän vuotta takaisin kuolaamaansa ja kaipaamaansa miestä vastaan, koska "näyttää olevan huonossa kunnossa ja heikko". No älkää helvetissä, ikää 47 vuotta ja yhdeksän vuotta ollut painimatta!

Road to WrestleMania on avattu, katsotaan mitä saavat aikaiseksi.

 

[Roger Moore]

minkä ansiosta se ns. oikea starpower on ollut todella laihaa jo viimeiset kymmenen vuotta.

Kymmenen vuotta on aika hyvä mittari, toki itse näkisin että mennään jopa hieman yli eli joskus sinne kun Shawn Michaels lopetti eli 2010. Samoihin aikoihin poistui myös Batista ja myös Triple H:ta siirrettiin entistä enemmän officen puolelle, toki taisi tuohon aikaan kärsiä aika pahasti myös loukkaantumisista. Edge poistui sitten vuotta myöhemmin ja samalla sitten esim. Undertaker alkoi siirtyä tähän matsi vuodessa -tahtiin.

WWE:llä pakka levisi muutamassa vuodessa käsiin aivan täysin kun samaan aikaan kuvioista poistui monta main event -tason hahmoa ja tosiaan esim. CM Punk ei saanut koskaan sitä arvostusta mitä olisi ansainnut. Kyllähän se nyt jostain kertoo että lukemattomat WrestleManiat tuossa 2010-luvun alussa saatiin näyttämään hyvältä kun The Rock teki lyhyet visiittinsä ja Undertakerista saatiin vielä hyviä matseja irti, mutta olisihan se nyt pitänyt tajuta että nämä parasta ennen -päivänsä nähneillä tapahtumien myyminen ei ole kovin fiksua pitkällä aikavälillä. Tuntuu olevan aika vähissä nämä uuden sukupolven starat edelleen, sille se tuntui jo 10 vuotta sitten ja samalta se tuntuu edelleen.

 

[Sandersson]

WWE:llä pakka levisi muutamassa vuodessa käsiin aivan täysin kun samaan aikaan kuvioista poistui monta main event -tason hahmoa ja tosiaan esim. CM Punk ei saanut koskaan sitä arvostusta mitä olisi ansainnut. Kyllähän se nyt jostain kertoo että lukemattomat WrestleManiat tuossa 2010-luvun alussa saatiin näyttämään hyvältä kun The Rock teki lyhyet visiittinsä ja Undertakerista saatiin vielä hyviä matseja irti, mutta olisihan se nyt pitänyt tajuta että nämä parasta ennen -päivänsä nähneillä tapahtumien myyminen ei ole kovin fiksua pitkällä aikavälillä. Tuntuu olevan aika vähissä nämä uuden sukupolven starat edelleen, sille se tuntui jo 10 vuotta sitten ja samalta se tuntuu edelleen.

Valmiiksi kirjoitetut promot ja "brändi on tähti" -ajattelu pitää kyllä hyvin huolta siitä, että kukaan ei pääse pahemmin nousemaan esiin. Sitähän mm. Steve Austin on sanonut, ettei olisi nykypäivänä ikinä noussut tähdeksi. Monesti kyllä tuntuu, että luovuus on aika pitkälti tapettu WWE:ssä - samat ottelut viikosta toiseen ja paperilta luetut luonnottomat promot eivät jaksa määräänsä enempää pitää otteessaan.

Tämän eran suurin tähti Roman Reigns vetää tällä hetkellä ihan hyvää runia jonain "mafiapomona" SmackDownin puolella, kun on päässyt vihdoin heelin roolia koittamaan. Facet on aika pääsääntöisesti melko munattomia ja hymyileviä painijoita, joten siinä roolissa on vaikea loistaa.

Toki pro wrestling taitaa olla niin nicheä muutenkin nykyään, että vaikea on yltää vanhojen starojen tasolle. Jotenkin nuo Goldbergit ja Lesnarit kantavat ympärillään kuitenkin ihan eri auraa kuin sethrollinsit. Kehän sisällä eivät sitten mitään hienoja temppuja tee, mutta karisma ja uskottavuus kantavat jo pitkälle.

