Vuokra- tai omistusasunto

[Jeffrey]

Tähän aiheeseen voisin palata laajemminkin, mutta ainakin omalta osaltani kysymys on suhteesta omaan elämänlaatuuni. Keskituloisena (alle/noin 60 000€/vuosi brutto) omistusasunnon viemä likviditeetti söisi jo reilulla kädellä omassa elämässä merkityksellisinä pitämieni asioiden harrastamista. Saatan siis esimerkiksi olla vuodesta yli kuukauden ulkomailla, käyn aktiivisesti konserteissa ja syömässä ulkona yms. Jokainen varmaan arvottaa omalla kaavallaan miten säästämisen ja elämän nauttimisen välisen suhteen määrittää, minä en tingi jälkimmäisestä mielellään yhtään, koska mitään takeita edes pitkästä elämästä ei ole. Osan taas ei tarvitse tosi korkeatuloisina uhrata asialle ajatustakaan, mutta me elämme eri maailmoissa.

Näinhän se on. Tähän tuossa viittasinkin sillä, että lopulta se on ihmisen arvomaailman ajatus mitä haluaa elämässään optimoida. On se omassakin maailmassa likviditeetti yksi niistä tärkeimmistä, varsinkin kun en luontaisesti ole mitenkään edullisesti elävä yksilö vaikka se sellainen arkikulutus onkin optimoitu varsin alas.

Tosin myöskään likviditeetillä tarkasteltuna asia ei ole täysin mustavalkoinen. Omistusasujana asumiskustannukset ja sen kassavirta laskevat ajan myötä, eli noin teoriassa ne ovat korkeimmillaan juuri sillä hetkellä kun asunnon ostat. Vuokra-asujana taas homma on toisinpäin, ja rahavirta (todennäköisesti) kasvaa vuokrien noustessa ajanhetkien mukaan.

Aikaisemmin esitetyssä esimerkistä siitä 60-65 neliöisestä asunnosta jonka hankintahinta on 450 000 euroa ja vaihtoehtoisesti vuokra 1 500 euroa omistusajan ensimmäiset noin 5 vuotta on aika absoluuttisesti 0-500 euroa kuussa kalliimmat nykyisenkaltaisella korkokannalla ja 30 vuoden laina-ajalla. Sillä oletuksella, että seuraavan 5 vuoden keskimääräinen euribor on 1%, kestää omistusasujalla n. 5 vuotta lyhentää asuntolainaansa siihen pisteeseen jossa laina uudelleenrahoittamalla pääsee edullisempaan kuukausikulutukseen kuin mitä sillä vuokraajalla oli silloin asunnon hankintahetkellä ja lisäksi todennäköisesti vuokra on jonkin verran kohonnut.

Toki esimerkiksi 20 vuotisella laina-ajalla saatetaan olla siellä, että hankintahetkellä kuukausittainen rahameno on sen noin 1 000 euroa vuokralla asujaa enemmän. Toisaalta laina sitten lyheneekin huomattavan nopeasti, lähemmäs 20 000 euroa vuodessa ja kantakaupungin myyntiajoilla tuo on jo hyvin likvidi omaisuuserä.

Laskin vielä yhden skenaarion alkuperäisillä spekseillä siten, että euribor lainaa ottaessa on nykyisenkaltainen 2,1 %, mutta laskee 0,25% aina 6kk välein. Eli viidentenä vuonna asuntolainan euribori olisi nollissa ja lainassa minimissään marginaali 0,4 %. Yhtiövastikkeen ollessa 250 euroa/kk omistusasujan asumismenot ovat noin 107 000 euroa tämän viiden vuoden aikana, vuokra-asujan noin 90 000 euroa + vuotuinen vuokrienmuutos. Eli siis vuokralla asuvalla on ollut käytössään 17 000 euroa enemmän rahaa 5 vuoden aikajanalla, toisaalta omistusasujalla on 5 vuoden jälkeen 67 000 euron varallisuus + arvonnousu omassa asunnossaan eteenpäin sijoitettavaksi, likvidoitavaksi tai mikä se ratkaisu ikinä on. Itseasiassa omistusasuja lyhentää tässä laskelmassa lainaansa Itseasiassa omistusasujan "kassavirta breakeven" on siellä 1-2 vuoden asumisen jälkeen, vähän riippuen minkälaisen hinnan joutuisi maksamaan asuntonsa myymisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että 1-2 vuotta asuttuaan se olisikin vuokralla asunutta enemmän rahaa hanskassa jos päättäisi asuntonsa myydä - ottaa rahat käteen ja muuttaa vuokralle.

