Itse taas asuin pitkään vuokralla ja tein siinä voittoa omistusasumiseen nähden, kun vuokra oli halpa ja säästyi rahaa asuntoa tuottavimpiin sijoituksiin. Mutta tilanne saattoi olla lievästi poikkeuksellinen.
Kuluhan se asuminen loppupeleissä yleensä on, oli vuokralla tai oma. Ei sillä rikkaaksi tule.
Noinhan se on (teoriassa), mutta harvalla vuokralla asuvalla on varaa, taitoa tai ylipäätään halua sijoittaa mihinkään, enempi mennään kädestä suuhun linjalla, useasti vielä erilaisia tukia nostaen.
Nyt on kyllä aika räyhäkkä kärjistys ja yleistys heitetty. En malta olla kysymättä @molari , oletko oikeasti tuota mieltä vai kärjistitkö tahallasi?
Jos oikeasti olet tuota mieltä, kehotan ottamaan pään pois siitä paremman kansanosan kuplasta ja perehtymään asiaan vähän laajemmin.
Minusta toimiva ajattelumalli on eroitella toisistaan asunnon ja tontin hinnat. 70-luvun elementtikolmion hinta on jossain plus-miinus-nolla muuttovoitto-alueella, jonka tontti ei maksa ns mitään, mutta kämpästä maksetaan käyttöarvon mukaan, ehkä satatonnia. Jos vastaavan kämpän ostaa vaikka Larusta ja sen pyynti on 400k€ niin sitten tontin arvon pitää olla 300k€. Jos tontti puolestaan oikeasti on tuon arvoinen, niin hankinta ei ole ihan katastrofi vaikka talo saisi purkutuomiota ja sen arvo menisi nollaan (tai jopa miinukselle, sillä purkukustannukset tulevat omistajalle). Jos ja kun siihen lopulta rakennetaan uusi kämppä tilalle muutamalla satasella niin kai siitä sitten sen 500-600k€ voi pyytää.Muualta Suomesta en esimerkiksi ihan ensimmäiseksi ostaisi asuntoa 1970-luvun elementtitalosta, mutta tietyillä Helsingin alueilla eivät taida päteä yleismaailmalliset perusprinsiipit.
Kuulin joskus sellaisen jutun, että tuttujen kaveripariskunta etsi asuntoa tietystä Helsingin kaupunginosasta. He selvittivät etukäteen ja tekivät excelit kaikista alueen potentiaalisista taloyhtiöstä, niiden remonteista ja muista, konsultoivat tuttua välittävää jne eli heillä oli kaikki nuo tarvittavat tiedot jo etukäteen. Kun sopiva asunto tuli näytille, niin he pystyivät tekemään ostopäätöksen / tarjouksen käytännössä lähes heti ensimmäisen näytön alkaessa.En tiedä miten paljon moista harrastetaan, mutta itse olen aina asiakirjat saatuani soittanut taloyhtiön hallituksen pj:lle, haastatellut 1-2 talon asukasta (jos ovat siihen suostuneet), tsekannut ulkopuolisen välittäjän näkemyksen ja puntaroinut mahdollisen tarjouksen sen mukaan. Tuntuu tosin siltä, että Helsingissä tuo liikehdintä on niin nopeaa, että luu jää käteen varsin nopeasti. Ykkösjuttuna kun usein on sijainti, sijainti ja sijainti.
Onko kokemusta kämpän ostosta ennen putkiremppaa? Alueena Lauttasaari ja Vattuniemi, kohteena kolmio. Tulisi saumat ostaa ns. tiskin alta, hp. luokkaa 330 tuhatta ja täysi remppa tulisi tehdä. Perinteinen putkiremppa arviolta vuonna 2020 ja neliökustannus 800-900€. Laskeskelin tuossa että hintapyynnön päälle saa laittaa sen sata kiloa, enkä usko että asunnon hinta kyllä ylittää 430 tuhatta viiden vuoden sisään. Any thoughts?