 

[Nosebleed]

Itse ainakin käsitin tuon niin, että Takerin mielestä nämä junnut kuuntelee mieluummin jotain netin nörttejä tai Dave Meltzerin star ratingeja siinä mikä hyvä wrestling-matsi kuin niitä henkilöitä jotka oikeasti on ollut siellä kehässä/bisneksessä aiemmin. Sen takiahan nuo kokoajan onkin loukkaantuneena vähän väliä kun pitää ylittää edellisen matsin spotit ja sitten on joku pää tai jalka paketissa. Ja ehkä tarkoitti myös sitä, että ehkä se juuri on jäänyt viime 10 vuoden aikana puuttumaan ketkä opettaisi näitä junnuja niin kuin Takeriä ennen tulleet opetti tätä wrestling psykologiasta yms. mitä kannattaa ja mitä tosiaan ei kannata tehdä kehässä. Mutta kun joku tyyppi kehuu netissä niin se riittää.

JR ehkä sanoi vain tuon paremmin kuin Taker:

“All you guys go outside, you cluster up like coils, you stand there in a huddle, friends and foes together, side-by-side, so you can catch some leaping idiot going over the top who never wins with this move. They are looking for the ‘holy shit’ chant. They love to hear, ‘this is awesome’. It’s a spot, folks. It’s a trapeze act. I don’t buy into that.”

Sitten joku never heard räkänokka heti mölötti tuostakin Twitterissä kun ei osannut kuunnella herraa, joka tietää vähän enemmän ja on ollut bisnekssä vähän kauemmin mitä itse tulee koskaan olemaan.

 

[Sandersson]

Itse ainakin käsitin tuon niin, että Takerin mielestä nämä junnut kuuntelee mieluummin jotain netin nörttejä tai Dave Meltzerin star ratingeja siinä mikä hyvä wrestling-matsi kuin niitä henkilöitä jotka oikeasti on ollut siellä kehässä/bisneksessä aiemmin.

Nykyäänkään nuo matsit ovat enimmäkseen vain ketju erilaisia spotteja, joten helppo tähän on yhtyä. Todella atleettistahan se on hyppiä ympäri kehää ja kehän ulkopuolelle tuplavoltteja - ei siihen nuo AE-tähdet kyenneet. Tästä kuitenkin uupuu se kehäpsykologia ja järki. Tai ainakin henkilökohtainen mieltymykseni on otteluita kohtaan, jota rakennetaan hiljalleen ja loogisesti kohti kliimaksia. Pelkällä kutosvaihteellakin kulkeville matseille on tilausta ja paikkansa, mutta niihin turtuu melko nopeasti.

Ihan niinkin yksinkertainenkin asia, kuin vahingon myyminen, tuo jo mielestäni valtavasti lisäarvoa. Jos jalkaasi on potkittu 15 minuuttia, se voisi vähän rajoittaa liikkumistasi. Myös tämä finisherien puute ja tiettyjen liikkeiden (superkick) jatkuva spämmääminen syö mielenkiintoa.

Myös yksi suurimmista asioista mistä 'Taker on nykysukupolvea on kritisoinut, on hahmojen puute. Ei nyt esimerkiksi The Rock ikinä ollut mikään kehävirtuoosi, mutta tunnelman luomisessa täysin ylivoimainen henkilö.

NXT:hän on ihan puhdasta workratea, mutta ei nyt ainakaan vielä ole ohittanut pääbrändejä katsojaluvuissa. Eli ainakin ison yleisön silmissä tähtivoima ja hahmot voittavat pelkän painin.

E: Tässä muuten vielä Roman Reignsin vastaus Undertakerille: Roman Reigns Responds to Undertaker's Saying Today's WWE Stars Are Soft

 

[Wenzel]

Edgeltä kyllä ihan hyvä näkemys tuohon Takerin kommenttiin: Edge responds to The Undertaker calling the current WWE roster "soft"

 

[Roger Moore]

Nykyäänkään nuo matsit ovat enimmäkseen vain ketju erilaisia spotteja, joten helppo tähän on yhtyä. Todella atleettistahan se on hyppiä ympäri kehää ja kehän ulkopuolelle tuplavoltteja - ei siihen nuo AE-tähdet kyenneet. Tästä kuitenkin uupuu se kehäpsykologia ja järki. Tai ainakin henkilökohtainen mieltymykseni on otteluita kohtaan, jota rakennetaan hiljalleen ja loogisesti kohti kliimaksia. Pelkällä kutosvaihteellakin kulkeville matseille on tilausta ja paikkansa, mutta niihin turtuu melko nopeasti.