 

[olkikuukkeli]

Laskin vielä yhden skenaarion alkuperäisillä spekseillä siten, että euribor lainaa ottaessa on nykyisenkaltainen 2,1 %, mutta laskee 0,25% aina 6kk välein. Eli viidentenä vuonna asuntolainan euribori olisi nollissa ja lainassa minimissään marginaali 0,4 %. Yhtiövastikkeen ollessa 250 euroa/kk omistusasujan asumismenot ovat noin 107 000 euroa tämän viiden vuoden aikana, vuokra-asujan noin 90 000 euroa + vuotuinen vuokrienmuutos. Eli siis vuokralla asuvalla on ollut käytössään 17 000 euroa enemmän rahaa 5 vuoden aikajanalla, toisaalta omistusasujalla on 5 vuoden jälkeen 67 000 euron varallisuus + arvonnousu omassa asunnossaan eteenpäin sijoitettavaksi, likvidoitavaksi tai mikä se ratkaisu ikinä on. Itseasiassa omistusasuja lyhentää tässä laskelmassa lainaansa Itseasiassa omistusasujan "kassavirta breakeven" on siellä 1-2 vuoden asumisen jälkeen, vähän riippuen minkälaisen hinnan joutuisi maksamaan asuntonsa myymisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että 1-2 vuotta asuttuaan se olisikin vuokralla asunutta enemmän rahaa hanskassa jos päättäisi asuntonsa myydä - ottaa rahat käteen ja muuttaa vuokralle.

En kiistä laskutoimituksiasi, mutta avaan vähän omaa positiotani. Ensinnäkin minulla on jo Oulussa omistusasunto ja sen voin valitessani myydä tai vuokrata. Ilman myyntiä (tai itse asiassa sen jälkeenkin) joutuisin pistämään huomattavan määrän rahaa sivuun jopa pari vuotta ennen mahdollista ostohetkeä ja jos korkotaso ei merkittävästi laskisi - ja vaikka laskisikin - olisin jumissa niin ikään vuosia erittäin korkeissa asumisen kuukausikustannuksissa, jotka väistämättä siis siirtäisivät vuosia kaikkia niitä asioita, joita maailmassa haluan tehdä.

Tuo hintaero voi kantakaupungissa olla merkittävästi isompi kuin esität. Annan kaksi edullisen luokan esimerkkiä sekä osto- että vuokramarkkinoilta yhdestä suosikkikaupunginosistani:

Kerrostalo, Helsinki, Kruununhaka, 540 000 €, 68 m²

Tutustu vuokra-asuntoon: kerrostalo Kaksio Helsinki Kruununhaka Snellmaninkatu 23 D. Löydä vuokra-asunto jo tänään!

Tutustu vuokra-asuntoon: kerrostalo Kaksio Helsinki Kruununhaka Snellmaninkatu 23 D. Löydä vuokra-asunto jo tänään!

www.vuokraovi.com

Tämän hetken korkotasolla kuukausittaiset menot olisivat omistusasujalle 30 vuoden laina-ajan alkupuolella n. 1200€/kk korkeammat eli n. 14 400€ vuodessa. Seuraavan 5 vuoden elintasolleni tuolla olisi valtava merkitys varsinkin kun en tietenkään tuhlaisi kaikkea siihen vaan pystyisin sijoittamaan vaikkapa 60% esim. indeksirahastoihin. Laskelmassasi oletat markkinoiden elpyvän, jolloin voimme laskea vaikkapa 4,5% vuosituoton sijoituksilleni (jos en siis päätä ostaa sijoitusasuntoa, johon minulla olisi nykyisen asunnon myymisen jälkeen varaa asumiskuluissa säästyneillä rahoilla jo vuoden päästä tai jopa heti), jolloin säästöjä kertyisi mainitsemallasi ajanjaksolla n. 50 000€. Tämä olisi toki jo ylimitoitettua, en näe noin nopeaa säästämistä mitenkään tarpeelliseksi tällaiselle perheettömälle kaverille.

Samaan aikaan asunnon omistaja vastaa asunnon toimivuudesta ilman omia kustannuksiani, rahaa säästyy, mutta pääsen myös elämään sellaista elämää kuin haluan. Ja toki jos yksin olisin ostamassa, pitäisi omistusasujana tehdä muutakin kuin lopettaa matkustelu, sillä nykyisellä palkallani asuinkustannusten jälkeen jäisi ensimmäisenä vuonna n. 400€/kk vs. 1600€/kk. Puhumattakaan, että nyt Oulusta tänne muuttaessa ensimmäinen asunto pitäisi ostaa joko 25 neliöisenä tai Kontulasta. Siellä sitten kituutellen säästeltäisiin ja omistusasuntoon (ja niihin valtaviin kuukausikuluihin) pääsisin kiinni joskus nelikymppisenä.

Saatoin toki laskea jotain epätarkasti (ja varmasti laskinkin), mutta tällaista käytännön tason arvoalueille tähtäävän normituloisen pohdintaa tässä vain. Tarkoitukseni ei ole muutenkaan varsinaisesti keräillä rahaa vaan sillä on minulle vain käyttöarvoa, elämältä odotan mahdollisuuksien mukaan seikkailuja ja stressittömyyttä :)

 

[Konalan Kettu]

Aikaisemmin esitetyssä esimerkistä siitä 60-65 neliöisestä asunnosta jonka hankintahinta on 450 000 euroa ja vaihtoehtoisesti vuokra 1 500 euroa omistusajan ensimmäiset noin 5 vuotta on aika absoluuttisesti 0-500 euroa kuussa kalliimmat nykyisenkaltaisella korkokannalla ja 30 vuoden laina-ajalla. Sillä oletuksella, että seuraavan 5 vuoden keskimääräinen euribor on 1%, kestää omistusasujalla n. 5 vuotta lyhentää asuntolainaansa siihen pisteeseen jossa laina uudelleenrahoittamalla pääsee edullisempaan kuukausikulutukseen kuin mitä sillä vuokraajalla oli silloin asunnon hankintahetkellä ja lisäksi todennäköisesti vuokra on jonkin verran kohonnut.

