Nyt on käynyt niin, että tavarat ovat lisääntyneet siihen pisteeseen, että tarvitsen isomman asunnon. Muutama vuosi sitten otin suuren askeleen asunnonomistajaksi, ja tarkoitus olisi jatkaa samaan malliin. Kallion kulmilla olen asunut koko aikuisikäni, ja tänne oli tarkoitus jäädä, kunnes...
Ja seuraavasta skenariosta tarvitsisin siis mielipiteitä, koska pää on nyt ihan sekaisin ja tiedän just mitä kaikki kaverit sanovat.
Suunnittelin marssivani pankkiin ja pyytäväni lisälainaa yhteen lisähuoneeseen. Kai sen ennen eläkeikää saisi maksettua. Kalliossa on menoa ja meininkiä, kaikki lähellä, autoa ei tarvitse, baareissa en tosin roiku ja sukulaislapsille on joskus ikävä selitellä kotikulmien hierontamestoja. Jäähalli, kulttuuri, raflat ovat vieressä tai alle vartin matkan päässä ratikalla. Kesäaikaan joskus meno kaduilla on tosin sellaista, että saattaa häiritä yöunta, jos on aamutyö edessä.
Nyt aukesi kuitenkin tilaisuus ostaa asunto yhdestä läntisen Helsingin uneliaasta kolkasta, on siellä juna-asema ja terveyskeskus ja kulmapizzeria. Keskustaan bussilla varmaan 35 minuuttia, junalla kymmenen, mutta harvakseen näyttävät illalla kulkevan. Asunto olisi hyväkuntoinen ja huoneen isompi, kuin aikomani. Vähän tapettia ja uusia värejä seinään, se olisi siinä. Hinta jäisi varmaan halvemmaksi, kuin ajattelemani. Asunnon koko ei sinänsä ole etu, en tarvitse niin iso asuntoa (osaan heittää kamaa poiskin...) ja olen toki aiemminkin tajunnut, että kauempana asuminen on halvempaa. Tämän asunnon juju on kuitenkin se, että yksi huone on oma yksiönsä omalla ulko-ovella, suihkulla, keittokomerolla. Asuntoja yhdistävän oven voi lukita molemmin puolin. Näin lainaani lyhentäisi myös siis vuokralainen.
Joudun siis pohtimaan kuinka paljon oikeasti haluan asua Kalliossa. Onko elämää kantakaupungin ulkopuolella? Kuinka houkuttelevaa olisikaan, että joku siisti opiskelija maksaisi osan lainanlyhennyksestäni... Mitäköhän tässä nyt tekisi?