Tässä on yksi syy miksi ole nykyään aika pahasti vieraantunut wrestlingistä ja aina kun lajin pariin palaan niin katselen ennemmin vanhoja tapahtumia kuin nykypäivän otteluita. Eikä siinä mitään, toki minä edelleenkin katselen muutaman kerran vuodessa myös sen mitä nykyään tapahtuu jossain WrestleManiassa ja vastaavissa, mutta silti omasta mielestäni on tuntunut jo kymmenkunta vuotta siltä että nykypainissa tosiaan tärkeintä on se että bingohallityypit tekevät toinen toistaan hienompia koreografioita mutta kehäpsykologia puuttuu täysin.

Enkä nyt pidä itseäni minään erityisenä vanhan liiton jääränä koska en ole kamalasti katsonut esim. 70- ja 80-luvun painia ja esimerkiksi 90-luvultakin on varmasti hienoja otteluita näkemättä, mutta sen verran lajia seuranneena voin kuitenkin muodostaa näkemykseni siitä että jos matsissa ei ole kunnollista kehäpsykologiaa tai se jopa puuttuu kokonaan niin viiden tähden matsia tuollaisesta ei saa mitenkään, riippumatta siitä millaisia voltteja siellä heitellään.

Ihan niinkin yksinkertainenkin asia, kuin vahingon myyminen, tuo jo mielestäni valtavasti lisäarvoa. Jos jalkaasi on potkittu 15 minuuttia, se voisi vähän rajoittaa liikkumistasi. Myös tämä finisherien puute ja tiettyjen liikkeiden (superkick) jatkuva spämmääminen syö mielenkiintoa.

Ja tässä sitten yksi esimerkki ja tosiaan tuo finishereiden "puute" tai pikemminkin niiden liikakäyttö nykyään. Olen tätä aiemminkin miettinyt ja muistaakseni täälläkin pohtinut että milloin kävi se että finisher ei enää oikeasti ollutkaan finisher vaan tyyliin ihan joku perusliike minkä voi heittää mihin tahansa väliin ja ottelu ei koskaan lopu ensimmäiseen finisheriin? Ymmärrän että joissain isoissa matseissa, kuten esim. Michaelsin ja Undertakerin WrestleMania-otteluissa vaaditaan enemmän kuin se yksi finisher, mutta niissäkin matseissa se oli rakennettu tarinaan siten että tuollainen "finisher-huoraaminen" oli luonteva osa sitä. Nykyään jos sattumalta katsoo jotain ihan normaalia keskikortin ottelua jostain Raw'sta niin tuntuu että finishereitä viskotaan ihan siellä täällä ilman sen kummempaa logiikkaa.

Myös yksi suurimmista asioista mistä 'Taker on nykysukupolvea on kritisoinut, on hahmojen puute. Ei nyt esimerkiksi The Rock ikinä ollut mikään kehävirtuoosi, mutta tunnelman luomisessa täysin ylivoimainen henkilö.

Ja tässä sitten kolmas syy. En tiedä miten nykyään menee mutta jokunen vuosi sitten tuntui että varmaan 80% hahmoista oli näitä "etunimi sukunimi" -tyyppejä joiden ainoa ero toisiinsa oli eriväriset uikkarit. Enkä nyt tarkoita sitä etteikö omalla nimellään esiintyvä hahmo voisi olla mielenkiintoinen persoona, esimerkiksi John Cena on kaikista puutteistaan ja raivostuttavuudestaan huolimatta ihan eri tavalla mielenkiintoinen persoona kuin suuri osa siitä rosterista mitä olen tässä vuosien aikana nähnyt. En toki tarkalleen tiedä millaista se nykyään on.

Onhan sekin toki totta että laji on muuttunut valtavasti ja sitä varmaan edelleen yritetään viedä kohti "aitoa urheilua", mutta toisaalta onko se wrestlingin pohjimmainen idea kuitenkaan? Enkä minä nyt tarkoita että kaipaisin mitään Attitude Eran ihan järjettömiä kuvioita, paljon siellä oli hyvää mutta varmaan vastaavasti myös se suurin roska oli siltä ajalta. Tuohon väliinkin mahtuu paljon, sanoisin että kun itse enemmän seurasin niin jostain vuodesta 2002 alkaen jonnekin 2007 tai 2008 välille oli mielenkiintoista seurattavaa. Siihen mahtui kuitenkin paljon kiinnostavia hahmoja ja "starpoweria", mutta silti sieltä oli karsittu ne kaikkein älyttömimmät gimmickit pois ja vaikka kyseessä oli lajia varten luotu hahmo niin silti se oli kuitenkin ihan realistinen. Poikkeuksena toki joku Undertaker mutta hän oli nimenomaan se säännön vahvistava poikkeus ja yksinkertaisesti hahmona niin suosittu ja hyvä että se vaan toimi. Nykypäivänä tuollaista ei toki millään saisi enää uudestaan tuotettua.