Tässä laskelmassa on vaan se vika, että se ei huomio remontteja. Tyypillisesti taloyhtiöissä vastike riittää kattamaan vain ne puruskulut ja suurinpiirtein jokainen vähänkin isompi korjaus aiheuttaa kuluja normi vastikkeen päälle. 20 vuodessa asunnon pinatkin ovat jo täysin finaalissa ja lasketaan pitäisi siksi jyvittää mukaan täysi pintaremontti.

 

[Kimmo_Ahteri]

Kaupankäynti on vähän lopahtanut viime kuukausina, mutta omassa taloudessa olisi pientä tarvetta vaihtaa isompaan. Yksi kämppä on kiikarissa, mutta kukaan ei tietenkään osta ennen kuin vanha on myyty.

Välittäjät ovat puhuneet ehdollisista ostotarjouksista, eli kun oma on myyty, vasta sitten kaupat syntyy. Mutta mikä tässä on se pihvi? Saako myyjä hyväksyä muita tarjouksia? Käsittääkseni hyviin välitystapoihin kuuluu että yksi ostotarjous on kerrallaan pöydällä.

 

[Creed Bratton]

Kaupankäynti on vähän lopahtanut viime kuukausina, mutta omassa taloudessa olisi pientä tarvetta vaihtaa isompaan. Yksi kämppä on kiikarissa, mutta kukaan ei tietenkään osta ennen kuin vanha on myyty.

Välittäjät ovat puhuneet ehdollisista ostotarjouksista, eli kun oma on myyty, vasta sitten kaupat syntyy. Mutta mikä tässä on se pihvi? Saako myyjä hyväksyä muita tarjouksia? Käsittääkseni hyviin välitystapoihin kuuluu että yksi ostotarjous on kerrallaan pöydällä.

Riippuu ehdollisen tarjouksen ehdoista, voihan siinä sopia, että myyjä ottaa asunnon pois myynnistä, mutta samalla myyjänä olettaisin saavani jotain konkreettisempaa lupausta (käsirahaa tms.) myös ostajalta. Luulisi välittäjillä olevan ideoita/kokemuksia mitä on aikaisemmin tehty.

Voithan asettaa itsesi myös myyjän asemaan, jos siellä ehdollisen ostotarjouksen tekijällä on joku mahdoton kohde myynnissä niin olisihan se turhauttavaa ottaa oma kohde pois myynnistä.

Edit. Kyllähän jotkut ostavat ennen kuin oma on myyty jos on tarpeeksi rahaa tilillä tai kovat tulot ja riskinottokyky.

 

[Kimmo_Ahteri]

Riippuu ehdollisen tarjouksen ehdoista, voihan siinä sopia, että myyjä ottaa asunnon pois myynnistä, mutta samalla myyjänä olettaisin saavani jotain konkreettisempaa lupausta (käsirahaa tms.) myös ostajalta. Luulisi välittäjillä olevan ideoita/kokemuksia mitä on aikaisemmin tehty.

Voithan asettaa itsesi myös myyjän asemaan, jos siellä ehdollisen ostotarjouksen tekijällä on joku mahdoton kohde myynnissä niin olisihan se turhauttavaa ottaa oma kohde pois myynnistä.

Edit. Kyllähän jotkut ostavat ennen kuin oma on myyty jos on tarpeeksi rahaa tilillä tai kovat tulot ja riskinottokyky.

Samaa mieltä, en näkisi syytä miksi myyjä ottaisi asuntonsa pois myynnistä pelkän ehdollisen tarjouksen vuoksi. Näin ostajan näkökulmasta, osaatko sanoa pitääkö paikkansa että myyjällä saa olla vain yksi ehdollinen tarjous kerrallaan? Eli ostajana saisi "etuosto-oikeuden", mutta jos joku massikeisari tekee suoran tarjouksen, ehdollisella tarjouksella ei tee yhtään mitään.

 

[Jeffrey]

Välittäjät ovat puhuneet ehdollisista ostotarjouksista, eli kun oma on myyty, vasta sitten kaupat syntyy. Mutta mikä tässä on se pihvi? Saako myyjä hyväksyä muita tarjouksia? Käsittääkseni hyviin välitystapoihin kuuluu että yksi ostotarjous on kerrallaan pöydällä.

Periaatteessa ehdolliseen sopimukseen voi kumpi kaupan osapuolista tahansa laittaa minkälaisia ehtoja vain. Se sopimus kuitenkin on molempia osapuolia sitova. Eli jos sinulla on ehdollinen ostotarjous kun olet saanut omasi myytyä, ei myyjä saa asuntoaan muille kaupata ellet ole tällaiseen ehtoon sitoutunut - eikä näitä yleensä ole. Toki kaupan perumisen voi aina tehdä, mutta se on vähän nästy prosessi ja tällöin myyjä joutuu sinulle maksamaan sopimuksessa määritellyn sopimussakon. Tällainen voisi tulla eteen jossain kovasti kiihtyvän markkinan tilanteessa jossa myyjä saisikin joltain toiselta 40 teur korkeamman hinnan, ja päättäisi teidän sopimuksen rikkoa koska joutuu maksamaan sinulle korvauksia vain 20 teur.

