Jep, The Fiendin ansiosta nyt itsekin kirjauduin taas vähän kirjoittelemaan WWE:n meiningeistä, kun aloin tämän vaikuttavan debyytin myötä miettimään mitä hyviä asioita tällä hetkellä WWE ylipäätään pitää sisällä (spoiler: ei montaa).
Otetaanpa ensin vähän uutisrintamalta liittyen itselleni tärkeimpään eli NXT. Show siirtyy keskiviikkoiltoihin tv:n puolelle taistelemaan AEW:ta vastaan. Paikkana US Network. Tämä on toisaalta hieno uutinen, mutta taas toiselta kantilta herättää suurta huolta. Aikooko Vince tunkea lusikkansa soppaan ja pilata tuotteen? Vai saako HHH pitää ohjakset hallussaan? Toinen juttu on tietysti tuo mahdollisuus katsoa NXT:iä tuoreeltaan. Menettääkö Network oikeudet laittaa matskun striimattavaksi vai saako ohjelmat edelleen pällistellä torstaina aamukahvin yhteydessä? Ja vielä tärkeämpää on ohjelman mitta. Kaksi tuntia on ehdoton maksimi, mielestäni tuo nykyinen tunti on aivan tarpeeksi.
NXT itsessään on edelleen todella hyvässä kuosissa. Sinkkupuolella olemme saaneet todistaa kaikkien aikojen feudia mitä tulee painiotteluiden laatuun. Adam Cole ja Johnny Gargano vetivät kolme huikeaa matsia. Garganon tulevaisuudesta NXT:ssä en tiedä, mutta The Undisputed Era jatkaa vahvaa työtään. Näihin kuvioihin palaa joskus tulevaisuudessa oletettavasti myös Ciampa eli laatu on taattu.
Matt Riddle ja Velveteen Dream ovat kavereita, joita rakennetaan huolella kohti Main Event leveliä. Molemmat ovat todella hyvissä tällä hetkellä.
Keith Lee, loukkaantumisesta palaava Dijakovic ja Killian Dain takaavat raskaan osaston laadukkuuden. KUSHIDA on aloittanut myös hyvin ja tuo oman mausteensa soppaan. Varauksin Damien Priest, mutta hänessä en näe samaa potentiaalia kuin muissa jytkyissä.
Pete Dunne ja Roderick Strong ovat vahvoja midcardin äijiä, jotka ovat tinkimättömällä tekemisellään pitämässä laatua yllä.
Erikseen vielä mainittava tästä "Breakout" turnauksesta nimet Angel Garza ja Dexter Lumis. Molemmat vakuuttivat preesensillään ja heitä haluaisin nähdä ehdottomasti lisää jatkossa vaikka eivät tässä turnamentissa menestyneetkään.
Tag-puolella vielä toistaiseksi Street Profit, joka on joukkueena ottanut selkeitä edistysaskelia viime kuukausina. Tietenkin The Undisputed Era tähän + paluun NXT:iin tehnyt Breezango. Jotain uutta joukkuetta varmaan täytyy hiljalleen ajaa sisälle, koska Forgotten Sons ei vaan toimi.
Naisten puolella tilanne on suorastaan erinomainen. Shayna Bazlerista on rakennettu todella vahva heel-mestari ja hänet voittava nainen saa todella hyvän nosteen itselleen. Sopivia haastajia tähän rooliin olisivat Bianca Belair, juuri hävinnyt Mia Yim, Candice LaRae tai mahdollisesti loukkaantumisesta paluun tekevä Dakota Kai.
Koko naisosaston kovin nimi on kuitenkin Io Shirai, joka odottaa paikkaansa seuraavana dominoivana pahiksena Bazlerin häipyessä main rosteriin. Aivan huikean hahmon luonut japsi vetää näyttelynsä yli, mutta juuri oikealla tavalla. Eikä ole mikään heikko pahis, vaan päinvastoin todella dominoiva ja uskottava pienestä koostaan huolimatta.
Mutta, mutta... Sitten ne RAW ja SD. Homma oli Manian jälkeen todella tuuliajolla, mutta onko pientä piristystä viime viikkoina saatu vai kuvittelenko vaan? Tarinalinjoihin on tullut hieman tolkkua ja jatkuvuutta, muutamat hahmot ovat saaneet hyvää rakennusta jne. Voisiko olla, että Heymanin ja Bischoffin kädenjälki alkaa jo näkymään hommassa? Listataan ensin ne hyvät asiat (painijat), joita tällä hetkellä lafkasta löytyy:
1) The Fiend - Bray Wyatt ilmeisesti on saanut aika vapaat kädet työstää tätä hahmoa ja sitä on tehty todella maltillisesti. Debyytti oli suorastaan mahtava ja potentiaali tämän hahmon kanssa on off the charts. Tässä täytyy vaan todella pitää maltti mukana, eikä lähteä höntyilemään. Näen monenlaisia potentiaalisia kulkusuuntia ja hyviä tarinalinjoja "aikuiseen makuun". Ihan hatusta vaan esimerkkinä Brayn ihmishahmon esiintymiset RAW'ssa, ehkä pikku pikku parisuhdetta WWE-tähtösen kanssa, josta mennään sitten syviin vesiin ja käsittelemään perheväkivaltaa. Ihan vaan esimerkkinä.