Toki ehkä tämäkin vuodatus vaan alleviivaa sitä ettei wrestlingiä ja etenkään WWE:tä ole tarkoitettu noin yleisesti mitenkään koko elämän ajan aktiivisesti seurattavaksi asiaksi. Liekö asiaa jopa tutkittukin mutta jostain olen saanut päähän ajatuksen että keskivertokatsoja seuraa lajia oikeasti aktiivisesti ehkä juuri sen 3-5 vuotta ja sen jälkeen mahdollisesti enemmän tai vähemmän kasvaa siitä ulos. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta pystyyhän sen sinänsä päättelemään jo siitä miten paljon eri juonikuvioita kierrätetään. Ja onhan tuo ajatus viety siinä mielessä vielä enemmän äärimmilleen että on puhuttu ns. kolmen kuukauden säännöstä eli asia joka tapahtui yli kolme kuukautta sitten niin sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tietysti tässäkin on poikkeuksia eli jos A ja B ottelevat vastakkain ja B loukkaantuu ottelussa ja on pois vuoden niin toki B tulee sitten vuoden päästä kostamaan A:lle tämän.

Mutjoo, sellaista horinaa tästä lajista nyt tällä kertaa.

 

[Sandersson]

Mistään emme ole tällä hetkellä eri mieltä. Jatkan vielä parilla ajatuksella ansiokkaaseen viestiin.

Eikä siinä mitään, toki minä edelleenkin katselen muutaman kerran vuodessa myös sen mitä nykyään tapahtuu jossain WrestleManiassa ja vastaavissa, mutta silti omasta mielestäni on tuntunut jo kymmenkunta vuotta siltä että nykypainissa tosiaan tärkeintä on se että bingohallityypit tekevät toinen toistaan hienompia koreografioita mutta kehäpsykologia puuttuu täysin.

Myönnän silti itsessäni sen, että oman wrestling-seuraamiseni aikana oli vaihe, jolloin tykkäsin itse hypettää näitä alakortin spotfestejä. Esimerkiksi John Morrisonille tuli toivottua suurta pushia aikanaan, vaikka olihan se selvää, että hänen juttunsa oli nimenomaan nuo uimahypyt ja spotit, ja paljon muuta annettavaa ei lajille ollut. Hassusti kuitenkin silloisessa WWE:ssä hän oli tyyliltään uniikki painija - nyt paluunsa yhteydessä hän hukkui täysin massaan.

Jotenkin sitä sitten kypsyessään oppi arvostamaan star poweria, ja elämää suurempia hahmoja. Kyllä sitä livenä katsoessa joku Kane on ihan valtavan kokoinen mörkö, ja paljon vakuuttavampi kuin joku Super Crazy.

Enkä nyt pidä itseäni minään erityisenä vanhan liiton jääränä koska en ole kamalasti katsonut esim. 70- ja 80-luvun painia ja esimerkiksi 90-luvultakin on varmasti hienoja otteluita näkemättä, mutta sen verran lajia seuranneena voin kuitenkin muodostaa näkemykseni siitä että jos matsissa ei ole kunnollista kehäpsykologiaa tai se jopa puuttuu kokonaan niin viiden tähden matsia tuollaisesta ei saa mitenkään, riippumatta siitä millaisia voltteja siellä heitellään.

Suosittelen katsomaan viime vuoden Backlashista Edge-Ortonin. Aika kornistihan sitä mainostettiin jonain kaikkien aikojen painiotteluna, mutta itse kyllä viihdyin täyden kesto ajan ottelun matkassa. Mielestäni ottelussa oli täydellisyyttä hipova rakenne. Siinä vanhat sotaratsut näyttivät nuoremmille mallia kehäpsykologiasta.

Nykyään jos sattumalta katsoo jotain ihan normaalia keskikortin ottelua jostain Raw'sta niin tuntuu että finishereitä viskotaan ihan siellä täällä ilman sen kummempaa logiikkaa.

Sama jatkuu myös maksutapahtumissa, jotka ovat menettäneet aika pitkälti spesiaaliutensa. Tai siis ne eivät eroa viikottaisista oikein mitenkään, samat ottelut ja suicide dive -rallit sielläkin on menossa. Ja sitten päälle lyödään 50/50 -bookkaus: PPV:ssä voiton ottanut häviää seuraavassa viikottaisessa vastustajalleen, että saadaan voitot tasoihin.