 

[Jeffrey]

Samaa mieltä, en näkisi syytä miksi myyjä ottaisi asuntonsa pois myynnistä pelkän ehdollisen tarjouksen vuoksi. Näin ostajan näkökulmasta, osaatko sanoa pitääkö paikkansa että myyjällä saa olla vain yksi ehdollinen tarjous kerrallaan? Eli ostajana saisi "etuosto-oikeuden", mutta jos joku massikeisari tekee suoran tarjouksen, ehdollisella tarjouksella ei tee yhtään mitään.

Eli eli toki niitä ehdollisia tarjouksia saa olla pöydällä vaikka kuinka ja monta. Ehdollisella tarjouksella on kuitenkin joku voimassaoloaika, yleensä 48 tuntia tai vastaava. Tämän jälkeen myyjä joko hyväksyy tai on hyväksymättä tämän ehdollisen tarjouksen. Mikäli myyjä hyväksyy tarjouksen ehdollinen tarjous lakkaa olemasta ja teille syntyy ehdollinen sopimus - tämä on ihan molempia osapuolia velvoittava sopimus niiltä osin mitä yhdessä on sovittu.

Edit: Toki myyjä voi osaltaan ehdottaa, että hän saisi jatkaa asunnon markkinoimista, mutta ei näihin yleensä suostuta. Ennemmin laittaisin itse ehdoksi jonkin, että sopimus raukeaa, mikäli asuntosi ei ole mennyt kaupaksi esimerkiksi 3kk aikana. Näissä ehdoissa on kuitenkin aina hyvä tarkasti määritellä voimassaoloajat, eli esimerkiksi 19.4.2023 kello 23.59 mennessä.

 

[Kimmo_Ahteri]

Edit: Toki myyjä voi osaltaan ehdottaa, että hän saisi jatkaa asunnon markkinoimista, mutta ei näihin yleensä suostuta. Ennemmin laittaisin itse ehdoksi jonkin, että sopimus raukeaa, mikäli asuntosi ei ole mennyt kaupaksi esimerkiksi 3kk aikana. Näissä ehdoissa on kuitenkin aina hyvä tarkasti määritellä voimassaoloajat, eli esimerkiksi 19.4.2023 kello 23.59 mennessä.

Itse jotenkin mietin tätä siltä kannalta että turhaan antaisin pallon ostajalle, jos myyjänä en saisi markkinoida asuntoani vain sillä ehdolla että ostaja mahdollisesti saa asuntonsa myytyä. Ostajan ei välttämättä tarvitse hyväksyä mitään tarjousta, mutta samanaikaisesti myyjä ei saisi haalittua markkinoilta muita ostajaehdokkaita. Esimerkkinä voisi käyttää vaikka avioerotapausta, jossa toinen puolisoista tarvitsisi asunto nopeasti ja rahatkin olisi valmiina jos toinen puolisoista on ostanut toisen ulos. Jos asunto ei olisi markkinoinnissa, mahdollinen kauppa menisi ohi.

Suora kauppa olisi tietenkin paras, mutta kukapa haluaisi ottaa kahden asunnon loukkua ja siksi asunnonvaihtoketju ei lähde purkautumaan. Ehdollinen tarjous siten että asunnon markkinointi jatkuu, voisi olla ehkä toiseksi paras vaihtoehto, mutta se ei varmaankaan herätä hurraa -huutoja tarjouksen tekijällä.

Jaa-a.. ehkä tässä vielä kattellaan mitä tapahtuu…

 

[Jeffrey]

Itse jotenkin mietin tätä siltä kannalta että turhaan antaisin pallon ostajalle, jos myyjänä en saisi markkinoida asuntoani vain sillä ehdolla että ostaja mahdollisesti saa asuntonsa myytyä. Ostajan ei välttämättä tarvitse hyväksyä mitään tarjousta, mutta samanaikaisesti myyjä ei saisi haalittua markkinoilta muita ostajaehdokkaita. Esimerkkinä voisi käyttää vaikka avioerotapausta, jossa toinen puolisoista tarvitsisi asunto nopeasti ja rahatkin olisi valmiina jos toinen puolisoista on ostanut toisen ulos. Jos asunto ei olisi markkinoinnissa, mahdollinen kauppa menisi ohi.

Suora kauppa olisi tietenkin paras, mutta kukapa haluaisi ottaa kahden asunnon loukkua ja siksi asunnonvaihtoketju ei lähde purkautumaan. Ehdollinen tarjous siten että asunnon markkinointi jatkuu, voisi olla ehkä toiseksi paras vaihtoehto, mutta se ei varmaankaan herätä hurraa -huutoja tarjouksen tekijällä.

Ei sun kannata liian pitkälle miettiä miltä se myyjästä tuntuu. Asuntokauppa on täynnä sellaisia rakenteita jotka ei ole tasareiluja kaikille. Yksi on se, että myyjä saa usein jäädä asumaan asuntoon jonka ostaja on jo ostanut. Tätä kutsutaan korrektimmin termillä "vapautuminen sopimuksen mukaan".