Homma saisi huipentua ei seuraavassa Wrestlemaniassa, mutta sitä seuraavassa (ehkä mestaruus pelissä) ja vastassa olisi voittamattomalla The Fiendillä (ensin kaatunut matkan varrella Demoni Balor)...
2) Aleister Black
Toinen hahmo, jota rakennetaan maltilla. Hyvän ja pahan tuolla puolella oleva "pyöveli" olisi sopiva vastapari The Fiendille lopulliseen taisteluun. Blackin kehätyöskentely on täysin uniikkia ja huikeaa, lisäksi hän kulkee hahmonsa osalta täysin omilla poluillaan. Autenttinen kokemus ja valtava tähtipotentiaali.
3) Buddy Murphy
Buddy Murphy sekoitettiin Roman Reignsin ja Daniel Bryanin juonikuvioon, josta mies on saanut kahden matsin myötä loistavaa pushia. Näin niitä uusia hahmoja rakennetaan ja nostetaan framille vähän kuin itsestään. Toki hahmo kaipaa vielä lisää sisältöä, mutta kehykset on annettu hyvälle runille. Kenties King of the Ringin kuninkaaksi...?
4) Roman Reigns
Yllärilisäys listalle, mutta Romppa on saanut face-rooliinsa parempaa twistiä ja saanut aidon kontaktin yleisöön. Miestä ei myöskään pakkosyötetä, joka auttaa aika paljon.
5) Kevin Owens
En tykkää itse KO:sta kovinkaan paljoa, mutta hänen "stonecoldmainen" hahmonsa on toiminut hyvin. Jos tästä katsoo näitä lisäyksiä listalle, niin näkee tiettyä kuviota. Kyllä, Smackdownissa tehdään hyvää työtä painijoiden hahmokehityksen osalta.
6) Rey Mysterio ja Dominic
Reylle täysin oikea rooli olla nostamassa omaa poikaansa valokeilaan. Tätä on tehty huolella ja pitkään myös, josta propsit. Paljon on tietenkin kiinni siitä mitä Dominic osaa ja onko rosterspotin arvoinen taidoiltaan. Mutta kiinnostava tarina ainakin siihen asti.
Neutraalia:
1) The OC
AJ Styles on oman tekemisensä osalta ollut hieman paitsiossa ja tämä faktiokikkailu tuo mielestäni hänelle hyvää uusvanhaa suuntaa. OC ei ole varsinaisesti vielä vakuuttanut The Undisputed Eran tapaan, mutta on parempi kuin AJ:n turhanpäinen häröily yksinään.
2) Kofi Kingstonin mestaruusruni
WWE ei ole tehnyt mitään virhettä tässä, mutta toisaalta ei näitä Kofin mestaruusotteluita oikein tule erikoisemmin odotettua. Hyvä puoli on kuitenkin mielestäni se, että tittelikaudella on annettu kunnolla mittaa. Se nostaa vyön arvoa ja myös sen seuraavan haltijan arvoa, koska Kofin tarina on kuitenkin tarinallisesti hyvä ja ansaitsee valokeilan.
3) Cedric Alexander, Ricochet, Andrade
Hyviä painijoita, joille on annettu mahdollisuuksia tehdä nimeä. Ok, Andrade on saanut olla tällä tasolla jo hieman liian pitkään vaikka naulaa matseja matsien perään.
Huonoa:
1) Seth Rollins, Brock Lesnar, Bobby Lashley, Braun Strowman, Drew McIntyre, Baron Corbin...
Valtava määrä isoja nimiä RAW'ssa, joiden edesottamukset eivät kiinnosta vähää alusta. McIntyren aiempi buildi on mennyt täysin hukkaan. Baron on saanut aivan liikaa huomiota surkealla hahmollaan, Lesnar vs. Rollins on ollut enintään tyydyttävä feudi, Lashley hukattu täysin, Strowman polkee paikoillaan face-roolissa...
Toivottavasti Heyman saa pian tolkkua näiden isojen nimien meininkiin.
2) Intercontinental-mestaruus, Tag-mestaruudet, Naisten divisioonat...
US-titteli on ihan hyvissä, mutta kaikki muut "vähempiarvoiset tittelit" ovat sitten täysin tuuliajolla. Tag-divareissa mestaruudet vaihtuvat randomisti eikä otteluiden taso ole siellä päinkään NXT:n leveliä vaikka hyviä tiimejä on vaikka kuinka paljon.
Intercontinental-mestaruudella ei mitään arvoa eikä mitään kunnon tarinoita sen ympärillä. 24/7 en jaksa edes aloittaa.
Naisten homma on täysin puissa ja menettänyt hohtonsa miltei kokonaan. Becky Lynch ei ole muuta kuin ärsyttävä tyrkky, Bailey harmaa ja tasapaksu mestari kuin mikä, naisten tag-divari on täysi vitsi...
Paljon on vielä työstettävää, mutta oikeita askeleita on myös otettu. SummerSlam oli ihan ok eventti, vaikka mitään neljän tähden matsia ei nähtykään. Pientä toivoa kuitenkin taas tunnelin päässä näkyvissä ja jos NXT:iä voi jatkossakin striimipalvelusta katsoa ilman viivettä niin eiköhän tilaus taas uusita...