Tuntuu, ettei WWE oikein jaksa panostaa, kuin kolmeen suurimpaan (WrestleMania, Royal Rumble, SummerSlam). Survivor Seriesiä on aika vaikea laskea tuohon mukaan, aika hengetön tapahtuma nykyisellään, ehkä ajaisin jopa Money In The Bankin sen edelle tärkeysjärjestyksessä.

Ehkä tämä on silti luonnollinen kehityskulku. Kuka sitä nyt haastatteluissa sanoikaan, että ysärillä Shawn Michaelsin hyppääminen tikapuilta oli valtava juttu - nyt sen tarvii olla joku neljän miehen lento voltilla kaaressa kehän ulkopuolelle seitsemän pöydän läpi, että se herättää "holy shit" -reaktion. Ehkä se ajattelu nykyisessä pro wrestlingissä, että pitää ylittää ja nokittaa noita aiempia huippuhetkiä, on sitten johtanut juuri vaikka finishereiden puutteeseen. Tämä kehityssuunta karkottaa aiempia faneja - se on sitten eri keskustelu, että olisiko vanhoista faneista silti pystytty pitämään kiinni.

Ja tässä sitten kolmas syy. En tiedä miten nykyään menee mutta jokunen vuosi sitten tuntui että varmaan 80% hahmoista oli näitä "etunimi sukunimi" -tyyppejä joiden ainoa ero toisiinsa oli eriväriset uikkarit.

Näinhän se tuntuu olevan. Nykyiset indyuikkarit tuntuvat halveksuvan tuota E:n osuutta WWE:ssä, sehän käy jatkuvasti ilmi promoissa ja shooteissa. Painijat ovat aika pitkälti omia itsejään, pl. Bray Wyatt. Ehkä nykyfanit komppaavat tätä - heillehän ohjelmaa tehdään.

Onhan sekin toki totta että laji on muuttunut valtavasti ja sitä varmaan edelleen yritetään viedä kohti "aitoa urheilua", mutta toisaalta onko se wrestlingin pohjimmainen idea kuitenkaan? Enkä minä nyt tarkoita että kaipaisin mitään Attitude Eran ihan järjettömiä kuvioita, paljon siellä oli hyvää mutta varmaan vastaavasti myös se suurin roska oli siltä ajalta.

Minä olen sitä ikäluokkaa, että olen katsonut Attitude Eran jälkeenpäin. Pidän tätä aika ylihypetettynä ajanjaksona, vaikka siinä oli paljon hyvää. Täyttihän noita eventtejä ihan järkyttävä määrä wrestlecrapia ja jotain minulle täysin mitäänsanomatonta camp-huumoria (Mae Young synnyttämässä kättä?). Tuntui myös olevan täysin mahdoton ajatus, että ottelu olisi saanut puhtaan lopetuksen. Vastapainoksi kärkijätkät painoivat ilman PG-rajoitteita ja sanalleen kirjoitettuja promoja menemään - väitän, että nimenomaan he ja heidän karismansa sai AE:n toimimaan. Ja olihan se varmasti aikanaan täysin uutta ja jännittävää uusine tähtineen ja matsimuotoineen.

Onko nykyajan 100 % fokus spotteihin sitten se uusi suuntaus, jolla pyritään luomaan uusiutunut tuote. Todennäköisesti. Ja jos Triple H:n johtamansa NXT:stä voi jotain päätellä, niin tämä tyyli ei ole ihan hetkeen muuttumassa senkään jälkeen, kun McMahon kasvaa heinää.

Toki ehkä tämäkin vuodatus vaan alleviivaa sitä ettei wrestlingiä ja etenkään WWE:tä ole tarkoitettu noin yleisesti mitenkään koko elämän ajan aktiivisesti seurattavaksi asiaksi. Liekö asiaa jopa tutkittukin mutta jostain olen saanut päähän ajatuksen että keskivertokatsoja seuraa lajia oikeasti aktiivisesti ehkä juuri sen 3-5 vuotta ja sen jälkeen mahdollisesti enemmän tai vähemmän kasvaa siitä ulos.

Valtavan negatiivinen viestihän tästä tuli, kuulostaa kyllä varmasti vanhan jäärän valitukselta, vaikka ei tässä ole vielä edes kolmekymppisiä päässyt viettämään. Ylläoleva pitää varmasti isossa kuvassa paikkansa, oma aktiivinen seuraaminen ajoittui ajanjaksolle 2004-2010, jonka jälkeen on menty aikalailla satunnaisten kiinnostuspiikkien voimin.