Ihmiset vaihtavat asuntoja, ja se on ihan normaali tilanne että sovitaan uuden ostamisesta ennen vanhan myyntiä ja tehdään ehdollinen sopimus - ei tässä ole mitään ihmeellistä. Turhaan sinä mietit myyjän tunteita, jos hän ei halua ehdolliseen kaupankäyntiin lähteä niin ei hän sitä ehdollista tarjousta silloin hyväksy. Jos se taas on hänelle ok tai ainakin tilanteeseen nähden ok niin kyllä hän sen hyväksyy.

 

[Kimmo_Ahteri]

@Jeffrey no toi on kyllä aivan helvetin hyvä pointti. Lähinnä tässä kelailee asioita omasta näkökulmasta, sillä molemmat roolit voisivat tulla kyseeseen, asunnon myyminen ja ostaminen ehdollisella tarjouksella.

 

[444]

Juuri keskustelin siskoni kanssa samasta aiheesta, kun hänelle välittäjä oli puhunut tuollaisesta ehdosta tarjoukseen, että kaupat syntyvät jos oma on mennyt esim. 3kk kuluessa sopimuksen teosta, tai sitten sopimus purkautuu. Ostajan näkökulmasta hän asiaa miettii, kun ei halua ottaa mitään ylimääräisiä riskejä. Mainitsin, että ehtoihin voi tarjousta tehdessä kirjata ihan mitä hyvänsä ja mikäli myyjä sen hyväksyy, niin vasta sitten se sopimus sitoo molempia osapuolia.
Tuohan on molemmille ihan hyvä ehto, jos kohde on ollut esim. myynnissä jo useita kuukausia eikä varteenotettavia tarjouksia ole muita tullut. Tuolloin myyjän riski sille, että jää joku todella hyvä ostotarjous saamatta on kuitenkin jo melko pieni. Kerroin myös, että sopimuksen rikkomisesta yleensä seuraa jokin sanktio, mutta joissain tapauksissa se voi olla ihan harkinnan arvoinen asia myös. Esim. törmää kohteeseen, joka on kaikilta osin niin paljon parempi ja vaikka edullisempikin, että jonkun kympin voikin maksaa sopimuksen purusta. Tai myyjä saa niin paljon paremman tarjouksen (vaikka kohde ei olisi edes myynnissä), että kannattaa maksaa se väli pois.

Ostajana ei kannata liikaa ripustautua siihen, miltä myyjästä mahtaa tuntua, eikä toisin päin. Reaktio tarjoukseen tai vastatarjoukseen kertoo riittävän hyvin, mitä mieltä vastapuoli oli ehdoista.

 

[DAF]

Eli eli toki niitä ehdollisia tarjouksia saa olla pöydällä vaikka kuinka ja monta. Ehdollisella tarjouksella on kuitenkin joku voimassaoloaika, yleensä 48 tuntia tai vastaava. Tämän jälkeen myyjä joko hyväksyy tai on hyväksymättä tämän ehdollisen tarjouksen. Mikäli myyjä hyväksyy tarjouksen ehdollinen tarjous lakkaa olemasta ja teille syntyy ehdollinen sopimus - tämä on ihan molempia osapuolia velvoittava sopimus niiltä osin mitä yhdessä on sovittu.

Edit: Toki myyjä voi osaltaan ehdottaa, että hän saisi jatkaa asunnon markkinoimista, mutta ei näihin yleensä suostuta. Ennemmin laittaisin itse ehdoksi jonkin, että sopimus raukeaa, mikäli asuntosi ei ole mennyt kaupaksi esimerkiksi 3kk aikana. Näissä ehdoissa on kuitenkin aina hyvä tarkasti määritellä voimassaoloajat, eli esimerkiksi 19.4.2023 kello 23.59 mennessä.

Hyvään välitystapaan kuuluu, että samantyyppisiä tarjouksia saa olla kerrallaan vain yksi. Ehdollinen tarjous on siksi käytännössä nykyisin liki aina sellainen, jolloin suoraa kauppaa saa edelleen markkinoida, mutta hyväksyttyjä ehdollisia(kaan) tarjouksia ei voi olla kuin yksi kerrallaan. Sitovuushan sitten riippuu myös mm. siitä, onko kyseessä osake- vai kiinteistökauppa. Kiinteistökaupoissa tarjoukset eivät sido oikeastaan koskaan.

 

[Alex]

Edit. Kyllähän jotkut ostavat ennen kuin oma on myyty jos on tarpeeksi rahaa tilillä tai kovat tulot ja riskinottokyky.

Jos vaan mahdollista, niin osto ennen kuin oma on myyty on kovaa valttia tässä markkinassa. Ei se kovia tuloja tai riskinottokykyä välttämättä vaadi, mutta edellistä asuntoa pitää olla leijonaosa jo maksettu ja asunnon pitää olla haluttava markkinoilla, jotta sen saa varmasti kaupaksi. Lisäksi olisi hyvä olla säästöjä, niin pankeista saa varmasti väliaikaisen isomman lainan uuden ostoon.