Stressitestissä käytettyyn kuvitteelliseen korkoprosenttiin vaikuttaa lainanhakuhetkellä voimassaoleva korkotaso.Pamahtipa MTV3:n uutisista sellainen otsikko, joka sai mut ihmettelemään.
- - -
Toisin sanoen alkuvuodesta 2007 asuntolainan riskitesti (?) tehtiin ainakin omalla kohdallani seitsemällä prosentilla.
Nyt kesällä 2013 uutisoidaan, että asuntolainojen riskitestejä tehdään aiempaa suuremmalla - kuuden prosentin korolla.
Kuinka matalilla prosenteilla niitä riskitestejä ollaan tässä välissä sitten tehty?
Noinhan se on (teoriassa), mutta harvalla vuokralla asuvalla on varaa, taitoa tai ylipäätään halua sijoittaa mihinkään, enempi mennään kädestä suuhun linjalla, useasti vielä erilaisia tukia nostaen. Siinä vaiheessa, kun se asunto on "pakkosäästetty", asumiskustannusero on ja pysyy isona. Itse ole maksanut jo kohta 20 vuotta pelkkää hoitovastiketta 150 euroa/kk, kun vuokra olisi lähes 1000 euroa/kk.
Itse asun tällä hetkellä vuokralla. Olen tässä nyt työelämätaipaleeni alussa ajatellut asiaa siten, että katson sopivan asunnon ja ostan pois. Toisaalta ei ole kiire mihinkään, mutta mieluummin kai sitä lyhentää omaa kuin maksaa vuosikausia vieraalle. Tässä ratkaisussa olen nyt kiinni ensi elokuuhun kahden kuukauden takuuvuokran muodossa.
Sitä mietin, että miksi laskea hintaa per neliö? Toki tässä nyt näkyy varmasti se, että olen rakentaja, mutta ei kai kukaan osta niitä neliöitä, vaan kodin, arvoa tms. Tarkoitan siis sitä, että ainakin itselle eri vaihtoehtoja vertaillessa se €/neliö on se ja sama, koska speksien ollessa kohdallaan se ei hirveästi kerro, minkälainen koti on asua eikä indikoi arvonnousuun tai muihinkaan relevantteihin asioihin.
Meillä ja parilla kavereilla on 0,4 %. Keskituloisia ja keskihintaiset asunnot.Kysymys lainan marginaaleista.
Ollaan neuvottelemassa talonrakennuslainasta pankkien kanssa ja ensimmäinen tarjous oli 0,69% + 12kk euribor, lisäksi joku 7 vuoden korkoputki, joka luonnollisesti nostaa korkoa.
Missä marginaalit ovat viime aikoina pyörineet? Oma käsitys on, että 0,4% olisi mahdollinen. Toisekseen onko mielipiteitä noista korkosuojauksista?
Korot eivät näytä mihinkään liikkuvan lähivuosina, mutta onko jotain näkemyksiä esitetty 5-10 vuoden aikajanalle?
Joo, kyllä 0,4% on tänä päivänä jo mahdollinen. Pikku hiljaa nuo ovat valuneet alaspäin viime vuoden aikana(kin).Missä marginaalit ovat viime aikoina pyörineet? Oma käsitys on, että 0,4% olisi mahdollinen. Toisekseen onko mielipiteitä noista korkosuojauksista?
Jännä juttu, miten jumissa on asuntokauppa tietyillä alueilla, vaikka ihan hyvät yhteydet on ja tuotekin on kunnossa. Ensin yritin yksin, sitten otin välittäjän avuksi, ja vaikka kokeiltiin kaikenlaista, ei ole edes kunnollista kiinnostusta. Toki hintaa voisi tiputtaa varmasti enemmän ja vielä lisää, mutta koska paniikkia ei ole, en ala tappiolla laittamaan eteenpäin. Sijaintikin on suht hyvä, että tässä parin vuoden sisään saattaisi ehkä jotain tapahtua. No, nyt jos vuokralle laittaisi tuon, kun ei oikein kiinnosta tyhjänäkään pitää.