 

[Merovingi]

Ei WWE:ssä tähtiä ole, kun he eivät tähtiä halua. Brändillä sitä hommaa myydään, ei painijoilla. Kukaan ei saa olla firmaa suurempi ja katsomaan mennään WWE:tä eikä jotain painijaa, mikä tekee painijoista merkityksettömämpiä. Se on tarkoituskin. Kannattaa muistaa mitä kävi Monday Night Warsien loppumisen jälkeen: Austin lähti lätkimään 2002, kun buukkaus ei miellyttänyt ja meni kotiin hakkaamaan vaimoaan, The Rock aloitteli elokuvauraansa ja Lesnar, josta leivottiin suurta megatähteä, totesi lajin olevan perseestä ja lähti muualle.

Noiden jälkeen ei ole ollut isoja tähtiä kuin Cena, joka oli firmalle lojaali syteen tai saveen eikä hänkään koskaan saavuttanut sitä tasoa mitä Austin tai The Rock. Saatika Lesnaria, koska UFC oli paljon isompi juttu,

Hahmoja kyllä painista edelleen löytyy, ei vain WWE:stä. Samoin tarinankerrontaa. Ei ne ole mihinkään kadonneet, sillä vaikka niin voisi luulla, on showpainia myös muualla kuin WWE:ssä. Viime viikolla katsoin puolet RAW:sta ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan ja pääasiassa kuraa se oli, mitä se on ollut vuosien ajan.

WWE on sellaisessa tilanteessa ettei se osaa tehdä tähtiä eikä sen tarvitse. Viimeiset pari vuotta WWE on tehnyt kovinta taloudellista tulosta mitä se on ikinä tehnyt, huomattavasti parempaa mitä sillä AE:lla. Viimeksi muutama viikko sitten NBC:n kanssa miljardidiili Networkin sisällön siirtämisestä Yhdysvalloissa heidän Peacock-alustalleen. Pandemia vain parantanut tulosta, kun ei tarvitse ylläpitää kiertävää sirkusta. WWE on nykyään sisällöntuottaja, ei painifirma. Sille maksetaan siitä, että se tuottaa joka viikko kymmeniä tunteja sisältöä.

Paini toki itsessään kehittyy. Moni fanittaa Michaelsia, mutta olihan hän lopulta lajin pilannut spottiapina, joka hyppeli tikapuilta alas. Silloin kun paini oli parasta eli 70-80 luvulla, oli kehässä plussapalloja kuten John Tenta ja roidattuja Herculeksia, jotka ähisivät kehässä viisi minuuttia ja ottivat pari bumppia. Vielä parempaa se oli 70-luvulla, kun pääottelussa oli Sammartino ja George Steele, ottelun kestäessä viisi minuuttia ja sen aikana otettiin illan ainoa liike, joka oli yleisön räjäyttänyt Scoop Slam. Muissa otteluissa otettiin headlockeja ja pari släppiä. Sitten tuli nämä Randy Savaget, Ric Flairit, Ricky Steamboatit ym. joiden mielestä ottelun pitäisi olla pitkä, siinä pitäisi olla paljon liikkeitä ja jopa hyppiä jostain korkealta. Helvetti vieköön, sitä vaan haettiin jotain hemmetin tähtiä eikä vedetty viiden minuutin nakkikioskiottelua. Perkele. /sarkasmi

Laji muuttuu. Kyllä sitä spottailua ja loikkia on ennenkin otettu, nähnyt ihan videokuvaa 50-luvun Ranskasta, jossa on jo pientä nykyajan menoa. Puhumattakaan mitä se on Meksikossa ollut. Se on ihan totta, että spottailu on mennyt vähän yli osalla ja pitäisi himmata taaksepäin, mutta yleisö niistä palkitsee ja se palkkio on paksumpi tilipussi. Jos haluat nousta sieltä bingohalleista tähdeksi, niin massasta on erotuttava ja nykyään ne erot tulevat juuri kehätaidoissa ja spottailussa esille. Kiertolaisuudessa on vaikea luoda itsestään hahmoa, kun juonikuvioita on vaikeampi kehitellä.