 

[Kelju K. Kojootti]

Dilemma: hankkiako omistusasunto perheelle kauempaa palveluista, työpaikoilta jne., mikä vaatisi toisen auton hankkimista ja ylläpitoa. Vai asunto läheltä palveluita, työpaikkoja jne., mutta asunnosta joutuisi maksamaan 10% ylihintaa tän hetken markkinoihin nähden? Tuolloin ei tarvitsisi toista autoa hankkia.

 

[Sanainen arkku]

Dilemma: hankkiako omistusasunto perheelle kauempaa palveluista, työpaikoilta jne., mikä vaatisi toisen auton hankkimista ja ylläpitoa. Vai asunto läheltä palveluita, työpaikkoja jne., mutta asunnosta joutuisi maksamaan 10% ylihintaa tän hetken markkinoihin nähden? Tuolloin ei tarvitsisi toista autoa hankkia.

Tämähän se monen dilemma on. Ja palikat elävät paikkakuntakohtaisesti.

Itse kun työskentelen perheiden parissa Uudenmaan äärilaidalla, niin monen sinne muuttajan alla näyttäisi olevan sähköauto. Ratkeaa neliöhinta, ilmastohyvesignalointi sekä koulushoppailu samalla pelililiikkeellä.

 

[Kimmo_Ahteri]

Dilemma: hankkiako omistusasunto perheelle kauempaa palveluista, työpaikoilta jne., mikä vaatisi toisen auton hankkimista ja ylläpitoa. Vai asunto läheltä palveluita, työpaikkoja jne., mutta asunnosta joutuisi maksamaan 10% ylihintaa tän hetken markkinoihin nähden? Tuolloin ei tarvitsisi toista autoa hankkia.

Kuinka arvokasta perheellesi on säästynyt aika, kun kaikki on lähempänä eikä siirtymisineen mene aikaa? Jos arkielämä tulee helpommaksi, siitä voisi maksaa enemmän.

Tänään voi saada kämpän edullisemmin kuin esim 2v päästä, mutta joudut maksamaan korkoa enemmän tänään kuin 2 vuoden päästä. Periaatteessa he jotka sietävät epävarmuutta, voivat tehdä hyviä siirtoja asuntomarkkinoilla. Luulisi että siinä vaiheessa kun epävarmuus hälvenee, rohkeimmat asunnonostajat tekevät siirtonsa ensimmäisenä ja tekevät kaupat mieleisistään asunnoista ja jäljelle jäävät joutuvat odottelemaan että markkinoille tulisi asuntoja myytäväksi, mutta silloin hinnatkin alkavat nousemaan.

Kysymys on, kuinka tilapäistä nykyinen asuntomarkkinatila on. Luulisi että erikokoisilla asunnoille on aina jotain tarvetta, kun ihmiset eroavat, lisääntyvät, kuolevat ym.

 

[Tadu]

Dilemma: hankkiako omistusasunto perheelle kauempaa palveluista, työpaikoilta jne., mikä vaatisi toisen auton hankkimista ja ylläpitoa. Vai asunto läheltä palveluita, työpaikkoja jne., mutta asunnosta joutuisi maksamaan 10% ylihintaa tän hetken markkinoihin nähden? Tuolloin ei tarvitsisi toista autoa hankkia.

Tykkäättekö asua ihmisten ja palveluiden lähellä vai nautitteko rauhasta?

 

[Kelju K. Kojootti]

Kuinka arvokasta perheellesi on säästynyt aika, kun kaikki on lähempänä eikä siirtymisineen mene aikaa? Jos arkielämä tulee helpommaksi, siitä voisi maksaa enemmän.

Tänään voi saada kämpän edullisemmin kuin esim 2v päästä, mutta joudut maksamaan korkoa enemmän tänään kuin 2 vuoden päästä. Periaatteessa he jotka sietävät epävarmuutta, voivat tehdä hyviä siirtoja asuntomarkkinoilla. Luulisi että siinä vaiheessa kun epävarmuus hälvenee, rohkeimmat asunnonostajat tekevät siirtonsa ensimmäisenä ja tekevät kaupat mieleisistään asunnoista ja jäljelle jäävät joutuvat odottelemaan että markkinoille tulisi asuntoja myytäväksi, mutta silloin hinnatkin alkavat nousemaan.

Kysymys on, kuinka tilapäistä nykyinen asuntomarkkinatila on. Luulisi että erikokoisilla asunnoille on aina jotain tarvetta, kun ihmiset eroavat, lisääntyvät, kuolevat ym.

Tässä kohteessamme on hyvää se, että ei ole myynnissä julkisesti, vaan on tutun tutun asunto. Heillä ei ole pakko myydä, joten pitävät pyynnin korkeana, parin välittäjän mukaan 25 000-35 000e yli markkinahinnan. Ja välittäjä sanoo, älkää ostanko, vaan odotellaan kevättä, jolloin vastaavia tulee varmasti kaupan. Meillä taas on oman myynti painetta niin, että kesällä pitäisi viimeistään päästä muuttamaan isompaan, joten pieni tuli on ahterissa.

 

[Kelju K. Kojootti]

Tykkäättekö asua ihmisten ja palveluiden lähellä vai nautitteko rauhasta?

