Kuten monet ovat todenneet, Määttä-Ristolainen pari oli puolustuksen kulmakivi, vaikka jälkimmäinen muutaman kerran hieman höntyilikin itsensä ulos tilanteessa ja kiekko poltti lavassa viivalla. Myös muut pakit pärjäsivät ihan kiitettävästi oman pään puolustuspelissä ruotsalaisia vastaan, mukaan lukien Vatanen. Kiekollisesti Sami tekikin sitten muutaman kummallisen ratkaisun. Vähän tuli sellainen vaikutelma, että Samilla oli pientä näyttämisen halua päällä.
Hyökkääjistä silmään pistivät parhaiten Barkov, Mikke (ei pelkästään maalin takia), Haula, Komarov sekä Lehterä, joka käytti hyvin kokoaan hyväksi muutamaan otteeseen laitaväännöissä. Sen sijaan Donskoi ja Teräväinen oli mielestäni eniten vaikeuksissa, tosin Teuvo taisi päästä kaikista pelaajista vähiten kiekkoon. Ensi peliin kokeilisin Ahoa Teuvon tilalle.
Kaiken kaikkiaan mielestäni voi rehellisesti sanoa ruotsalaisten olevan yksilöllisesti ja kiekollisessa joukkuepelissä Suomea edellä. Ei voinut kun olla ihailematta hurripakkien kiekollista varmuutta ja rauhallisuutta. Avaukset löysivät lähes järjestäen perille vauhdissa olevalle hyökkääjälle ja viivalla ei juuri hätäratkaisuja nähty. Okei, Karlsson teki sen yhden hassin, josta Barkov rankaisi.
Ilahduttavaa on kuitenkin se, että Suomi tulee tulevina vuosina kirimään tämän Ruotsin eron kiinni ja jos neljän vuoden päästä pelataan taas WC niin ei tule kyllä Suomen aloittava kuusikko juuri kalpenemaan Ruotsin vastaavalle. Se voi olla esim. muotoa:
Määttä-Ristolainen
Juolevi - Vatanen
Välimaa - Vaakanainen
Sitten vielä reservissä Niemeläinen, Saarijärvi, Jokipakka, Pokka, Lindell, Honka + mahdolliset yllättäjät.
Hyökkäyksen osalta väitän, että Suomi on jo mennyt edelle. Kahdesta ekasta kentästä löytynee kuusi 60-90 pisteen miestä.
Laine - Barkov - Rantanen
Tolvanen - Aho - Puljujärvi
Aijai, mehukkaat ajat on kyllä Suomella edessä.