Ydinongelma painissa on sosiaalinen media, joka tuo painijat liian lähellä katsojia ja vie heistä täten sen suuruuden tunteen. Kuitenkin monelle sosiaalinen media on se tapa, millä ovat itsestään tähden tehneet. Mutta ei kukaan Hogan tai Andre olisi vastaava supertähti ollut, jos olisivat olleet somessa. Painijat ovat liian helposti saatavilla ja paljastavat liikaa omaa itseään. Tässä Undertaker oli lähellä puhuessaan "pehmeydestä", vaikka kommentti oli kyllä täyttä paskaa muuten. Ei hänen aikojen lajikulttuurissa ole kyllä mitään ihannoittavaa: porukka vetää roideja, huumeita, kipulääkkeitä ja viinaa ja kuolevat nelikymppisinä. Tämä Undertakerin ihannoiman kulttuurin huipputuotos oli Benoit, joka tappoi vaimonsa, lapsensa ja lopulta itsensä. Pitää olla massiivinen idiootti tai kusipää, jos ei ymmärrä tai välitä mitä se hänen ihannoimansa kulttuuri sai aikaiseksi.

Mutta niin, painia on muuallakin. Katson itse tyytyväisenä AEW:ta viikottain, sillä se tarjoaa erinomaisen paketin hyviä otteluita ja hyviä tarinoita. On sitä Amerikan indypainille tuttua spotfestia, luchaa ja myös tarinankerrontaa. Parasta tarinankerronnallista painia löytää Japanista, josta tulee katsottua parhaimmat tärpit ja isoimmat tapahtumat.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/1u_CjziAXqU

Ei helevetti. Sport based wrestling ja hyvää tarinankerrontaa tosiaan. Uusimmat "jymyhankinnatkin" näyttää olevan Big Show ja Christian. TNA 2.0.

 

[Wenzel]

Linkki: https://youtu.be/1u_CjziAXqU

Ei helevetti. Sport based wrestling ja hyvää tarinankerrontaa tosiaan. Uusimmat "jymyhankinnatkin" näyttää olevan Big Show ja Christian. TNA 2.0.

Big Showlle ja Christianille taidetaan maksaa enemmän kuin uskoisikaan kerta ei fyrkat riittäneet kunnon ilotulituksiin lopussa. Kyllähän tuo muistutti enemmän jotain suomalaisen uuden vuoden ilotulitusvirtityksiä muutaman promillen kumarassa.

 

[Stolk-2]

Linkki: https://youtu.be/1u_CjziAXqU

Ei helevetti. Sport based wrestling ja hyvää tarinankerrontaa tosiaan. Uusimmat "jymyhankinnatkin" näyttää olevan Big Show ja Christian. TNA 2.0.

En ole AEW:ta katsellut, mutta juutuupiin ponnahti Paul Wightin haastattelu. Onko meno tosiaan TNA 2.0? Haastattelun esittelyssä tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin WCW aikoihin kun Scott Hall sinne siirtyi. We all know who that is...Schiavonekin siellä oli.

 

[Nosebleed]

En ole AEW:ta katsellut, mutta juutuupiin ponnahti Paul Wightin haastattelu. Onko meno tosiaan TNA 2.0? Haastattelun esittelyssä tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin WCW aikoihin kun Scott Hall sinne siirtyi. We all know who that is...Schiavonekin siellä oli.

Kärjistettynä Fulhamin ja Jackson Jaguarin omistajan poika bookkaa nollakokemuksella suuren budjetin indiepainia. WWEstä sitten roudataan sekaan ihmettelemään vanhoja staroja ja legendoja kerään isoja tilipusseja vähäisellä työllä.

 

[Stolk-2]

Kärjistettynä Fulhamin ja Jackson Jaguarin omistajan poika bookkaa nollakokemuksella suuren budjetin indiepainia. WWEstä sitten roudataan sekaan ihmettelemään vanhoja staroja ja legendoja kerään isoja tilipusseja vähäisellä työllä.

Kuulostaa ihan WCW :n ja TNA:n toiminnalta aikoinaan joka ei menestykseen johtanut. Muutama kokenut veteraani voi auttaa yhtiön omia painijoita kuten Funk ja Foley auttoivat aikanaan ECW:ta kehittämään omia tähtiä. ECW:n ongelmat olivat jakelukanavien puute silloin. Isot tähdet muuttuvat rasitteeksi, jos niitä on liian paljon rasittamassa palkkabudjettia ja pitämässä uusia tähtiä nousemasta. Ketkä ovat AEW:n omia painijoita joita pitäisi katsella, jos aikaa valitsevasti katsella sitä? Keitä vanhoja painijoita siellä on Wightin, Jerichon ja Christianin lisäksi?

 

[Ralph]

Keitä vanhoja painijoita siellä on Wightin, Jerichon ja Christianin lisäksi?