Siis tämä kauempana palveluista on myös lähellä ihmisiä eli pientaloalueella. Tykätään siis ihmisten ilmoilla olla. Ja kulku töihin/palveluihin pidentyy sen 10-15 min.suunta, joten ei monen mielestä varmaan juuri mitään, mutta meille toki merkkaa sekin.

 

[Kelju K. Kojootti]

Lähinnä itse miettii pidemmällä, 15 v, tähtäimellä. Mitä kustantaa ylimääräisen auton pito vs. yksi auto...

 

[ftr]

Kuulostaa aika hurjalta maksaa 25-35k€ yli markkinahinnan. Itse odottaisin sen verran, että saisin tuon säästettyä ja asunnon ostettua markkinahintaan tai mielummin hitusen alle, vaikka se aiheuttaisikin hieman epämukavuutta.

 

[BOL]

Tässä kohteessamme on hyvää se, että ei ole myynnissä julkisesti, vaan on tutun tutun asunto. Heillä ei ole pakko myydä, joten pitävät pyynnin korkeana, parin välittäjän mukaan 25 000-35 000e yli markkinahinnan. Ja välittäjä sanoo, älkää ostanko, vaan odotellaan kevättä, jolloin vastaavia tulee varmasti kaupan. Meillä taas on oman myynti painetta niin, että kesällä pitäisi viimeistään päästä muuttamaan isompaan, joten pieni tuli on ahterissa.

Yleisesti ottaen sanoisin, että ylihintaa ei useinkaan kannata maksaa. Mikä tästä asunnosta tekee sellaisen, että edes harkitsette noin ison ylihinnan maksamista?

Minkä ikäisiä lapsia perheessänne on? Onko lapsilla jo nyt joku ympäristö, missä on kaverit ja harrastukset ja hommat toimivat? Kuinka paljon teillä on ylimääräistä aikaa käytössänne? Kun perhe vaihtaa asuinympäristöä usein kaikki alkaa ikään kuin alusta. Uudet kaverit, uusi koulu, koko arki muuttuu usein merkittävästi. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä suurempi muutos on edessä. Joskus kaikki käy kivuttomasti, mutta ei aina.

Ja lapsia ajatellen on ihan viisasta etukäteen miettiä, miten uudesta ympäristöstä pääsee itsenäisesti liikkumaan? Jos julkiset yhteydet ovat huonot, se vaatii vanhemmiltakin enemmän, koska pitää olla aikaa ja halua kuskata lapsia pitkin kyliä. Ja mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä laajemmaksi heidän elinpiirinsä usein muuttuu. Se on normaalia ja niin sen pitääkin mennä. Itse siis miettisin tästä näkökulmasta, onko potentiaalinen uusi asuinympäristö sellainen, joka "palvelee" kaikkien tarpeita muutaman vuoden kuluttua.

Itse en myöskään olisi valmis maksamaan ylihintaa kuin korkeintaan sellaisesta ainutlaatuisesta kodista, jossa kaikki unelmat täyttyvät. Käytännössä se siis tarkoittaisi ainakin minun kohdallani sitä, että toinen vaihtoehto olisi rakentaa itse vastaava. Itselleni kaikenlaiset rakennusprojektit ovat ihan nou-nou. Olen saanut esimakua siitä, millaista se voisi olla remontoimalla kaksi omistusasuntoa. Teoriassa kivaa, käytännössä ihan perseestä ja todella uuvuttavaa. On ihan eri asia valita materiaaleja omaksi ilokseen kuin oikeasti pakon edessä. Syö kummasti mielenkiintoa, kun on ihan oikeasti laskettava budjetteja ja seinien pituuksia ja kattojen korkeutta. Siihen sitten vielä joku odottamaton duuni- tai muu siviilikuvio ja elämä muuttuu yhtäkkiä helvetin raskaaksi. Esimerkkejä siitä, miten perheen rakennusprojekti on aiheuttanut aviokriisin ja lopulta avioeron, löytyy paljon. Siksi en edes halua altistaa itseäni sellaiseen. Tätä taustaa vasten voisin ollakin halukas maksamaan vähän extraa siitä, että kaikki toiveet asunnossa toteutuu, mutta en kyllä merkittävästi yli markkinahinnan.

Jos asunnosta pitäisi päästä nopeasti eroon, onko se mahdollista ja pitäisikö hintaa tiputtaa siitä, mitä itse maksoimme? Riippuu tietysti alueesta, mutta yleisesti ottaen voisi ajatella, että "hyvillä" alueilla olevista asunnoista pääsee kyllä nopeasti eroon, kunhan hinta on riittävän matala. Kestäisikö oma perse sen, että asunto jouduttaisiin myymään esim. 50-60k€ alhaisemmalla hinnalla kuin mitä siitä itse maksettiin? Tohon hintaan saa aika monta kuukautta asua vuokralla. Näitä asioita kannattaa miettiä aina etukäteen ja mahdollisimman inhorealistisesti, koska elämästä ei koskaan tiedä.

 

[Kelju K. Kojootti]

Yleisesti ottaen sanoisin, että ylihintaa ei useinkaan kannata maksaa. Mikä tästä asunnosta tekee sellaisen, että edes harkitsette noin ison ylihinnan maksamista?

