Näin maajoukkuetauon alkaessa täytyy katsella taaksepäin mennyttä syksyä, ja toivottaa onneksi olkoon koko Hifk:n joukkueelle. Käkättimeen tulee käytännössä jokaiselta kunnon vastustajalta, pelin joka ainoa osa-alue kusee pahemmin taas kuin aikoihin, puolet joukkueesta on ylipalkattuja mutta onneksi kädettömiä turisteja, ja fania vituttaa kuten aina HIFK-fania. Eli paljon.
Nyt sitten edes osa faneista on saatu onnelliseksi sillä että hanskoja tippuu taas, ja ajoittain nähdään jotain laitaan nojailua mitä taklauksiksikin tässä lässynlässyn-liigassa kutsutaan. Hyvä että edes joku tykkää. On tosi miehekästä lesota miten meidän jengi on niin kova että voitetaan "tappelut", ja yrittää samalla haudata kyynelten mukana tyynyyn se tosiasia että joukkue saa nenään 6-1 vailla mitään mahdollisuuksia siinä itse pelissä.
Hifkillä tuntuu olevan jonkunlainen Blues-syndrooma. Joukkueessa saa olla kuka tahansa valmentaja, ketkä tahansa pelaajat, minkälainen tahansa taktiikka, mutta koko paketti on aina perseestä. Toisaalta, hyviä pelaajiahan Hifkiin ei ole tarviskaan/mahdollisuus saada, ei ainakaan semmoisia jotka osaisivat tehdä maaleja. Tai ehkä Bluesilla on HIFK-syndrooma, kuka tietää.
Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä SM-liigan historiassa nyt olisi ollut mahdollista saada joukkueeseen todellinen tähtipelaaja, joku jonka taitoa ja temppuja muisteltaisiin vielä vuosikymmeniä. Meillä ei vaan ole käyttöä, sillä joukkueesta löytyy jo aivan yllin kyllin kauden saldoksi 5+5 pisteet kerääviä pelaajia. Eikä sillä luonnollisesti ole merkitystä että ne pisteet syntyvät merkityksettömistä maaleista, joukkueen hävitessä noin neljällä maalilla.
Täällä on jauhettu jo nyt vuosikaupalla tästä pikkuhiljaa kliseeltä kuulostavasta voittavasta maalivahdista tai sen puutteesta, mutta mielestäni olisi aika aloittaa keskustelu voittavasta hyökkääjästä, tai voittavasta puolustajasta. Niitäkään meillä ei ole nimittäin yhtään. Pelaaja joka hädän hetkellä kieputtaisi apinanraivolla koko vastustajan kentällisen nippuun, ja laittaisi sitten kiekon maaliin.
Milloin joku muistaa että HIFK olisi kääntänyt tappiollisen ottelun voitolliseksi ottelun viime minuuteilla, kun hätä oli suuri? Milloin meillä olisi ollut joku joka siihen kykenisi? Vastakkaisia esimerkkejä tulee mieleen lukemattomia, hanskassa olleet ottelut hävitään viime minuuteilla ja sitten taas kerrotaan tv-haastattelussa leuka painuksissa miten pukuhuoneessa on lauma jätkiä apein mielin, joiden kaikkien pitää katsoa peiliin. Just. Puheet on pidetty, nyt on tekojen aika, blaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaaa.
En voinut kuin ihailla viime lauantaina kun Rapperswil-Lugano pelissä Lugano oli 3-2 häviöllä vain pari minuuttia ennen loppua. Sitten yksi tähti, yksi voittava pelaaja nousi ylitse muiden. Petteri Nummelin taisteli voiton joukkueellen lähes omakätisesti, luistin kulki, hirvittävä piiskatykki puhui ja Lugano lähti kotimatkalle lukemin 3-4, voittomaalin syntyessä vain 13 sekuntia ennen loppua. Yksi kappale tämmöisiä Jääkiekkoilijoita kelpaisi kyllä Hifkiinkin, voi olla että joskus voitettaisiin jotain. Meilläkin tosin pitäisi olla joukkueessa vastaavaan kykenevä pelaaja, se zetalla alkava, mutta eipä näytä äijän kyvyt riittävän. Ei taida tahto riittää, eikä liike.
Mielestäni niin kauan kuin meillä on maalivahdin edessä pelkkä HMV-lammaslauma, on totaalisen turhaa puhua mistään voittavasta maalivahdista, tai siitä tarvitaanko sitä. Meillä ei ole siellä kentällä yhtään voittavaa pelaajaa, eikä taida enää ikinä tullakaan. Toisin sanoen niin kauan kuin tämä tilanne ei muutu, Hifk ei tule voittamaan hevo..senkenkääkään.