AEW:n mielenkiintoisin kaveri on Jon Moxley, joka tunnetaan yhä paremmin painijanimellä Dean Ambrose. Sitten on tietysti AWE:n johdossa oleva Cody Rhodes, tämän veli Goldust sekä myös Jack Swagger, Matt Hardy ja Rusev nyt ainakin.

 

[Nosebleed]

Kuulostaa ihan WCW :n ja TNA:n toiminnalta aikoinaan joka ei menestykseen johtanut. Muutama kokenut veteraani voi auttaa yhtiön omia painijoita kuten Funk ja Foley auttoivat aikanaan ECW:ta kehittämään omia tähtiä. ECW:n ongelmat olivat jakelukanavien puute silloin. Isot tähdet muuttuvat rasitteeksi, jos niitä on liian paljon rasittamassa palkkabudjettia ja pitämässä uusia tähtiä nousemasta. Ketkä ovat AEW:n omia painijoita joita pitäisi katsella, jos aikaa valitsevasti katsella sitä? Keitä vanhoja painijoita siellä on Wightin, Jerichon ja Christianin lisäksi?

On AEW hyvätkin puolensa. Ensinnäkin selostajat eivät puhu katsojalle kuin pikkulapselle kuten WWEssä eikä ole mitään "it's boss time!" hokemia. Huono puoli taasen on että he puhuvat indiepaininörttien kieltä, joka menee satunnaiskatsojalta ohi. Hyvä puoli myös on se, että matseissa voi olla verta, mutta huono puoli on että sillä ei ole mitään merkitystä jos joka Moxley / Ambrosen mestaruusmatsi no DQ matsi jossa leikitään köyhän miehen ECWtä.

Lisäksi ensimmäisenä vuotena AEW oli jokseenkin vakava, mutta viime vuoden puolella alkoi touhu muistuttamaan sitä höpsyttelyä ja hassuttelua mistä en pidä WWEssäkään. Juonikuviot on täynnä inside vitsejä sekä kaappauksia ja käsirautoja. Painijat ovat suurimmaksi osaksi rookie-tasolla ja matsit ovat täynnä epäloogisuuksia tai ne muistuttaa videopeliä missä halutaan vaan tehdä liikkeitä tai spotteja. Etenkin tag matsit ovat yhtä hawajia ja niitä on joka jaksossa enemmän jopa kuin perus Rawissa.

Sitten on näitä gimmickejä jotka on suoraan indiestä kun kädet taskussa painitaan aurinkolasit päässä ja nauretaan että onpa hassua. Etenkin kun mainostivat alkuun, että tämä ei ole WWE, voitot merkkaa jotain ja on lähempänä urheilua kuin viihdettä ja heti ekassa ppvssä oli joku jalaton painija.

Linkki: https://youtu.be/grzbDJdiwLo

Jericho myös luulee ilmeisesti olevansa joku SNL koomikko. Ehkä Vince ei olekaan niin seniili kun ei antanut painijoiden kaikkia "hyviä ideoita" käyttää.

Linkki: https://youtu.be/C4Cmi0R91PI

Sitten on nämä Stingin tyyliset bookaukset jonka nyt olen seurannut koska Sting on vanhoja suosikkejani. Sting tulee monta kuukautta vain pesäpallomailan kanssa ja heelijoukko paskoo housuun. Viikosta toiseen sama juttu. Toki Sting on 60v eikä voi ottaa bumpia, mutta sitten kun ottaa niin siitä ei tehty anglea vaan se nyt vaan otti power bombin ja seuraavalla viikolla takaisin vrt. Edgen paluu viime vuonna ja miten tuo vanha loukkaantuminen otettiin kuvioon.

Sitten kun Sting ja suojatti Darby tekee paluun niin taso on näkyy ylhäällä. Pitäisikö katsojan uskoa että Sting on hommannut oikein kameramiehet ja editoinut tommosen videon ja pistää sen pyöriin ennen kuin tulee kehään? Ja sitten koska se on Sting ja se oli WCWssä niin tämä suojatti tulee sitten vaijeria pitkin rullalauta kädessä ja heelit vaan seisoo paikallaan. Taz näyttää vieressä normaalikokoiselta btw. Tämä on sitä mistä en pidä WWEssäkään nykyään ja yksi syy miksi aktiivinen seuraaminen jäi pois.

 

[Stolk-2]

Kiitokset vastauksista. Sitä vielä kysyn, että onko jotain klassikko matseja mitä voisi katsoa?