Minkä ikäisiä lapsia perheessänne on? Onko lapsilla jo nyt joku ympäristö, missä on kaverit ja harrastukset ja hommat toimivat? Kuinka paljon teillä on ylimääräistä aikaa käytössänne? Kun perhe vaihtaa asuinympäristöä usein kaikki alkaa ikään kuin alusta. Uudet kaverit, uusi koulu, koko arki muuttuu usein merkittävästi. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä suurempi muutos on edessä. Joskus kaikki käy kivuttomasti, mutta ei aina.

Ja lapsia ajatellen on ihan viisasta etukäteen miettiä, miten uudesta ympäristöstä pääsee itsenäisesti liikkumaan? Jos julkiset yhteydet ovat huonot, se vaatii vanhemmiltakin enemmän, koska pitää olla aikaa ja halua kuskata lapsia pitkin kyliä. Ja mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä laajemmaksi heidän elinpiirinsä usein muuttuu. Se on normaalia ja niin sen pitääkin mennä. Itse siis miettisin tästä näkökulmasta, onko potentiaalinen uusi asuinympäristö sellainen, joka "palvelee" kaikkien tarpeita muutaman vuoden kuluttua.

Itse en myöskään olisi valmis maksamaan ylihintaa kuin korkeintaan sellaisesta ainutlaatuisesta kodista, jossa kaikki unelmat täyttyvät. Käytännössä se siis tarkoittaisi ainakin minun kohdallani sitä, että toinen vaihtoehto olisi rakentaa itse vastaava. Itselleni kaikenlaiset rakennusprojektit ovat ihan nou-nou. Olen saanut esimakua siitä, millaista se voisi olla remontoimalla kaksi omistusasuntoa. Teoriassa kivaa, käytännössä ihan perseestä ja todella uuvuttavaa. On ihan eri asia valita materiaaleja omaksi ilokseen kuin oikeasti pakon edessä. Syö kummasti mielenkiintoa, kun on ihan oikeasti laskettava budjetteja ja seinien pituuksia ja kattojen korkeutta. Siihen sitten vielä joku odottamaton duuni- tai muu siviilikuvio ja elämä muuttuu yhtäkkiä helvetin raskaaksi. Esimerkkejä siitä, miten perheen rakennusprojekti on aiheuttanut aviokriisin ja lopulta avioeron, löytyy paljon. Siksi en edes halua altistaa itseäni sellaiseen. Tätä taustaa vasten voisin ollakin halukas maksamaan vähän extraa siitä, että kaikki toiveet asunnossa toteutuu, mutta en kyllä merkittävästi yli markkinahinnan.

Jos asunnosta pitäisi päästä nopeasti eroon, onko se mahdollista ja pitäisikö hintaa tiputtaa siitä, mitä itse maksoimme? Riippuu tietysti alueesta, mutta yleisesti ottaen voisi ajatella, että "hyvillä" alueilla olevista asunnoista pääsee kyllä nopeasti eroon, kunhan hinta on riittävän matala. Kestäisikö oma perse sen, että asunto jouduttaisiin myymään esim. 50-60k€ alhaisemmalla hinnalla kuin mitä siitä itse maksettiin? Tohon hintaan saa aika monta kuukautta asua vuokralla. Näitä asioita kannattaa miettiä aina etukäteen ja mahdollisimman inhorealistisesti, koska elämästä ei koskaan tiedä.

Kiitos kattavasta vastauksesta ja pohdinnoista! Asunnon hyviä puolia ovat siis sijainti, sisjainti ja sijainti, lisäksi sen verran uusi (-06), että isompaa remppaa ei lähitulevaisuudessa tiedossa, tovin ei ole remppoja tehtynäkään. Olisi myös tiloiltaan meille sopivan kokoinen ja toimiva, vaikka onkin kahdessa kerroksessa oleva paritalo. Oma tontti myös posia. Samalta alueelta yleensä myyntiin tulevat saman hintaluokan (tai muutaman kymppitonnin alle) ovat rempattuja rintamamiestaloja, joiden elinkaaresta en osaa sanoa mitään, kun en ole alan asiantuntija. Ne ovat toki tiloiltaan yleensä vielä kodikkaampia meidän makuun ja kokonaan oma iso pihahan niissä on iso valttikortti, mutta jos sellaisen 20 vuoden päästä myy, niin onko jo tiensä päässä oleva talo?

Tyttö menee syksyllä kouluun, poika parin vuoden päästä. Kun koulunsa tytär aloittaa niin sen jälkeen muutto olisi tapahduttava saman alueen sisällä, jottei tarvitsisi koulua vaihtaa.

 

[sampio]

Vuokrakämpälle löytyi ostaja omatoimisesti, mutta nyt ostajan pankki vaatii välittäjän käyttämistä kaupanteossa. Enpä ole ennen törmännyt, tosin en yhtenään ole asuntoja ostellutkaan. Eikä siis kyse ole hinta-arviosta, vaan puhutun mukaan välittäjän täytyy olla mukana prosessissa. Täytyy nyt varmistella asiaa, kun kuulostaa aika oudolta. LKV:n hinta-arvion ymmärtäisin hyvin.