Jep, tosin nyt kävin läpi hintaa muutaman paikkakunnalla pitkään välittäneen kanssa, ja aika kohdillaan sen piti olla. Toinen näistä sanoi olevansa meidän kaupunginosamme kohdalla kummissaan, koska kaiken pitäisi olla kulkuyhteyksien ja uusien koulujen yms. kannalta kunnossa, mutta kysyntä koko alueella on hiljaista. Pari vuotta sitten kauppaa tehtiin vielä ihan hyvin, ja tosiaan itse olemme asuntoa jo useamman vuoden lyhentäneet, eli hinnan piti olla järkevä plusmiinus nollaan. Ilmeisesti ei sitten ollut, vaan joku tuossa alueessa + tuotteessa nyt mättää.Suurin ongelmahan on usein, että myyjällä on epärealistinen kuva asunnon arvosta. Muualla paitsi Turussa, Tampereella ja Pk seudulla ei välttämättä saa omiaan pois vaan tappiolla täytyykin myydä jos haluaa asunnosta joskus eroon päästä.
Kyllähän noita 0,4 ja alle -marginaaleja on saanut ainakin pääkaupunkiseudulla jo pidemmän aikaa. Kilpailutuksen osalta kannattaa sitten varmaan jo miettiä, paljon se prosentin kymmenys oikeasti vaikuttaa mihinkään. Ainahan voi tietenkin kysellä.
Ei välttämättä paljon, mutta miksi maksaa pankille euroakaan enempää kuin on tarpeen? 0,1 % on tavallisesta sadan tonnin lainastakin satanen vuodessa. Kyllä minä sellaisellekin rahalle käytön keksin. Tietenkään se ei lainanottovaiheessa ja asunnon ostamisen kohdalla saa olla ratkaiseva asia, mutta kun laina on olemassa, ihan fiksu noita on aika ajoin kysellä. Vaatii käytännössä yhden viestin.
Tai jos sitä lainaa onkin vähemmän. Ihan yhdellä viestillä tuo ei onnistu. Samalla pitää selvennellä omia tulojaan ja omaisuuttaan. Kuitenkin aika usein noista lainoista joutuu myös sen perustamismaksun maksamaan eli jonkun pari sataa. Samalla pankki vaatii säännöllisten tulojen siirtämistä kyseiseen pankkiin ja joko sitten on usemmassa pankissa tilit tai käytät taas aikaa kaikkien maksujen säätämiseen ja pankin paskan ohjelmiston opetteluun. Itsellä ei kyllä ole mielenkiinto ainakaan toistaiseksi riittänyt tähän säästöön ja säätämiseen. Ainakaan omalla velan määrällä ja kulutasolla tuo ei ole niin merkittävä säästö, että näkisin sitä vaivan arvoiseksi. Toisaalta se marginaali nyt muutenkin on varsin matala. Mutta mistä sitä tietää vaikka joku päivä vielä innostuu.
Jep. Laitoin Danskelle viestiä, jossa sanoin olevani tyytymätön ”piilokuluihin” vihjaten pankinvaihdolla jos marginaali ei tipu ja tippuihan se entisestään pienestä 0,52:sta 0,4:seen. Ihan hyvä säästö 5 minuutin hommasta.Siis sitä marginaalia saat markkinatilanteen mukaisesti käytännössä alas, kun lähetät siihen omaan pankkiisi sen oman pankkisi järjestelmän kautta yhden (1) viestin. Jos marginaalin alaspäin menossa on jotain aineksia. Ei vaadi yhtään mitään selvittelyä tai kilpailutusta an sich. Se on sitten toinen projekti, kun aletaan oikeasti pankkia vaihtaa.
Laajempi kilpailutus vaatii käytännössä tasan yhden viestin sille toiselle pankille - informaationa joudut kertomaan lisäksi asumismuotosi, säännölliset tulosi (voi kauheaa mitä selvittelyä se onkin) ja mahdolliset muut lainat.