Helmisen Raipea lainatakseni "nyt tarttis tehdä niitä maaleja", sillä ne ottelut yleensä saatetaan voittaa.
Nyt sitten edes osa faneista on saatu onnelliseksi sillä että hanskoja tippuu taas, ja ajoittain nähdään jotain laitaan nojailua mitä taklauksiksikin tässä lässynlässyn-liigassa kutsutaan. Hyvä että edes joku tykkää. On tosi miehekästä lesota miten meidän jengi on niin kova että voitetaan "tappelut", ja yrittää samalla haudata kyynelten mukana tyynyyn se tosiasia että joukkue saa nenään 6-1 vailla mitään mahdollisuuksia siinä itse pelissä.
Hifkillä tuntuu olevan jonkunlainen Blues-syndrooma. Joukkueessa saa olla kuka tahansa valmentaja, ketkä tahansa pelaajat, minkälainen tahansa taktiikka, mutta koko paketti on aina perseestä. Toisaalta, hyviä pelaajiahan Hifkiin ei ole tarviskaan/mahdollisuus saada, ei ainakaan semmoisia jotka osaisivat tehdä maaleja. Tai ehkä Bluesilla on HIFK-syndrooma, kuka tietää.
Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä SM-liigan historiassa nyt olisi ollut mahdollista saada joukkueeseen todellinen tähtipelaaja, joku jonka taitoa ja temppuja muisteltaisiin vielä vuosikymmeniä. Meillä ei vaan ole käyttöä, sillä joukkueesta löytyy jo aivan yllin kyllin kauden saldoksi 5+5 pisteet kerääviä pelaajia. Eikä sillä luonnollisesti ole merkitystä että ne pisteet syntyvät merkityksettömistä maaleista, joukkueen hävitessä noin neljällä maalilla.
Täällä on jauhettu jo nyt vuosikaupalla tästä pikkuhiljaa kliseeltä kuulostavasta voittavasta maalivahdista tai sen puutteesta, mutta mielestäni olisi aika aloittaa keskustelu voittavasta hyökkääjästä, tai voittavasta puolustajasta. Niitäkään meillä ei ole nimittäin yhtään. Pelaaja joka hädän hetkellä kieputtaisi apinanraivolla koko vastustajan kentällisen nippuun, ja laittaisi sitten kiekon maaliin.
Milloin joku muistaa että HIFK olisi kääntänyt tappiollisen ottelun voitolliseksi ottelun viime minuuteilla, kun hätä oli suuri? Milloin meillä olisi ollut joku joka siihen kykenisi? Vastakkaisia esimerkkejä tulee mieleen lukemattomia, hanskassa olleet ottelut hävitään viime minuuteilla ja sitten taas kerrotaan tv-haastattelussa leuka painuksissa miten pukuhuoneessa on lauma jätkiä apein mielin, joiden kaikkien pitää katsoa peiliin. Just. Puheet on pidetty, nyt on tekojen aika, blaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaaa.
En voinut kuin ihailla viime lauantaina kun Rapperswil-Lugano pelissä Lugano oli 3-2 häviöllä vain pari minuuttia ennen loppua. Sitten yksi tähti, yksi voittava pelaaja nousi ylitse muiden. Petteri Nummelin taisteli voiton joukkueellen lähes omakätisesti, luistin kulki, hirvittävä piiskatykki puhui ja Lugano lähti kotimatkalle lukemin 3-4, voittomaalin syntyessä vain 13 sekuntia ennen loppua. Yksi kappale tämmöisiä Jääkiekkoilijoita kelpaisi kyllä Hifkiinkin, voi olla että joskus voitettaisiin jotain. Meilläkin tosin pitäisi olla joukkueessa vastaavaan kykenevä pelaaja, se zetalla alkava, mutta eipä näytä äijän kyvyt riittävän. Ei taida tahto riittää, eikä liike.
Mielestäni niin kauan kuin meillä on maalivahdin edessä pelkkä HMV-lammaslauma, on totaalisen turhaa puhua mistään voittavasta maalivahdista, tai siitä tarvitaanko sitä. Meillä ei ole siellä kentällä yhtään voittavaa pelaajaa, eikä taida enää ikinä tullakaan. Toisin sanoen niin kauan kuin tämä tilanne ei muutu, Hifk ei tule voittamaan hevo..senkenkääkään.
Helmisen Raipea lainatakseni "nyt tarttis tehdä niitä maaleja", sillä ne ottelut yleensä saatetaan voittaa.